Tunnisteet

elintarvikkeet (48) elämä (34) Emmerdale (7) Euroviisut (3) haaste (10) joulu (7) juoma (15) keho (30) kesä (1) kirjat (22) koira (14) kuntoilu (57) Kuntoportti (20) käsityöt ja askartelu (7) Leffat (7) lenkkeily (11) lista (19) Minä (16) musiikki (5) onnellisuus (11) paasto (9) pelit (7) pyöräily (7) reissaaminen (15) ruoka (41) spinning (9) syksy (7) talvi (5) tankotanssi (18) unet (1) vaatteet (13) venyttely (10) yoga ja pilates (6) zumba (5)

tiistai 30. lokakuuta 2012

Halloween-lepoa

Välillä sitä on huolissaan ja miettii, että liikkuukohan sitä liikaakin. Niin valtavasti sitä liikuntaa taas on viikoissa ollut, jos verrataan vaikkapa siihen miten laiskasti melkein koko kesä meni. Sen lisäksi muu elämä meinaa kärsiä paljosta liikunnasta. (Tai oikeasti se on kyllä se koulu, joka vie aikaa kaikelta tärkeältä, mutta sitä on vielä vaikeampi vähentää kuin tätä liikuntaa. Itse asiassa koulu vie ihan liikaa aikaa hyviltä liikuntamahdollisuuksilta.)

No, jos onkin ollut niin, etten ole ehtinyt levätä kunnolla, niin nyt on ainakin tulossa useamman päivän lepoa. Ehkä vähän liikaakin. Jo hyvissä ajoin olen merkinnyt kalenteriin, että tällä viikolla pitäisi olla kevyempi viikko. Ensin ajattelin vain vähän keventää salitreenejä, enkä niinkään muuta liikuntaa. Nyt on kuitenkin tulossa niin paljon kaikenlaista mm. Halloween-bileitä, niiden suunnittelua ja bileiden jälkeistä pakollista lepopäivää ja muuta sellaista sosialisointia, että väkisinkinhän tässä tulee rauhallinen viikko. Näiden lisäkis aloitin tämän viikon heti lusmuilen. Oikeasti eilisaamuna olisi pitänyt olla toinen näistä minun kevyistä salitreeneistä, mutta päätin jo edellisenä iltana, että mieluumin nukun univelat pois kun menen väsyneenä tiputtelemaan painoja päähäni ja kuljen loppuviikonkin zombie-horroksessa.

Alkavan kevyen viikon lisäksi viime viikkokin meni liikunnan osalta aika höpöksi. Perjantaina tuli sellainen olo, että luulin tulevani sairaaksi, enkä uskaltanut mennä salille. Onneksi en kuitenkaan lopulta tullut sairaaksi, mutta harmittaahan tuo treenikerran väliinjääminen. Salihommien sijaan kävin kuitenkin kotimatkalla ostamassa itselleni hiukan lisää treenivaatteita. Sairastamista peläten, en laittanut lauantaina kelloa soimaan lainkaan ja näin jäivät väliin myös sille päivälle aiotut salitreenit ja spinning. Siihen päälle vielä lauantain illanvietto kaupungilla vanhojen työkavereiden kera ja koko sunnuntain koomailua. Ensiviikolla on varmaankin aloitettava taas normaali liikunnallisempi ja raskaampi elämä.
Karmaisevaa Halloweenia kaikille!

torstai 25. lokakuuta 2012

Pelejä ja panineja

Super Smash Bros. Brawl
Pari iltaa sitten pääsin vihdoinkin tutustumaan Jyväskyläläiseen uudehkoon pelibaariin Launchiin.

Omilla nettisivuillansa Launchista kerrotaan näin:
"Tervetuloa uudenlaiseen pelikahvilaan. Bar Launch on Jyväskylän ydinkeskustaan avattu pelibaari, jossa aika ei käy pitkäksi. Istu alas yksin tai kaverin kanssa,  ja nappaa käteen peliohjain. Tai istu ihan vaikka juomaan olut, ja katsomaan kuinka konsolikitarointi taittuu naapurin Jannelta.





Pelikonsolit eivät enää varsinaisesti käy lompakon päälle, mutta itse pelit kylläkin. Launchissa pystyt testaamaan uusimmat pelit nimellisellä muutaman euron tuntihinnalla, ja samalla nauttimaan hyvien ihmisten seurasta. 
Ideana onkin alusta asti ollut laittaa pystyyn Jyväskylän keskustaan kohtaamispaikka jossa pelaajat ja aiheesta kiinnostuneet voivat istua ihmettelemään uusinta lätkäpeliä tai viimeisintä liiketunnistin –hilavitkutinta. ...mutta eihän meillä pakko ole pelata. Alas voi istua ihan vaikka vain kahville."




Arvostan kaikkialla  persoonallisia
tapoja merkitä wc:t.



Minun peli-iltani koostui siitä, että ensin neljästään pelasimme Super Smash Bros. Brawl -peliä Nintendo Wiillä. Ensimmäinen tunti hurahti yllättävän nopeasti, vaikka ihan vain kokeilimme tätä. Joskus voisi mennä pelaamaan vaikka koko illaksi. Peli koostuu melko nopeista tappeluista, joissa jokainen mätkii toisia mahdollisimman paljon yrittäen samalla pysyä itse hengissä. Peliä pelataan muista peleistä tutuilla hahmoilla (mm. Mario, Wario, Pikachu, Donkey Kong, Sonic, Link, Kirby ja monet muut). Kenellekään ei jäänyt paha mieli, koska jokainen saavutti jossain vaiheessa voiton. Itsekin onnistuin pääsemään kaikille mahdollisille sijoituksille aina ensimmäisestä viimeiseksi. Tappelunujakoinnin jälkeen pidin evästauon ja nautiskelin mozzarella-paninin. Sen jälkeen jaksoi taas jatkaa ja lähdinkin hurjalle ajelulle uudella Ferrarillani. Kyllä siinä vauhtia piisasikin, kun vain oppi ensin käyttämään kaasua, jarrua ja rattia oikein. Ajelun lopetin tyylikkäästi kääntämällä ajosuuntaani ja tekemällä nokkakolarin pelikaverini kanssa.

Kokonaiskuva ja fiilis paikasta on positiivinen. Mukavan kotoisan oloinen paikka, jossa on mukava pelailla tai ihan vain istuskellakin. Valaistuskin on tunnelmallisempi ja hämärämpi kuin mitä näistä salamalla otetuista kuvista luulisi. Onneksi paikan sisustukseen ja ilmapiiriinkin on kiinnitetty huomiota, eikä vain lätkäisty tyhjään valkoiseen huoneeseen erilaisia konsoleita ja laitteita. Jotkut nettikahvilat, joita joskus olen nähnyt ovat olleet yllättävän kolkkoja ja ankeita. Onneksi täällä ei ole lähdetty sille linjalle. Palvelukin oli oikein mukavaa ja ystävällistä ja peleihin sai ohjeistustakin, jos oli aivan outo ja uusi peli itselle. Näiden lisäksi monia varmasti rentouttaa jo pelkkä ajatuskin siitä, mitä alussakin mainittiin. Eli tuolta todellakin saa olutta! Eli seuraavan kerran kun lähdet "yksille", niin kenties suuntaatkin Launchiin ja huomaat, että olet intoutunut pelaamaan niin kovasti, että "yhdet" eivät vahingossa muuttuneet perskänneiksi.

Täällä täytyy käydä toistekin!

Esim. ne salaiset synttäripolttarinikemuni, joita jotkut toivottavasti joskus järjestävät voisivat sisältää mm. alkupäivästä tankotanssia ja sen jälkeen muutaman tunnin tai koko loppuillan täällä pelipaikassa.

Nyt muuten näyttää siltä, että kaikilla bloggerin käyttäjillä on sama outo ongelma. Käynnissä olevista äänestyksistä kaikki äänet ovat kadonneet!
Eli jos viitsitte, niin pistäkää uudestaan ääniä tulemaan, jos ne vaikka tällä kerralla pysyisivät tallessa.

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Varokaa ovenkarmit, täältä tullaan!

Vihdoin ja viimein minäkin sain sen käsiini. Nimittäin kirjan Hanki lihasta, polta rasvaa (kirjoittanut Jan Sundell). Tästä ovat niin monet puhuneet, että päätin itsekin lukaista sen ja katsoa mitä kirja sisältää. Haluttu kirja ainakin on. En nimittäin ole koskaan ollut niin pitkällä varausjonolla kirjaston kirjaan, mitä nyt olin. Odotin, että pahimmassa tapauksessa, jos kaikki palauttavat kirjan myöhässä tai kadottavat sen tms, niin joutuisin odottamaan kirjaa lähes vuoden. Lopulta taisin odottaa kirjaa kuitenkin vain vähän päälle kaksi kuukautta. Jonkinlainen ennätys kai sekin silti.

Muutenkin kirja saapui juuri sopivaan väliin. Viimepäivinä kun olen miettinyt, että kun ei tuo paino taida oikeasti tästä alaspäin enää mennäkään, niin jospa sitten tyydyttäisiin tähän ja laihtumisen sijaan hankkisinkin superisot lihakset. Vuoden päästä tähän aikaan en sitten mahdu kulkemaan ovistakaan kuin sivuttain!

Lihaksikkuus ehkä sopisikin paremmin perimmäisiin tavoitteisiini. Siis oikeastihan kuntoilen vain sitä varten, että jos joskus tulee jonkinlainen zombien hyökkäys, niin voin pistää niitä turpiin mahdollisimman kovaa tai sitten juosta karkuun mahdollisimman lujaa. Tämän hetken liikuntatottumukseni taitavat kyllä enemmän valmistaa siihen, että voin hämmentää mahdollisia hyökkääjiä sheikkaamalla peppuani, kiivetä tankoa pitkin karkuun tai rentoutua niin, että vaikutan jo kuolleelta, eivätkä zombiet kiinnostu enää hyökkäämään kimppuuni. Toivottavasti mitään katastrofeja ei siis tapahdu ihan lähitulevaisuudessa.

Olisin vielä lisännyt tänne kuvan olemattomasta hauiksestani, mutta en kehtaa tässä ruveta edes selailemaan noita otoksiani, kun on takapiruja. Kenties kaivan nämä vanhat kuvat esille sitten vuoden päästä ja laitan siihen viereen sen hetken pullistelukuvia, joissa pussailen lihaksiani.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Nam nam!

  Herkullinen ruokavinkki



  • oliiviöljyä
  • maapähkinöitä
  • wok-vihanneksia
  • chiliaprikoosicouscousia
  • soijarouhetta
  • sipulia
  • chilimausteseosta
  • mustapippuria

Käännytystyötä

Viisitoista hyvää syytä unohtaa yliopisto ja hakea ammattiopistoon:
Keskittyen enemmän aloihin, joita olen itse opiskellut, mutta jotkut kohdista pätevät alaan kuin alaan.
  1. Ammattiopistolla saat ilmaisen ruoan joka päivä.
  2. Ammattiopisto huolehtii terveydestäsi tekemällä niin pahoja ruokia, että lounaasi koostuu yleensä 80-100% salaatista.
  3. Ammattiopistolla tehdään lukujärjestys puolestasi ja huolehditaan siitä, että varmasti tulet joka päivä kouluun. Yliopistolla odotetaan, että teet kotona kaikki opintosi ja jos joskus järjestetäänkin luentoja, niin kukaan ei odota, että saapuisit välttämättä paikalle.
  4. Ammattiopistosta saat ammatin. Yliopistosta valmistumisen jälkeen voit ruveta tutkijaksi, työttömäksi tai ryhtyä opiskelemaan uutta alaa.
  5. Yliopisto pilaa maksasi.
  6. Yliopiston harvoilla luennoilla tapahtuu tuskin koskaan mitään jännittävää. (Etenkään nyt kun ei ole edes Vesteristä pitämässä taukojumppaa ja kääpiökävelyä.) Ammattiopistolla voit päästä kesken tunnin seuraamaan sitä kun oppilaat tappelevat käytävällä ja puoli metriä lyhyemmät heiveröiset opettajat yrittävät erottaa nahistelijoita toisistaan.
  7. Ammattiopistossa saat käyttää työasua, eikä aamuisin tarvitse vaivata päätään sillä, että mitä kummaa sitä tänään pukisi päälleen.
  8. Ammattiopistolla saa liikuntaa koulupäivän päätteeksi, kun yrittää hypellen väistellä kaikkia oven edessä olevia räkäklimppejä.
  9. Yliopistolla on tulostuskiintiö. Ammattiopistolla ei.
  10. Ammattiopistolla jaksat käyttää aivojasi vapaa-ajallakin ja pystyt rentoutumaan. Yliopistossa ollessasi et ole koskaan vapaalla, kun mielessäsi on kolme palauttamatonta esseetä, kaksi ryhmätyötä ja tentti, johon et ole löytänyt kirjoja.
  11. Ammattiopistolla saat elämääsi rutiinia ja asioilla on selkeät aikataulut ja tiedät mitä tehdä milloinkin. Yliopistoelämää viettäessäsi ei ole mitään aikaa ja elät vain yhdessä horroksessa ja sumussa ilman mitään selkeää rutiinia.
  12. Johtuen kohdasta 11. opit arvostamaan lomia entistä enemmän.
  13. Ammattiopistossa löydät selkeämpiä vastauksia ahdistaviin kysymyksiin: "missäs vaiheessa opintosi ovat?" ja "mikäs sinusta tulee isona?" unohtamatta klassikkoa: "siis mitä ihmeen kummaa sinä oikein opiskelitkaan?"
  14. Ammattiopistossa tarvitset vähemmän kirjoja koko vuodelle kuin mitä tarvitsisit edes yhteen yliopiston tenttiin. Niinpä kirjat viitsii ostaa itselleenkin, eikä tarvitse harmitella, että taaskin meni tenttiin niin, ettei koskaan edes nähnyt kirjoja, jotka olisi tahtonut lukea, jolleivat varausjonot olisi olleet niin pitkiä.
  15. Ammattiopistossa sinusta pidetään huolta, eikä kukaan odota sinun käyttäytyvän asiallisesti.
Bonuskohta: ammattiopistolta saa ilmaisia kansioita.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Syyslomakooste

Niin se vaan syysloma vierähti nopeasti ja taas pitäisi jaksaa joka aamu nousta kouluun. (Matkalla on kamalampia ylämäkiä mihin olen tottunut viimevuosina, vaikka asunkin tässä hirveässä mäkikaupungissa.) Olinko tarpeeksi tehokas ja ehdin tehdä kaiken hyödyllisen ja tärkeän tässä viikon aikana?

Liikuntaa tuli harrastettua ihan kiitettävästi, vaikka viikossa olikin kaksi lepopäivää. Pääsin osallistumaan tunneille, joilla en ollut käynyt pitkään aikaan (kahvakuula, zumba). Tutustuin myös uusiin lajeihin (burleski, bodybalance). Hyötyliikunnat mukaanlaskettuna ehdin koko viikon aikana liikkua kaiken kaikkiaan viisitoista tuntia. Fitocracyssa etenin niin pitkälle, että tarvitsisin enää 77 pistettä päästäkseni tasolle 18. Eiköhän se tapahdu heti kun olen lisännyt sinne tämän uuden viikon ensimmäisen päivän pyöräilyt ja illan tankotanssitunnin.

Muita aikaansaannoksia syyslomaviikolta:
  • luin kirjan Nancy lähes kokonaan (Olen kyllä lukenut sen ennenkin.)
  • käsityö eteni siihen vaiheeseen, että pian minulla pitäisi olla uusi villasukkapari.
  • pyykkikone on jo melkein asennettu. Pääsin jo hyvälle alulle kaikkien ruuvien irroittelun ja uudelleenkiinnitysten kanssa, kunnes huomasin, että vedenottoletku on väärän kokoinen seinässä olevaan hanaan nähden.
  • Emmerdalesta olen saanut katsottua kaikki rästijaksot ja katsoin myös Emmerdalen suoran lähetyksen, josta aloinkin kirjoittamaan pientä selostusta seuraavaa SEC:n (Suomen Emmerdale Club) lehteä varten.
  • värjäsin hiukset.
  • leikkasin hiuksia.
  • olen valmistanut pariakin erilaista raakasuklaata.
  • hemmottelin ja rapsuttelin koiraa.
  • olen nauttinut olostani ja vapaa-ajasta.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Dance Party

Eilinen oli siis liikunnantäyteinen päivä. Jo kymmenen aikaan aamulla suuntasin kohti Kuntoporttia toivoen, ettei erikoispäivä ole saanut aikaan yleisöryntäystä ja en pääsisikään tunneille. Normaaliohjelmasta poiketen salillani järjestettiin Dance Party -nimeä kantava avoimien ovien päivä. Kuka tahansa sai siis osallistua ilmaiseksi sinä päivänä järjetettäville tunneille, jotka kaikki olivat enemmän tai vähemmän tanssillisia. Ohjatut tunnin olivat dance, afrodance, zumba ja zumba toning.

Dancessa aihe vaihtuu aina muutaman viikon välein ja normaalisti sitä järjestetään keskiviikkoisin. Valitettavasti en koskaan aiemmin ole päässyt noille tunneille, vaikka halu onkin ollut suuri. Tämän hetken tanssina dancessa on burleski, jota myös lauantaina tanssimme. Liikkeiden muistaminen oli jonkin verran vaikeampaa kuin jossain perusjumpassa. Osittain ehkä senkin takia, että emme jääneet tekemään yhtä liikettä loputtoman pitkään niinkuin ehkä jossain saatetaan tehdä vaan koreografia muodostui monesta pikkujutusta. Itse koreografian vedimmekin sitten moneen kertaan ja jos sama ohjelma on aina sen muutaman viikon, niin kyllähän tuo säännöllisellä käynnillä alkaisi varmasti sujumaan paremmin. Hirveä hikikuolema tunnin aikana ei tullut. Ehkä osittain aiheesta johtuen ja osittain siitä, että en vain osaa vetää mitään tuntia täysiä kuin aikaisintaan toisella kerralla. Ensimmäinen kerta menee aina varovaisesti tutustuessa. Tähän tanssiputkeen tietysti kävikin hyvin se, että ensimmäisen tunnin veti lähinnä lämmittelynä. Hauskaa joka tapauksessa oli. Pakko ruveta käymään keskiviikon burleskissa ainakin silloin tällöin, vaikka se sitten tarkoittaisikin sitä, että joudun lorvimaan kaupungilla tylsistyneenä tuntikausia ennen sitä tai sitten liikkumaan tuntikausia muiden tuntien ja salitreenien parissa odottaen illan tanssituntia.

Afrotanssi meni tutun turvallisissa merkeissä. Ohjaaja ja ohjelma olivat jo valmiiksi tuttuja ja tunnilla pääsi paremmin vauhtiin kuin burleskin parissa. Ainoana hidastavana tekijänä oli oikean jalan nilkkakipu. Muinoin nilkkani kieytyivät heti liikunnoissa, joissa joutui tekemään sivuttaisliikettä ja aloinkin välttelemään niitä. Kunnes jostain tajusin, että nilkkakipu johtuikin nimenomaan siitä, että en tarpeeksi harrasta sellaista liikuntaa, jossa nilkat pääsisivät vahvistumaan. Onko viimeaikojen liikunnastani sitten puuttuneet nilkkoja vahvistavat liikkeet? Miksi vain oikean jalan nilkka kipeytyi, muttei vasemman? Onneksi tämä afrotanssi oli ainoa, joka tehtiin ilman kenkiä. Kipu katosi oitis, kun zumbaa varten pääsin laittamaan jalkaani taas kunnolla tukevat sukat ja hyvät kengät.

Zumbassa vetäjänä pysyi sama kuin afrotanssissa. Aiemmin en hänen zumbassaan ole ollutkaan, joten oli hauska kokea sekin. Jokainen zumba kun on vetäjästä riippuen niin erilainen. Ihan hyvät fiilikset tästäkin tunnista jäi.

Alunperin olin suunnitellut osallistuvani vain noille kolmelle ensimmäiselle tunnille, mutta jostain sitä virtaa vielä riittikin ja jäin vielä zumba toningiinkin. Lupasin itselleni, että jos heikottaa, niin saan vetää tunnin kevyesti. Todellisuudessa vedin tämän viimeisen tunnin rankemmin ja vauhdikkaammin kuin mitään noista aikaisemmista.

Kyllä tuon urakan jälkeen kelpasi saunoa ja lähteä kotiin syömään. Kotiinkin pääsin ihan saman päivän aikana, enkä tuupertunut matkalla ojaan nukkumaan. Kotona palkitsin itseni ihanalla lohiaterialla, suklaalla ja kunnon päiväunilla. Taisi viedä puhdin hyvin pois tuo eilinen, kun tänäänkin olen ehtinyt jo yhdet päiväunet ottaa.

Meikäläisen suosikkilauantaita kyllä kaikki tällaiset poikkeavat liikuntapäivät. Toivottavasti jatkossakin tulee paljon erilaisia tempauksia ja maratoneja ja kaikkea muutakin kivaa!
 Annoskoko meni ehkä vähän överiksi, mutta menkööt nyt tämän kerran, kun olin niin kovasti rehkinytkin!
-uunilohta
-salaattia, kurkkua, paprikaa, raejuustoa
-kukkakaalia, sipulia, punajuurta
-katkarapucashewpähkinäkastiketta

lauantai 20. lokakuuta 2012

Danczzzz.. ja arvonta maailman tarpeellisimpaan välineeseen.

Iltaa itse kullekin!
Kyllä vei mehut pois tämänpäiväinen Dance Party. Eli raportoin asiasta lisää vasta huomenna.
Pakko kuitenkin vielä ennen nukkumaanmenoa tulla mainostamaan tätä mahtavaa arvontaa ja hienoa blogia.
Täältä voit voittaa maailman hyödyllisimmän ja tarpeellisimman laitteen IKINÄ.
Itse ainakin tarvitsisin tuollaista.

(Nukuin kyllä päikkäritkin tänään, mutta siltikin väsyttää.)

perjantai 19. lokakuuta 2012

Lepoa vaikka väkisin!

Jo noin viikko sitten laadin tämän viikon lukujärjestykseni ja tähän perjantain kohdalle merkitsin isolla, että tänään pitäisi olla LEPOPÄIVÄ. Koko viikon olen odottanut tätä päivää ja jo etukäteen nautiskellut siitä, että tänään ei tarvitse poistua kotoa yhtään mihinkään. Korkeintaan viereisen talon saunaan saunavuorollamme, jos oikein rajuksi heittäännyn.

Miten tämä päivä sitten alkoi? Olin vielä puolihorroksessa sängyssä makoilemassa kun mietin, että pitäisikö lähteä salille oikein kunnolla rehkimään tai tehdä oikein pitkä kävelylenkki. Sitten muistin sen. Lepopäivä.

Koko ajanhan tässä tekisi mieli rynnätä salille nostelemaan oikein kunnon painoja tai edes lainata täällä kotona noita miehekkeen puntteja ja ihan vain muutamat liikkeet tehdä niillä. Huomenna on kuitenkin luvassa useamman tunnin Dance Party, johon tahdon osallistua, joten nyt pitäisi kerätä voimia, eikä lipsua tästä lepäämisestä.

Siellä ne mokomat X:t houkuttelevat minua koko ajan luokseen.

Ehkä näistä ajatuksista kohta pääsee. Outoa nimittäin, että nyt olisi halu lähteä salille, kun nimenomaan se lähteminen yleensäkin on ollut se pahin ongelma minulle. Tykkäisin kyllä käydä vaikka missä, mutta yleensä jos en pitkään aikaan ole ollut kotona neljän seinän sisällä vähintään 24 tuntia, niin stressaannun. Ehkä pitää kohta muuttaa siihen jättimäiseen kartanoon ja hankkia sinne oma kuntosali. Sitten voisi salitreenit tehdä kotona ja lähteä käymään tuolla kaupungilla vain ryhmäliikuntatunneilla.

Toinen ongelma tuossa lähtemisessä on se, että kyllähän tuo pyöräily salille ja etenkin takaisin kotiin tympii. Rentouttavan saunan jälkeen onkin uudestaan hikinen kun tulee kotiin ja jos on ollut tarpeeksi rankka treeni, niin jalat ovat ihan vetelinä ja jokainen polkaisu on haaste. Tämän toisen ongelman ratkaisisi se teleportti. Pitänee alkaa kehittelemään sitä ihan tosissaan.

Onko muilla ongelmia näiden kolmen (lepopäivien yli-innokkuus, liian vähäinen kotona olo, salille matkaamisen rankkuus) asian kanssa tai onko teillä niihin mitään ratkaisuja? Kuljetteko aina autolla tai bussilla salille vai menettekö jalkaisin tai autolla? Vai onko niin lyhyt matka, ettei tarvitse edes miettiä tuollaisia asioita?

Tämän viikonhan olen ollut lomalla ja olen saanut tehdä liikuntaviikkoni aikataulun lähes oman mieleni mukaan. Normaalisti yritän aina yhdistää liikunnan niin, että teen sen joko heti koulupäivän jälkeen tai ennen koulupäivän alkua. Näin saa ainakin joitain matkoja vähennettyä, kun ei tarvitse kodin ja keskustan väliä rampata jatkuvasti. Joskus vaan jotkut haluamani ryhmäliikuntatunnit ovat niin myöhään, että en viitsi jäädä niitä odottelemaan tai sitten joudun odottelemaan niitä kaupungilla monta tuntia. Ensiviikolla tämä kiireisempi aikataulu taas alkaa. Odotan jo innolla kesälomaa. Sitten pääsee taas tekemään omat aikataulunsa ihan niinkuin huvittaa.

Kuka olisi uskonut pari vuotta sitten, että käytän syyslomani siihen, että vihdoinkin saan liikkua niin paljon kuin haluan ja käydä mahdollisimman monilla ryhmäliikuntatunneilla, enkä edes halua matkustaa mihinkään, kun kotonakaan ei saa nykyään olla tarpeeksi? En minä ainakaan.

Useana aamuna olen jopa herännyt herätyskelloon, enkä ole hyödyntänyt edes sitä, että tällä viikolla olisi voinut nukkua pitkään ilman kelloa. Ehkä kokeilen sitä sitten sunnuntaiaamuna.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Tulin minä kaapista ulos.

Ajattelin vihdoinkin esitellä itseäni hiukan tarkemmin ja tulla samalla kaapista ulos.

Terve vaan kaikille! Olen siis Jyväskyläläinen opiskelija, joka kirjoittaa blogia ja tekee kaikkea muutakin kivaa. Kaupunkina Jyväskylä on kyllästyttänyt jo pitkään, mutta taidan olla täällä jumissa niin kauan kuin miehekekin pysyy täällä ja niin kauan kuin yhteishuoltajuudella oleva koirani on täällä. Kolmas syy tässä kaupungissa asumiseen on kuntosalini Kuntoportti. Mistä löytäisin yhtä hyvän salin? Ehkä rupeankin tutkimaan asiaa ja sen perusteella valitsen seuraavan asuinkaupunkini. Ellen sitten jää tänne sittenkin loppuelämäkseni.

Kaikkien luetteleminen olisi mahdotonta, mutta tässä joitakin asioita, joista pidän:
  • Emmerdale
  • Euroviisut
  • Star Wars
  • Pommi
  • eläimet (Etenkin norsut, karhut, koirat, kissat, lehmät...)
  • minä itse
  • nallet
  • joulu
  • lämpö (Pitäisi varmaan muuttaa jonnekin päiväntasaajan tienoille.)
  • uusien asioiden kokeileminen
  • oppiminen ja itsensä kehittäminen
  • pelit
  • Heikki Kinnunen
  • Robert Downey jr
  • Take That
  • Michael Jackson
  • Prāta Vētra
  • Within Temptation
  • brittikomediat (mm. Pikku-Britannia, Musta Kyy, Todella Upeeta, Dibleyn kirkkoherra, Huonosti käyttäytyvät miehet.)
  • IRC

Asioita, joiden parissa rentoudun:
  • kirjat
  • elokuvat ja tv-sarjat
  • liikunta
  • käsityöt


Mikä tämä kaapista ulos tuleminen sitten on? Muutamat tästä jo tietävätkin. Tasan kaksi ihmistä on sen kuullessaan sanonut jotain positiivista ja kannustavaa. Lopuista ihmisistä noin puolet ovat todenneet jotain neutraalia ja vaikuttaneet siltä, ettei heitä olisi voinut vähemmän kiinnostaa. Lopuilta on tullut jotain negatiivista kommenttia tai ovat sanoneet jotain neutraalia, mutta ilmeet ja äänensävyt ovat paljastaneet halveksuntaa tai kauhua.

Pikkutyttönä, kun olin vielä kaapissa.

Nyt on aika paljastaa tämän vuoden kaikkein synkin ja tarkimmin varjeltu salaisuus elämästäni. Tästä suuresta salaisuudesta on johtunut sekin miksi olen tämän syksyn ollut niin kovin kiireinen. Kaikki aikani on mennyt joko tähän salamyhkäiseen toimintaan ja liikuntaan. Noiden kahden lisäksi ei hirveästi olekaan tullut muuta touhuttua. Tässä vaiheessa kaikki varmaan luulevat, että olen joko raskaana tai järjestelen itselleni häitä tai molempia. Turhaan säikähditte. Tähän ei liity mitään sellaista. Kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa, joten annetaan seuraavaksi kuville vuoro puhua.










Ei, minulla ei ole salaista kaksoissisarta, eivätkä valkotakkiset ole tulleet hakemaan minua. Vaan ryhdyin tänäsyksynä opiskelemaan itselleni uudessa laitoksessa. Yliopistotutkinnollahan en tee yhtikäs mitään. Tai ehkä ne paperit voisi kehystää ja laittaa seinälle aina kun sukulaisia tulee kylään? Missä sitten saa käyttää näin ihania ja seksikkäitä asukokonaisuuksia? No, parhaalla mahdollisella alalla tietenkin. Eli ammattiopiston elintarvikealalla. Paljon hyödyllisempi koulutus ja vaikken töitä saisikaan, niin kyllähän sitä työttömäksikin jää mieluumin jostain oikeasta ammatista kuin yliopiston humpuukialoilta. (Olenkohan muuten maailman ainoa ihminen, joka on siirtynyt yliopistosta ammattiopistoon?)

On tässä meinannut opiskeluahneuskin iskeä. Mielessä olisi jo vaikka mitä muitakin kouluja, joita tekisi mieli käydä tämän jälkeen.

Leipuripuolen paita on lyhythihaisempi kuin
keittiöpuolen.
Pidetään tämä blogi jatkossakin positiivisena ja iloisena, joten kannustavat kommentit voit jättää tänne. Kauhistuneet ja negatiiviset kommentit voit laittaa teksiviestillä, antaa facebookviestillä, kertoa niitä selkäni takana jollekin muulle tai sitten pitää ihan vain omana tietonasi.

Jos jotain oleellista jäi kertomatta tai muuten vaan kiinnostaa, niin esittäkää toki niitä kysymyksiä!


Tankoilua ja onnitteluja!


Hyvää tiistai-iltaa kaikille! Jälleen on ollut mukava syyslomapäivä. Aamulla kävin yogapilateksessa, spinningissä ja kahvakuulassa. Hiukan tuntui hassulta mennä rennomman tunnin jälkeen tuollaisille rehkimistunneille, mutta hyvinhän se sujui. Kävin vasta toista kertaa kahvakuulailemassa ja edellisestä kerrastakin taitaa olla lähes puoli vuotta. Arkana ja suosittelujen myötä otin vain kuuden kg:n kuulan. Sopivampi olisi varmaankin ollut se 8 kg:n. Pitää muistaa rohkeasti ottaa se isompi, jos vain joskus vielä pääsen sille tunnille. Vähän hankalaan aikaan ovat minulle nuokin tunnit.
Illalla kävin ensimmäistä kertaa tankotanssin alkeet 2 -tunnilla. Eipä tuo tunti kovin paljon alkeet 1 -tuntia haastavampi ollut ja ihan hyvin olisin voinut mennä niille jo aikaisemmin. Tai hankalahan sitä on arvioida. Tuntuu, että aivot joutuivat työskentelemään vähemmän, mutta jutut, joita tehtiin olisivat vaatineet enemmän lihasta. Molemmilla tunneilla liikkeet myös ovat sellaisia, että äkkiähän ne joten kuten oppii, mutta jos tahtoo niistä täydellisiä, niin voisihan niitä harjoitella ja hioa vaikka loputtomiin. Siksi näitä on niin vaikea laittaa mihinkään vaikeustasoasteikkoon.

Kenties tämän päivän haasteellisin tehtävä oli se, kun seisoimme tangolla pää alaspäin. Tai siis muut seisoivat ja minä lähinnä treenasin sitä, että saisin jalat nostettua koukussa edes hetkeksi rinnalle. Rupesi se pikku hiljaa ehkä sujumaankin paremmin. Eli jo yhden tunnin aikana kehityin enemmän kuin uskalsin toivoakaan. En tiedä menikö tekniikka oikein vai ihan pieleen vai jotain siltä väliltä. Suurin ongelma pidossa oli kuitenkin käsivoimien puute. En ole kuitenkaan varma siitä, että jos käsissäni olisi ollut selkeästi enemmän voimaa, olisinko kuitenkaan uskaltanut tehdä tuota. Tankotanssissa kolme tärkeintä asiaa taitavatkin olla voima, uskallus ja tekniikka. Siitä ei silti päästä mihinkään, että toistuvasti joudun eri lajeissa tilanteisiin, joissa huomaan, että käsissäni ei vain ole tarpeeksi voimaa. Täytyisikin varmaan asettaa uudeksi tavoitteeksi se, että joskus saisin tehtyä edes yhden täydellisen leuanvedon. Sen yhden täydellisen jälkeenhän sitä olisikin sitten helppo harjoitella pitemmälle ja lisätä toistoja säännöllisesti. Tänään pisti kyllä mietityttämään sekin, että kuinkahan paljon tuo aamullinen rehkiminen vaikutti illan tankotanssituntiin. En tuntenut itseäni erikoisen väsyneeksi, mutta olisinko silti jaksanut ja onnistunut paremmin ilman aamuliikuntaa? Ehkä voisinkin kokeilla sellaista, että aina ennen tankotanssitunnille menoa pitäisivin lepopäivän tai kaksi.









Onneksi olkoon tänään 40 vuotta täyttävä Emmerdale! (Varoitus: Tekstistä klikattava linkki/video sisältää jonkin verran juonipaljastuksia.)
Huomisen kunniaksi tuleekin Emmerdalen jakso suorana lähetyksenä. Jännittääköhän minua enemmän kuin näyttelijöitäkään? Suomessa näämme sitten tv:stä tämän jakson noin kahden tai kolmen vuoden kuluttua. Paljon ehtii tapahtua siinä ajassa.