Tunnisteet

elintarvikkeet (48) elämä (34) Emmerdale (7) Euroviisut (3) haaste (10) joulu (7) juoma (15) keho (30) kesä (1) kirjat (22) koira (14) kuntoilu (57) Kuntoportti (20) käsityöt ja askartelu (7) Leffat (7) lenkkeily (11) lista (19) Minä (16) musiikki (5) onnellisuus (11) paasto (9) pelit (7) pyöräily (7) reissaaminen (15) ruoka (41) spinning (9) syksy (7) talvi (5) tankotanssi (18) unet (1) vaatteet (13) venyttely (10) yoga ja pilates (6) zumba (5)

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Lisää viinaa, tervaa ja saunaa?

http://4.bp.blogspot.com/-_VC1_Yr5wwQ/UK4Tr63kQ3I/AAAAAAAAB3M/KLZEz12tpPU/s400/flunssa.jpgSaunottu on, tervasta en tykkää, joten pitäisiköhän seuraavaksi kokeilla viinaa? Vieläkään ei nimittäin tunnu täysin terveeltä olotilani. Pientä yskää, nuhaa ja yleistä tukkoisuutta vielä. Alkaa jo kovasti harmittaa, eikä tiedä miten päin olisi. Tietäisi jonkun taikakonstin, joka auttaisi niin tekisin sen. Kovasti olen kaikenlaista yrittänyt syödä, ettei varmasti ainakaan jää mitään puutostiloja. Silläkin uhalla, että saan nyt kaikkea liikaa ja rupean vain paisumaan. Uskaltaisikohan sitä nyt huomennakaan vielä aloittaa sitä hyppynarukuuria vai ei?

Jokin aika sitten Kata kirjoitti mainion kirjoituksen blogissaan Hippi jumppaa, hippi skumppaa?

Se sai minut miettimään omiakin motivaation lähteitäni ja syitäni kuntoiluun ja miksi sitä jaksaa jatkaa tai välillä ei jaksa. Kuinka suuri osa siitä liittyy jollain lailla ulkonäköasioihin. Helpotuksekseni voin sanoa, että tällä hetkellä itselläni ulkonäkö on aika toissijainen asia liikkuessani. Kieltämättä se on välillä mielessä, mutta se ei ole mikään pääsyy. En usko, että pelkästään se olisi minulle tarpeeksi suuri syy liikuntaharrastuksen jatkamiseen. (Toisaalta, jos ulkonäkösyyt olisivat minulla suuremmat, niin oppisinkohan taas syömään vähän terveellisemmin ja järkevämmän kokoisia annoksia? Aiempaan verrattuna nykyään tulee syötyä vähän miten sattuu.)

Niille, joille ulkonäkösyyt meinaavat olla liian iso tai ainoa syy liikunnan harrastamiseen suosittelen aloittamaan jonkin sellaisen liikuntaharrastuksen, joka on jollain lailla vaikea, niin ei ehdi ajattelemaan ulkonäköasioita. Tarkoitan siis sellaista, jossa oppii koko ajan jotain uutta ja vanhoja juttuja voi yrittää hioa aina vain täydellisemmiksi ja paremmiksi.

Vaikken nyt itse ole pariin kuukauteen käynytkään, niin tankotanssi oli sellainen, etten vieläkään oppinut kaikkia juttuja ja nyt ne vaivaavat mieltäni. Tahtoisin mennä uudelleen kokeilemaan niitä ja oppimaan liikkeitä ja pitoja paremmin. Salitreenissä koen onnistumisen hetkiä silloin kun onnistun tekemään jotain isommilla painoilla kuin koskaan aiemmin. Katan mainitsema parkour varmasti myös hyvä tuollaiseen liikkeiden hiomiseen.

Ihan eri juttu käydä vain rynkyttämässä, sheikkaamassa tai spinnaamassa, vaikka ne kuinka hauskoja olisivatkin. Tietynlainen tavoittellisuus niistä puuttuu kokonaan ja ehkä juuri sen takia jää sitten aikaa miettiä enemmän niitä ulkonäköasioita?

Itse olen aika hyvin päässyt noista pois. Tai ainakin siihen, että silloin kun mietin ulkonäköäni, niin se on sitä että pussailen näitä hauisten alkujani.

Jotain yksittäisiäkin tavoitteita ja haaveita minulla on, niin en ehdi miettiä niin paljon ulkonäköasioita. Esim. tahtoisin osata punnertaa paremmin, olla vieläkin notkeampi, osata vetää leukoja ja onnistua niissä vaikeissakin jutuissa tankotanssissa.

En noita ole tarkoituksella luonut, että pääsisin pois ulkonäköasioista vaan ensin loin ne ja sitten on käynyt vahingossa niin, että mietin ulkonäköasioita entistäkin vähemmän.

Tai ehkä siinä kävikin niin, että kun huomasin etten millään laihdu enää enempää, niin oli keksittävä jotain muita tavoitteita ja ajateltavaa.

Toisaalta ulkonäkömotivaattori on tehokaskin, jos se ei mene vain liiallisuuksiin. Parasta onkin jos on mahdollisimman monta syytä ja motivaattoria:
Tahtoo voimaa, hyvännäköiset lihakset, notkeutta, laihtua, pakko päästä neljän seinän sisältä, liikunnasta tulee hyvä olo jne. Sitten välillä, jos joku noista ei tunnu niin tärkeältä, niin voikin käyttää motivaattorinaan jotain toista.

Kaikissa näissä pyrkimyksissä on hyvä mennä pienin askelin tavoitteita kohti:
"Jos tänä keväänä oppisin edes..."
"Saisinpa edes sen yhden leuan."
"Jospa tässä kuussa laihtuisin edes sen kilon."
"Tänään teen punnerruksia ainakin sen yhden enemmän kuin viime viikolla."

Kaikille paras liikkumisen (ja terveellisesti syömisen) syy tietysti olisi ihan vain se, että pysyy terveenä ja pitää kuntoa yllä, mutta ei se minulle ainakaan riitä. Sen verran kilpailuhenkinen ja tavoitteellinen olen, että yleensä pitää keksiä jotain muutakin, vaikka se liikkuminen hauskaa olisikin. Ehkä joskus opin nauttimaan ylläpitävästäkin liikunnasta yhtä paljon tai enemmänkin kuin kehittävästä.

(Muistakaa osallistua arvontaan!)

2 kommenttia:

  1. C- ja D-vitamiinimäärät kolminkertaisiksi, niin heti auttaa. On ihan tosijuttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otankohan niitä jo nytkin liikaa...?
      No, nyt ei oo enää ihan niin kuollut olo ollut, mutta vältellään tässä nyt vieläkin sitä liikaa rehkintää.
      (Eipä tässä kyllä vielä ihan 100% hyväkään olo ole ollut. :( )

      Poista