Mä joka päivä töitä teen...

..melkein joka päivä seitsemäksi meen. Ainakin tällä viikolla.

Ensimmäinen päivä työssäoppimista takana. Tämä on siis ensimmäinen työssäoppimisjaksomi ja suoritan sen eräällä keskuskeittiöllä.

Kelloa en ehtinyt vilkuilla ja päivä meni nopeammin kuin koulupäivät, vaikka pitempi olikin.

Positiivinen yllätys oli se, että ihan oikeasti sain tehdä siellä hommia, enkä vain katsoa vierestä. Teinpä jopa erilaisia asioita, enkä jumittunut yhteen työpisteeseen koko päiväksi. Huomenna on kuulema taas ihan erilainen päivä! Ohhoh, miten monipuolista! Riittääkö tässä tämä kuusi viikkoa edes siihen, että opin kunnolla talon tavoille? Vaihtelevissa hommissa on nimittäin se huono puoli, että joutuu koko ajan kyselemään: "Mitäs sitten? Entäs nyt? Mitä seuraavaksi? Tehdäänkö tämä näin vai noin ja tällä kerralla eri tavalla vai samalla tavalla kuin viimeksi? Mitä nyt tapahtuu? Mitä? Häh? Täh?"

Työporukkakin vaikutti mukavalta, vaikken siinä keneenkään vielä ehtinytkään tutustua. Ainakin olivat iloisia ja ystävällisiä ja vastasivat asiallisesti, jos jotain kysyin.

Hassuinta tässä päivässä on ehdottomasti ollut tuo välimatka, jonka jouduin kävelemään. Koulupäivinä matkani on 3.6 km. En aivan tarkkaa metrimäärää tiedä, mutta alle kilometrin tuo tämänhetkinen työmatkani taitaa olla. Siinä ei paljoa hyötyliikuntaa ehdi kertyä, mutta annettakoon minun edes muutaman viikon nauttia tällaisesta. Sitten peruskoulun mikään säännöllinen matkani ei ole ollut näin lyhyt. Muutaman vuoden töissä käydessäni matkani oli LYHYIMMILLÄÄN 6.7km. Ehdin työurani aikana asua aika monessa eri paikassa ja tuo todellakin oli se lyhin matka. Sitä paljon pyöräilleenä ja kävelleenä olen kyllä ansainnut tämän lyhyen työmatkani. Eihän tuossa kotiinkävellessä ehtinyt edes kissaa sanoa. Tapojeni vastaisesti en ottanut matkalle mukaan edes musiikkia. Yleensä en osaa lähteä mihinkään ilman sitä.

Lyhyen kotimatkan ansiosta energiaa riitti vielä kotiin tultuanikin, joten vetäisin vielä pikaisen ja kevyen kotisalitreenin. Sellainen sen oli tarkoitus olla, mutta hämmästytin itsenikin sillä, miten läkähdyksiin voin itseni ihan kotioloissakin saada. Treeni alkoi hyppynarulämmittelyllä, joka oli yllättävän rankkaa, mutta tulipahan ainakin aloitettua samalla se hyppynarukuuri. Oman haasteensa toi kattolampun varominen, eikä viiden minuutin hyppiminen onnistunut täysin ilman taukoja.

Hyppelyn jälkeen tein hiukan hooveria, vatsalihasliikkeitä, selkäjumppaa, hauistreeniä ja muuta sellaista.

Pääsin kokemaan kotitreenin hyviä puolia (senkin lisäksi, ettei tarvitse lähteä mihinkään). Katselin samalla Suurinta Pudottajaa ja loppuvaiheessa ryhdyin tekemään ruokaa. Sarjojen välissä oli hyvin aikaa käydä vahtimassa ruokaa ja heittämässä sekaan lisää ainesosia. Kätevää oli siis sekin, että heti treenin jälkeen sain valmista oikeaa ruokaa, eikä tarvinnut tyytyä minkäänlaisiin proteiinipatukoihin tai -juomiin.

Arskatomskujalapenopapukurpitsansiemenpinjansiemensoijarouhemunakas