Kesän kymmenen miinusta ja plussaa.

Sain Juoksevan Basiliskin Päiviltä haasteen kirjoittaa kesästä: "Haastetun tulee listata kesän 10 plussaa ja 10 miinusta. Avaa vastauksia myös omin ajatuksin ja kuvin. Jaa haaste eteenpäin kolmelle blogille ja ilmoita haastamisesta ko. bloggaajalle". Muutama päivä tässä tekstin hautomisessa on mennyt, koska hirveän vaikea keksiä kymmentä kohtaa molempiin. Etenkin noihin miinuksiin. Enkä valitettavasti ainakaan heti voi havainnollistaa näitä kuvinkaan, koska en tiedä missä kamerani on. Kuvia siellä kamerassa olisi kyllä ja vaikka kuinka paljon. (Ehkä lisäilen ne tänne jälkikäteen tai esittelen kesäkuviani jossain toisessa kirjoituksessa.)

Tässä siis miinusten ja plussien kautta kooste minun kesästäni.

 

Plussat

Doctor Who

Pitkällisen houkuttelun jälkeen siskoni ryhtyi vihdoinkin katsomaan Doctor Whota ja hurahti siihen lopullisesti. Ehkä jopa vähän liikaakin?

Sukujuhlat

Heinäkuun alussa vietimme tätini syntymäpäiviä ja oli oikein hauskaa nähdä monia sukulaisia pitkästä aikaa. Suurinta osaa heistä en ollut nähnyt vuosiin. Laulu raikasi, juttuja kerrottiin ja hauskaa pidettiin. Osa aikuisista oli aloittanut juhlinnan jo edellisenä päivänä, joten he eivät jaksaneet valvoa kuin noin kolmeen. Me nuoret jatkoimme keskenämme hiukan pitempään. Kaikille riitti paikkoja hyvin, kun pihalle oli järjestetty oma leirintäalue, jossa jokainen porukka nukkui omassa teltassaan.

Telttailu

Ensimmäistä kertaa 15 tai 20 vuoteen nukuin pitkästä aikaa teltassa. Ainakin kolmessa eri paikassa ja yhteensä kahdessa eri teltassa tuli nukuttua. Mukavaa vaihtelua sisällä nukkumiseen. Pitäisi useamminkin nukkua teltassa ihan vaan huvikseenkin, jollei mitään parempaa syytä ole.

Reissut

Tänäkin kesänä tuli reissattua paljon kaikkialla. Oli se sitten omissa sukulaisissa tai miehekkeen sukulaisissa, Ähtärin eläinpuistossa tai Turkissa, niin hauskaa oli. Aika vähän tuli oltua kotona koko kesänä.

Tankotanssitreenit

Tankotanssitreeneissä oli hauska käydä ja tuntui, että pitkän tauon jälkeen edistyikin ihan eri tavalla. Tai ylipäätään jonkinlaista kehitystä oli havaittavissa. Hyvinä päivinä, kun kaikki sujuu hyvin ja tuulee oikeasta suunnasta ja tähdet ovat kohdillaan, osaan jo invertoidakin eli seistä tangolla pää alaspäin. Siitä en rupea puhumaan näyttääkö se hyvältä vai kömpelöltä. Pääasia, että se vihdoinkin on onnistunut!

Aurinko

Tänä kesänä on lämpöä ja aurinkoa riittänyt mukavasti. Saisi aina olla vähintään näin hyviä kesiä, ellei jopa vähän parempia. Olisihan tämä toki voinut kestää vähän pitemmälle. Tai ehkä saamme syyskuussa vielä jotain yllättäviä aurinkopäiviä? Kesä alkoi jo toukokuun alussa tai puolessavälissä ja kesti elokuulle. Kuulemma jossain vaiheessa oli yksi kylmä viikko, mutta me olimme juuri silloin Turkissa nauttimassa lähes 40 asteen helteistä.

Painolukemat

Kesän aikana ehdin käväistä alhaisemmassa painossa pitkään aikaan. Vähän aikaa vaaka näytti 68,1 kg. Eli vain 100g "ylipainoa". Ylipäätään se, että painoin alle 70 kg oli ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2005. Heti sen perään vain sattui tulemaan näitä kesäkiloja, joiden kyllä odotan tippuvan ihan vain sillä, että tulin taas kotiin rutiinien pariin.

Lukeminen

Kesällä oli paljon aikaa lukea. Tein sitä mm. automatkoilla, lentokoneessa, rannalla, riippumatossa, takapihalla. Kesän kunniaksi luin muutamia lyhyitä lasten/nuortenkirjojakin. Ne olivat mukavan kevyttä lukemista. Etenkin silloin kun olin lastenvahtihommissa, enkä olisi jaksanut rasittaa aivojani yhtään millään haasteellisemmalla. Luin mm. Lotta-kirjoja ja Enid Blytonin Salaisuus-sarjaa. Loppukesästä kotosalla lukaisin myös kirjan Pieni talo preerialla. Joskus pikkutyttönä olen lukenut sarjan ensimmäisen osan Pieni talo metsässä, mutten jostain syystä koskaan lukenut niitä jatko-osia.

Marjat ja mehut

Koska tänä kesänä en ollut oikeissa töissä, niin olin heti lähtövalmiina, kun äiti soitteli, että marjat olisivat kypsiä. Vajaan viikon verran siis keräsin marjoja, joita pakastimme sellaisinaan ja marjoja mehuihin. Lopulta marjoja ja mehuja tuli enemmän kuin omaan pakastimeeni olisi mahtunutkaan. Kyllä tänä talvena kelpaa.

Menestystarinakisa 

Yksi koko kesän parhaista jutuista oli tietenkin se kun voitin Kuntoportin menestystarinakisan ja voitin vuoden ilmaiset treenit. Nyt minulla on ensivuonna varaa syödä muutakin kuin vanhoja kengänpohjia ja pikkukiviä. Vieläkin saa hymyn huulilleni. Kiitos vielä kaikille äänestäneille!

Miinukset

Tässä kirjoituksessa kesti ihan älyttömän kauan siksi, kun en meinannut keksiä mitään miinuksia. Tämä kesähän oli aivan mahtava ja täydellinen. Ei kai tässä mitään huonoja juttuja ole ehtinyt tapahtumaan. Yritetään nyt kuitenkin jotain keksiä.

Blogit

Lomaillessa ja kesästä nauttiessa en ehtinyt lukea muiden blogeja niin paljon kuin olisin halunnut. Kirjoittamaankaan en kovin paljoa ehtinyt. Alkukesälle olin ajastanut kirjoituksia, niin niitä tuli jonkin aikaa säännöllisesti, mutta sen jälkeen en paljoa ehtinyt koneella käväistäkään. Nyt olenkin ihan pihalla siitä mitä kaikille kuuluu ja mitä on tapahtunut. Ei tässä oikein ehdi kaikkien vanhoja kesäkirjoituksia näin jälkikäteenkään lueskella.

Salitreenit ja kuntoilu

Pitkään tuntui siltä, etten ole liikkunut kesällä lainkaan ja siitä piti ruveta nyt valittamaan. Tajusin kuitenkin, että eihän tässä nyt ihan sohvaperunana ole tullut koko kesää vietettyä. Nykyään vain liitän Kuntoportin niin vahvasti liikuntaan, että unohdan laskea kaiken muun mukaan. Kyllähän minä olen mm. käynyt tankotanssitunneilla, uinut, harrastanut kaikenlaista hyötyliikuntaa, kuten: kävely, pyöräily ja lasten kanssa riehuminen.

Koikkuliinin poissaolo

Koira ei käynyt luonani koko loman aikan. Tämä oli varmasti isoin miinus ja ehkä tällä voisi korvata muutaman, jos en keksi näitä tarpeeksi.

Kengät

Monet kengät ovat menneet rikki. Olenkohan koko elämäni aikana aiemmin heittänyt niin monia kenkiä roskiin, kun nyt olen heittänyt vuoden sisään. Isoin osa tästä roskiinheittelystä on tapahtunut nyt kesän aikana. Monet hyvät ja nätit kesäkengät meni ihan säpäleiksi syystä tai toisesta ja kahdet lenkkaritkin olen joutunut hyvästelemään. Olisikohan nyt jotain hyviä alennuksia, joista löytäisin hyviä ja kapeita kesäkenkiä vai joko on siirrytty syyskenkiin?

Lotto

Vieläkään ei tärpännyt. Jokohan se pääpotti sitten talven mittaan tulisi.

Koulu

Kesä oli/on vielä ihan kesken ja piti mennä kouluun. Mitä peliä se tämmöinen oikein on? Kysynpähän vaan! Koulujen pitäisi alkaa vasta syksyllä, eikä kesällä.

Lyhyys

No, oishan se ihan kiva, jos vuodenajat menisivät näin: kesää 8 kk, syksyä 2 kk ja talvea 2 kk. Vaikka säiden puolesta kesä onki vaikuttanut pitkältä, niin tuskinpa näitä kelejä sinne joulukuuhun asti kestää.

Mansikoiden puute

En ehtinyt ostaa tai kerätä paksteeseen lainkaan mansikoita. Eipä sinne kyllä mitään enää mahtuisikaan, jos jostain yhtäkkiä niitä saisi.

Kynnet

Kerrankin kun olisi ollut luvallista käyttää kynsilakkaa ja pitää kynnet nättinä, niin muistin lakata niitä aika harvoin. Nyt taas kaikki kynsilakat odottavat kaapissa turhana koko talven ajan ja kuivettuvat sinne.

Ötökät

Niitäkin on vissiin ollu välillä ja vaikka missä.



Olen kesällä lukenut niin vähän blogeja, etten tiedä jos vahingossa haastankin jonkun sellaisen tähän, joka on tämän jo tehnyt. Siitä huolimatta haastan seuraavat ihmiset ja blogit:

Luen ja kirjoitan - blogin Paula.

Shamrock garagen Juusto(, koska todellakin haluan nähdä mitä tästä listasta saa aikaan piirtämällä. Melkoinen urakka varmasti edessä, jos jaksaa lähteä mukaan.)

Kolmantena haastan Dieetti Diili -blogin Katarinan.

Lykkyä tykö urakkaan! Innolla odotan kuulevani teiltä etenkin niitä plussia!

Ulkoilua, söpö koira ja kuuminta muotia.

.

Tällaiset hienot lapaset olen väsännyt tänä vuonna
miehekkeelle.
Toiset tylsemmätkin tein plus hienot sukat, joita en
ehtinyt kuvata, kun mokoma jo hukkasi ne.

Pirteää talvimuotia (miehekkeen) liian suurissa
jättitoppahousuissa, kirpparitakissa
ja oman käden tuotoksissa.

Iloinen Pommi.

Raivoisa tappajakoira.

Toipumista ja vuoden ensimmäinen resepti

Kateellisena olen tämän aamun lukenut muiden blogeista treenipäivityksiä. Itse en ole tämän vuoden puolella päässyt lainkaan treenailemaan. Viimeiset pari päivää on mennyt jo niin maatessa, että alkaa jo selkääkin särkemään. Eli vaikken vieläkään täysin terve ole, niin pitänee jo pikku hiljaa yrittää ainakin istua ja seistä enemmän. Mieli tekisi lähteä koiran kanssa vähän pitemmällekin kävelylle. Sekin tekisi hyvää ja onhan seisoskelu rankempaa kuin kävely. Kun vain malttaisin ottaa sen kävelyn tarpeeksi rauhallisesti. En nyt uskalla ottaa tämän kanssa mitään riskejä ja lähteä riehumaan liian aikaisin. Vielä eilen haaveilin, että viikonloppuna pääsisin jo salillekin riehumaan, mutta ehkä kannattaa siltikin ottaa vielä rauhallisemmin, vaikka tästä alkaisinkin jo tervehtyä. Luulin nimittäin päässeeni jo eroon tästä taudista, mutta se iski uudestaan. Ehkä sitten lähdin liian nopeasti touhuamaan kaikenlaista. Nyt en sitten uskalla tehdä mitään. Tuohon edellämainittuun touhuamiseen ei kuitenkaan kuulunut edes mitään hikitreenejä vain ihan vain kaikkea normaalia kävelyä ja puuhailua ja uuden vuoden juhlintaa.

Nämä auttoivat selviämään eilisestä.

Hopeareunus tässä pilvessä on se, että pariin päivään en ole ollut koulussa ja olen voinut olla koiran seurana koko ajan. Kovasti se seuraa tarvitseekin. Nyt näköjään nukkuu. On se vaan touhukas koira. Ihan niinkuin emäntänsäkin.

Toinen hyvä juttu tässä kotona sairastelussa on se, että en ole jaksanut tehdä oikeastaan mitään muuta kuin katsoa elokuvia ja lukea kirjaa. Näin olen jo ehkä päässyt elokuvatavoitteissani eteenpäin, vaikken vielä olekaan mitään tarkkoja suunnitelmia tehnyt sen suhteen mitä listoja alkaisin katselu-urakassani läpikäymään.

Seuraavaksi sitten se lupaamani resepti, jos nyt reseptiksi voi sanoa ainesosaluetteloa, jossa ei ole tarkkoja määriä. Tällaisen ruokaisamman terveyssalaatin kehittelin itselleni:

• salaatinlehtiä
• quinoaa
• parsakaalia
• yksi tomaatti
• yksi paprika
• pellavansiemeniä
• kurpitsansiemeniä
• oliiviöljyä

Siemenet paahdoin. Parsakaalit höyrytin kattilan päällä samalla, kun keitin quinoat. Kyllä muuten tulikin hyvää tästä. Meinasin aluksi laittaa tähän raejuustoakin, mutta hyvää se oli ilmankin sitä. Ehkä otan kohta aamupalaa ja laitan sitä raejuustoa annoksen päälle. Pakko olla hyvää. Nyt vain toivon, ettei mieheke ole vienyt loppuja salaatista töihin evääkseen. En ole vielä jääkaapilla ehtinyt tänään käydä. Siitä hyvästä saa kyllä käydä ostamassa minulle uusia aineksia johonkin herkulliseen salaattiin, jos on nuo ehtinyt syödä!

Melkein tavallinen koulupäivä

Eilen testasin ensimmäistä kertaa liikuntaa t-paidalla hihattoman topin sijaan. En taida kokeilla toiste. Ahdistavaa, kangasta oli liikaa kaikkialla. Eniten taisi haitata pieni kaula-aukko kuin hihat. Toisaalta tulipahan pitkästä aikaa hikoiltua kunnolla. Sykkeetkin tuntuivat nousevan hyvin. Välillä on tuntunut, että jäsenet eivät suostu liikkumaan ja väsyttää, muttei kunnolla syke nouse, enkä hikoile tai hengästy. Ovatko lämmittelyt olleet liian vähäisiä vai ei kai tuo ole merkki siitä ylikunnosta vai mistä on kyse?

Kai sitä on myönnettävä, että talvi on saapunut, vaikka lumi ei olekaan vielä osannut päättää, että jäisikö maahan vai sulaisiko pois. Sen verran arka olen kylmälle, enkä muutenkaan mikään maailman suurin lenkkeilyn fani, että jo jonkin aikaa aamulenkit ja kaikki muutkin huvikseen tehdyt lenkit ovat jääneet kokonaan pois. Jos ei lasketa satunnaista lenkkeilyä koiran kanssa, niin seuraavan kerran lenkkeilen varmaankin joskus toukokuussa. Liikuntani ei kuitenkaan oikeastaan vähene, koska talvi tuo tullessaan muitakin muutoksia. Varmaankin koko talven kuljen koulun ja kodin väliä jalkaisin. Siinähän se aamulenkki siis tulee ja kaupan päälle saan vielä iltapäivälenkinkin. Matka on pitempi, mitä yleensä olen aamuisin tehnyt, mutta vauhti on hiukan hitaampi. Paitsi jos lähden viimetipassa ja joudun olemaan erikoisen vauhdikas. Esimerkiksi tänään lähdin niin viimetipassa, että tein tuon 3.6 km:n matkan 28 minuutissa. Aika hyvin siihen nähden, että liukkaus pelotti ja kannoin mukanani painavaa reppua ja kädessäni oli vielä kassi. Ei tuo reppu niinkään, mutta kassi kädessä on aina hankala kävellä ja vauhti hidastuu heti, jos kädessäni on jotain.

Hiukan normaalia vauhdikkaampi kävely piristi mukavasti ja aloitin koulupäiväni energisesti ja iloisesti. Heti alkuun oli minun vuoroni pitää uutiskatsaus ja esitellä viikon aikana olleita elintarvikeuutisia. Kerroin sianlihaväärennöksistä, kuluttajien ravintopäätöksistä ja Saarioisen väenvähentämisestä. Näiden jälkeen pääsinkin nauttimaan aamupalastani ja popsin menemään rahkan, jonka nappasin mukaani, kun en kotona ehtinyt syödä mitään. Loppu aamupäivästä meni teoriatuntien ja tehtävien parissa.

Tehtävien jälkeen pääsinkin vihdoin syömään. Annos oli suuri ja sisälsi muutakin kuin salaattia, koska oli kalapäivä. Epäreilusti ei välillä ole mitään syömäkelpoista ja nyt oli kaikki ruoka hyvää. siementen ja salaatin alla piilossa siis pinaattilettu, kalapuikkoja ja kasa uunimuikkuja.

<3 <3 <3 <3 <3 <3

Ruokailun jälkeen lähdimme tutustumaan Pandan tehtaanmyymälään ja Caffitella-leipomoon. Minulle tämä oli tämän vuoden ensimmäinen kouluretki. Muut kävivät alkusyksystä kaatopaikalla, mutta minä en onnek.. ..valitettavasti päässyt matkaan, koska retki oli osa kurssia, jonka olin saanut hyväksiluettua. Kaikki ihanat panda-karhut saivat hymyn huulilleni ja tuntui kuin olisin vihdoinkin tullut kotiin. Olisin tahtonut viedä kaikki ihanat nallekarhut mukanani kotiin. Olin kuin lapsi karkkikaupassa. Tyydyin kuitenkin ostamaan vain tuliaiskaramelleja ja konvehteja jouluksi.

Caffitellassa vierailu ei nostanut lähellekään yhtä suuria tunteita esille. Kiinnostuneena katselin paikkoja, kuuntelin setää, joka esitteli paikkoja, joissa leivotaan ja tehdään ruokaa. Sen jälkeen join kupillisen kahvia ja suuntasimme takaisin keskustaan.

Illan liikuntaan oli vielä runsaasti aikaa ja keskustassa pörrääminen osoittautui kohtalokkaaksi. Onneksi en käy siellä kovin usein. Vihdoinkin olin kaupungilla siihen aikaan kun uudehko sporttivaateliike Body Action oli auki. Olihan sitä sinne sitten suunnattava. Aiemmin olen vain ohikulkiessa katsellut ikkunasta haaveillen sisään. Olisihan se pitänyt arvata, että ei se pelkäksi katseluksi jää, kun vihdoinkin sinne liikkeeseen pääsi sisään. Ostin itselleni uuden treenipaidan (Better Bodies) ja uudet täydelliset treenihousut (Bia Brazil). En jaksa itse ylistää noita housuja enempää, joten lainaan kuvaukseen sanoja, joilla housuja yritetään myydä:

"-  Materiaali korkealaatuinen Supplex ® by Dupont ®. Jousto jopa 5:n kertainen. Palautuu aina alkuperäiseen muotoonsa. Ei veny eikä kutistu.

- Ei nukkaannu, hylkii hajua ja kosteutta. Kuivuu nopeasti.

- Värit pysyvät kirkkaina vuosien ajan.

- Yksi koko. Sopii 34-42 kokoisille.

- Jotain, mitä et ole koskaan treenivaattelta osannut odottaa!

Et tarvitse miettiä kokoasi, koska Bia Brazil tekstiileissä on vain yksi koko, joka sopii kaikille!"

Eli ei haittaa vaikka laihtuisin tai lihoisin 20kg. Samat housut mahtuu tästä lähin aina. Nyt vain pelottaa, että rakastun noihin housuihin niin paljon, että käyn tyhjentämässä koko liikkeen. Pakkohan ne on saada kaikissa väreissä ja malleissa! Ehkä kuitenkin odottelen ensin sitä lottovoittoa. En kehtaa tässä sanoa kuinka paljon maksoivat, mutta tuttuja ei onneksi kiinnosta (tai en heille uskalla paljastaa asiaa) ja kaikki kunnon välineurheilua harrastavat treenibloggarit kyllä tietävät noiden hinnat. Vihjataan nyt vielä sen verran, että en ole tainnut koskaan elämässäni ostaa mitään noin kallista vaatetta. En arkivaatteita, en juhlavaatteita, en takkia tai edes kenkiä, jotka olisivat olleet noin hintavat.

Uusissa vaatteissa olikin sitten hyvä lähteä treenaamaan. En uskaltanut enää mennä muihin kauppoihin, etteivät loputkin rahani katoaisi ahneisiin kassakoneisiin.

Vähemmällä tavaramäärällä EI kuntosalilla pärjää!

Jottei koko loppupäivä olisi mennyt ihan pelkäksi liikkumiseksi, niin käytin hetkisen läksyihin ja pähkinöiden napsimiseen.

Liikuntahommat aloittelin parinkymmenen minuutin lämmittelyllä Kuntoportin uusilla lämmittelylaitteilla. Jokin aika sitten saimme sinne vario(?)-laitteita, joita ei kai ole muualla Jyväskylässä. Ne ovat melkoisen monipuolisia ja niillä voi tehdä erilaisia juttuja. Kunhan vielä perehdyn niihin paremmin ja muistan nimen varmasti oikein, niin ehkä kerron niistä joskus toiste vielä lisää. Olen kyllä tykännyt niistä. Lämmittelyn jälkeen suuntasin salille. Virtaa tuntui riittävän vaikka kuinka ja olisin jaksanut tehdä normaalia enemmän ja raskaamilla ja vaikka kuinka. Järki kuitenkin sanoi, että ei vielä saa käyttää kaikkea energiaansa, koska ryhmäliikuntatunnit ovat vielä edessä päin. Onneksi olin myös sen verran viisas, että jätin jalkaliikkeet kokonaan välistä. Niitä kyllä sai loppuillasta tehdä vielä mielin määrin ohjatuissa liikunnoissa. Koska aikaa oli vielä paljon, niin yllätin itseni ja osallistuin Shape-tunnillekin. Joskus aiemmin olen pari kertaa niillä käynyt, enkä tykännyt kauheasti. Tällä kertaa olikin ihan erilaista ja tykkäsin todella paljon. Teimme mm. aika paljon juttuja kahvakuulan kanssa, eikä mukana ollut steppilautaa, jolla on joskus pompittu. Shapen jälkeen oli sitten vihdoin se päätunti, jota olin odottanut koko päivän. Eli Dance-tunti Burleski-teemalla. Sanoinkuvaamattoman ihanaa.

Burleskin jälkeen ensimmäinen ajatukseni oli: "Nyt varmaankin kuolen". Toinen ajatukseni oli: "Nyt jos kuolisin, niin ainakin kuolisin onnellisena". Niin naatti olin ja samaan aikaan hyväntuulisena. Jälkikäteen mietittynä tämä treenausputki meni todella hyvin. Välillä väsytti kyllä kamalasti, mutta kaikki tuntui onnistuvan hyvin ja koko ajan oli sellainen olo, että: "PRKL, jaksoi tai ei, niin nyt vedetään kunnolla ja lujaa!" Mikä sitten mahtoi olla tuohon syynä? Uudet hienot vaatteet? Se, että olin syönyt tänään lounaalla hyvin? Välillä naukkailemani proteiinijuoma? Jokin muu? Jos se oli ne uudet hienot vaatteet, jotka tuon sai aikaan, niin ehkä minun pitää sittenkin ostaa jossain vaiheessa ne uudet kengät. Vielä en ole antanut itselleni lupaa, koska vanhoissa kengissä ei ole muuta vikaa kuin se, että ne ovat tylsät ja rumat. Varmasti treenaisin paljon lujempaa, jos kenkäni olisivat hienot ja pirteän väriset. Jos taas proteeiinijuoma auttoi saamaan aikaan näin hyvän treenin, niin sehän on sitten ollut paras ostokseni pitkään aikaan. En tiedä onko niiden juomiseen jotain erittäin tarkkoja ohjeita tai ehdottomia kieltoja tai käskyjä jonkinlaiseen käyttöön. Saisiko kesken treenin siemailla sellaista? Onko sillä mitään merkitystä mihinkään? Olin kuitenkin pakotettu naukkailemaan sitä, koska muuten olisin vetänyt liian vähällä ravinnolla ja treeniputkeni oli melko pitkä, eikä siinä välissäkään ehtinyt tai pystynyt oikein mitään muuta syömään. Tähän mennessä kokeilemistani "treenieväistä" parhaita ovatkin olleet pähkinät ja proteiinijuomat. Helppoa energiaa ilman ähkymäistä oloa. Vai onko kyseessä vain jonkinlainen placebo-vaikutus?

Säästelin tänne aivan loppuun palkinnoksi päivän tärkeimmän kuvan. Jännitys on tiivistynyt huippuunsa ja koko sepostuksen lukeneet palkitaan. Olkaa hyvä, tässä alla kuva niistä uusista treenivaatteistani.

Pääni sisällä käymä keskusteluni:
"Ovatko nuo käsissäni lihaksia vai väääristääkö tämä kamera jotenkin
tai kuvittelen muuten vaan?"

"Sitä näkee mitä haluaa.."

Halloween-lepoa

Välillä sitä on huolissaan ja miettii, että liikkuukohan sitä liikaakin. Niin valtavasti sitä liikuntaa taas on viikoissa ollut, jos verrataan vaikkapa siihen miten laiskasti melkein koko kesä meni. Sen lisäksi muu elämä meinaa kärsiä paljosta liikunnasta. (Tai oikeasti se on kyllä se koulu, joka vie aikaa kaikelta tärkeältä, mutta sitä on vielä vaikeampi vähentää kuin tätä liikuntaa. Itse asiassa koulu vie ihan liikaa aikaa hyviltä liikuntamahdollisuuksilta.)

No, jos onkin ollut niin, etten ole ehtinyt levätä kunnolla, niin nyt on ainakin tulossa useamman päivän lepoa. Ehkä vähän liikaakin. Jo hyvissä ajoin olen merkinnyt kalenteriin, että tällä viikolla pitäisi olla kevyempi viikko. Ensin ajattelin vain vähän keventää salitreenejä, enkä niinkään muuta liikuntaa. Nyt on kuitenkin tulossa niin paljon kaikenlaista mm. Halloween-bileitä, niiden suunnittelua ja bileiden jälkeistä pakollista lepopäivää ja muuta sellaista sosialisointia, että väkisinkinhän tässä tulee rauhallinen viikko. Näiden lisäkis aloitin tämän viikon heti lusmuilen. Oikeasti eilisaamuna olisi pitänyt olla toinen näistä minun kevyistä salitreeneistä, mutta päätin jo edellisenä iltana, että mieluumin nukun univelat pois kun menen väsyneenä tiputtelemaan painoja päähäni ja kuljen loppuviikonkin zombie-horroksessa.

Alkavan kevyen viikon lisäksi viime viikkokin meni liikunnan osalta aika höpöksi. Perjantaina tuli sellainen olo, että luulin tulevani sairaaksi, enkä uskaltanut mennä salille. Onneksi en kuitenkaan lopulta tullut sairaaksi, mutta harmittaahan tuo treenikerran väliinjääminen. Salihommien sijaan kävin kuitenkin kotimatkalla ostamassa itselleni hiukan lisää treenivaatteita. Sairastamista peläten, en laittanut lauantaina kelloa soimaan lainkaan ja näin jäivät väliin myös sille päivälle aiotut salitreenit ja spinning. Siihen päälle vielä lauantain illanvietto kaupungilla vanhojen työkavereiden kera ja koko sunnuntain koomailua. Ensiviikolla on varmaankin aloitettava taas normaali liikunnallisempi ja raskaampi elämä.

Karmaisevaa Halloweenia kaikille!

Syyslomakooste

Niin se vaan syysloma vierähti nopeasti ja taas pitäisi jaksaa joka aamu nousta kouluun. (Matkalla on kamalampia ylämäkiä mihin olen tottunut viimevuosina, vaikka asunkin tässä hirveässä mäkikaupungissa.) Olinko tarpeeksi tehokas ja ehdin tehdä kaiken hyödyllisen ja tärkeän tässä viikon aikana?

Liikuntaa tuli harrastettua ihan kiitettävästi, vaikka viikossa olikin kaksi lepopäivää. Pääsin osallistumaan tunneille, joilla en ollut käynyt pitkään aikaan (kahvakuula, zumba). Tutustuin myös uusiin lajeihin (burleski, bodybalance). Hyötyliikunnat mukaanlaskettuna ehdin koko viikon aikana liikkua kaiken kaikkiaan viisitoista tuntia. Fitocracyssa etenin niin pitkälle, että tarvitsisin enää 77 pistettä päästäkseni tasolle 18. Eiköhän se tapahdu heti kun olen lisännyt sinne tämän uuden viikon ensimmäisen päivän pyöräilyt ja illan tankotanssitunnin.

Muita aikaansaannoksia syyslomaviikolta:

• luin kirjan Nancy lähes kokonaan (Olen kyllä lukenut sen ennenkin.)
• käsityö eteni siihen vaiheeseen, että pian minulla pitäisi olla uusi villasukkapari.
• pyykkikone on jo melkein asennettu. Pääsin jo hyvälle alulle kaikkien ruuvien irroittelun ja uudelleenkiinnitysten kanssa, kunnes huomasin, että vedenottoletku on väärän kokoinen seinässä olevaan hanaan nähden.
• Emmerdalesta olen saanut katsottua kaikki rästijaksot ja katsoin myös Emmerdalen suoran lähetyksen, josta aloinkin kirjoittamaan pientä selostusta seuraavaa SEC:n (Suomen Emmerdale Club) lehteä varten.
• värjäsin hiukset.
• leikkasin hiuksia.
• olen valmistanut pariakin erilaista raakasuklaata.
• hemmottelin ja rapsuttelin koiraa.
• olen nauttinut olostani ja vapaa-ajasta.

Tulin minä kaapista ulos.

Ajattelin vihdoinkin esitellä itseäni hiukan tarkemmin ja tulla samalla kaapista ulos.

Terve vaan kaikille! Olen siis Jyväskyläläinen opiskelija, joka kirjoittaa blogia ja tekee kaikkea muutakin kivaa. Kaupunkina Jyväskylä on kyllästyttänyt jo pitkään, mutta taidan olla täällä jumissa niin kauan kuin miehekekin pysyy täällä ja niin kauan kuin yhteishuoltajuudella oleva koirani on täällä. Kolmas syy tässä kaupungissa asumiseen on kuntosalini Kuntoportti. Mistä löytäisin yhtä hyvän salin? Ehkä rupeankin tutkimaan asiaa ja sen perusteella valitsen seuraavan asuinkaupunkini. Ellen sitten jää tänne sittenkin loppuelämäkseni.

Kaikkien luetteleminen olisi mahdotonta, mutta tässä joitakin asioita, joista pidän:

• Emmerdale
• Euroviisut
• Star Wars
• Pommi
• eläimet (Etenkin norsut, karhut, koirat, kissat, lehmät...)
• minä itse
• nallet
• joulu
• lämpö (Pitäisi varmaan muuttaa jonnekin päiväntasaajan tienoille.)
• uusien asioiden kokeileminen
• oppiminen ja itsensä kehittäminen
• pelit
• Heikki Kinnunen
• Robert Downey jr
• Take That
• Michael Jackson
• Prāta Vētra
• Within Temptation
• brittikomediat (mm. Pikku-Britannia, Musta Kyy, Todella Upeeta, Dibleyn kirkkoherra, Huonosti käyttäytyvät miehet.)
• IRC

Asioita, joiden parissa rentoudun:

• kirjat
• elokuvat ja tv-sarjat
• liikunta
• käsityöt

Mikä tämä kaapista ulos tuleminen sitten on? Muutamat tästä jo tietävätkin. Tasan kaksi ihmistä on sen kuullessaan sanonut jotain positiivista ja kannustavaa. Lopuista ihmisistä noin puolet ovat todenneet jotain neutraalia ja vaikuttaneet siltä, ettei heitä olisi voinut vähemmän kiinnostaa. Lopuilta on tullut jotain negatiivista kommenttia tai ovat sanoneet jotain neutraalia, mutta ilmeet ja äänensävyt ovat paljastaneet halveksuntaa tai kauhua.

Pikkutyttönä, kun olin vielä kaapissa.

Nyt on aika paljastaa tämän vuoden kaikkein synkin ja tarkimmin varjeltu salaisuus elämästäni. Tästä suuresta salaisuudesta on johtunut sekin miksi olen tämän syksyn ollut niin kovin kiireinen. Kaikki aikani on mennyt joko tähän salamyhkäiseen toimintaan ja liikuntaan. Noiden kahden lisäksi ei hirveästi olekaan tullut muuta touhuttua. Tässä vaiheessa kaikki varmaan luulevat, että olen joko raskaana tai järjestelen itselleni häitä tai molempia. Turhaan säikähditte. Tähän ei liity mitään sellaista. Kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa, joten annetaan seuraavaksi kuville vuoro puhua.

Ei, minulla ei ole salaista kaksoissisarta, eivätkä valkotakkiset ole tulleet hakemaan minua. Vaan ryhdyin tänäsyksynä opiskelemaan itselleni uudessa laitoksessa. Yliopistotutkinnollahan en tee yhtikäs mitään. Tai ehkä ne paperit voisi kehystää ja laittaa seinälle aina kun sukulaisia tulee kylään? Missä sitten saa käyttää näin ihania ja seksikkäitä asukokonaisuuksia? No, parhaalla mahdollisella alalla tietenkin. Eli ammattiopiston elintarvikealalla. Paljon hyödyllisempi koulutus ja vaikken töitä saisikaan, niin kyllähän sitä työttömäksikin jää mieluumin jostain oikeasta ammatista kuin yliopiston humpuukialoilta. (Olenkohan muuten maailman ainoa ihminen, joka on siirtynyt yliopistosta ammattiopistoon?)

On tässä meinannut opiskeluahneuskin iskeä. Mielessä olisi jo vaikka mitä muitakin kouluja, joita tekisi mieli käydä tämän jälkeen.

Leipuripuolen paita on lyhythihaisempi kuin
keittiöpuolen.

Pidetään tämä blogi jatkossakin positiivisena ja iloisena, joten kannustavat kommentit voit jättää tänne. Kauhistuneet ja negatiiviset kommentit voit laittaa teksiviestillä, antaa facebookviestillä, kertoa niitä selkäni takana jollekin muulle tai sitten pitää ihan vain omana tietonasi.

Jos jotain oleellista jäi kertomatta tai muuten vaan kiinnostaa, niin esittäkää toki niitä kysymyksiä!

Vajaita kirjoituksia.

Jostain syystä meikäläisellä jää nykyään aina kesken nämä kirjoitukset. Julkaistaanpa siis nyt tämä maanantain keskeneräinen. Ehkä pitää ruveta vähän harvemmin julkaisemaan näitä kirjoituksia, niin ehtii sitten ehkä paremmin. En nyt jaksa lisätä tekstiin enää mitään viisaampaa, mutten viitsi sitä roskikseenkaan heittää.

Kuka on ottanut vahingossa lämmityksen päältä tuolla ulkona? Aamulenkille lähtiessä jouduin jo testaamaan uusinta vaatehankintaani eli välihousuja ja paitaa. Olisi minulle ihan minkälaiset tahansa kelvanneet, mutta tässä alennuksessa olevassa välikerroksessa on plussana sekin, että päällä mainittiin tämän olevan jonkinlainen sport-kerrasto. Onko sitten todellisuudessa mitään eroa tavallisiin, ken tietää. Ainakin tänään on toiminut aivan hyvin ja pitänyt lämpimänä. Valitettavasti se ei lämmittänyt kuitenkaan sormia ja lähdin vahingossa liikkeelle liian vähillä hanskoilla. Niinpä aiottu pitempi lenkki jäikin vain 1,2 km:n lenkiksi. Melko hyvin aamulenkiksi joka tapauksessa. Aiemmin kun yleensä aamulenkit olivat oikeasti vain sitä, että käytti koiran jossain pihalla ihan vain sen verran, että pääsi aamupissan tekemään. Tuollaisella matkalla ehti jo pistää koiran ottamaan muutaman juoksuaskeleenkin.

Minun päiväni

En ole ihan varma onko tuo kettuilua vai ihmisten vilpitön mielipide, mutta tällä hetkellä kyselyssä johtaa kohta, että haluaisitte kuulla kirjoituksia tavallisesta "tylsästä" elämästä. Saattaavathan nuo tulokset olla noin 60 päivän kuluttua jotain ihan muuta, mutta tuon johtoaseman kunniaksi täältä pesee. Kerronpa siis miten tylsää ja tavallista elämäni on tänään ollut.

Heräsin aamulla aikaisin noin 06.30 tähän kauniiseen ja ihanaan aamuun. Koiraa en ehtinyt kovin pitkällä lenkillä silti käyttää. Sen verran, että kunhan sai tarpeensa tehtyä. Sitten aamupalan ja koneella istuskelun jälkeen polkaisinkin kohti koulua, missä opiskelin ahkeraan noin puolille päivin saakka.

Kotiin saavuttuani käytin koiraa vähän pitemmällä lenkillä ja samalla kun neuloin sukkaa katsoin netistä luennon Ravitsemuksen perusteet. Itse asiassa se jäi vielä vähän kesken, mutta ehkä siellä lopun kysymysosuudessa ei ole enää mitään kovin tärkeää ja voin jättääkin sen lopun katsomatta. Luento ei ehkä täysin täyttänyt toiveitani, enkä sieltä kovin paljoa mitään mielenkiintoista saanut poimittua mieleeni, mutta innokkaana silti odotan tulevia luentoja, joiden aiheina ja luennoitsijoina ovat:

18.10.	Syömisen evoluutio Professori Ilkka Hanski: Mitä eläimet syövät? Professori Mikael Fogelholm: Pitäisikö meidän syödä kuin kivikaudella?
25.10.	Keinotekoista vai luonnonmukaista? Professori Teemu Teeri: Geenimuunneltu ruoka Professori Juha Helenius: Luomussako Suomen tulevaisuus?
1.11.	Riittääkö ruoka, riittääkö vesi? Professori Jari Valkonen: Riittääkö ruoka vielä vuonna 2025? Professori Markku Löytönen: Vettä on vähän.
8.11.	Makuja ja arvoja Professori Hely Tuorila: Miksi, miltä ja kenelle ruoka maistuu? Dosentti Maiju Lehmijoki-Gardner: Pyhä ruoka
15.11.	Ruoan monet merkitykset Aiheesta keskustelevat professori, sisätautiopin erikoislääkäri Aila Rissanen, ravitsemusfysiologian professori Riitta Korpela, kotitalouspedagogiikan professori Päivi Palojoki ja sosiaalipsykologian professori Anna-Maija Pirttilä-Backman.

Luennot ovat siis ilmaisia ja ne voi katsoa netistä suorana lähetyksenä tai sitten videotallenteena myöhemmin. Sivuille pääset kun klikkaat tuosta tämän viikon luennon otsikosta. Luennon jälkeen pitikin jo hypätä pyörän selkään ja lähteä kohti tankotanssituntia. Olisin tahtonut jos siirtyä alkeet 1 -tunnilta alkeet 2 -tunnille, mutta lukujärjestyksessä ei ollut minulle sopivaan aikaan tuntia ja olin niin malttamaton, että pakko oli päästä taas tankoilemaan. Tunti oli jälleen mukava, mutta tuntui että meni ohi nopeammin kuin koskaan aiemmin. Jotkut tutut pidot eivät taaskaan meinanneet ihan onnistua. Parista uudesta pyörähdyksestä, sitä toista en tajunnut lainkaan, vaikka sen nimenomaan piti olla joku helppo peruspyörähdys. Toisen pyörähdyksen taas piti olla vaikeampi, mutta osasin sen heti ensimmäisellä kerralla paljon paremmin kuin mitä olin osannut sitä muka helpompaa pyörähdystä. Niille, jotka eivät usko, että tankotanssi SATTUU!!!!!!! En tiedä miten paljon kaikkeen vaikutti se, että aina aiemmin olen tehnyt vihreällä tangolla ja nyt tein ensimmäistä kertaa oranssilla. Vaikuttiko ollenkaan ja jos vaikutti niin helpottiko vai vaikeuttiko? Oranssit ovat siis paksumpia ja muistelen, että aiemmin joku olisi maininnut, että paksummalla on vaikeampaa. Luulisi kuitenkin, että pidoissa olisi helpompi pysyä isommalla tangolla. Jos joku tietää enemmän näistä tankoasioista, niin olisi mukava kuulla. Alan muuten olla joka paikasta ihan mustelmilla, kiitos tuon tankotanssin. Oudoin on ehkä tuo jalkaterän päällä oleva mustelma. En ole sitä edes lyönyt mihinkään, vaan se tuli keskiviikkona pitoharjoittelujen jälkeen. Taidan syyttää eniten sitä tangolla seisomista. Nyt tässä iltasella olen ottanut vähän välipalaa, käytin koiran taas pihalla ja ajoin miehekkeen kaupungille rilluttelemaan, että saan olla ihan rauhassa ja nauttia yksinolosta ja kerrankin levätä oikein kunnolla. Eli varmaan menen kohta nukkumaan tai sitten katson monta jaksoa Emmerdalea ja venyttelen ja teen käsitöitä tai ehkä luen jotain kirjaa. Nyt kuitenkin vähän blogien lueskelua ja teetä samalla kun mussutan yhden kookospullan. (Tiedän, juuri kerroin siitä etten pidä pullasta. Vaan enpä vielä silloin ollut maistanut KOOKOSpullaa. Tämä ei jää kuitenkaan tavaksi. Kenties tämä on elämäni viimeinen tai toiseksiviimeinen kookospulla. Ellen sitten innostu ja ala leipomaan näitä joka päivä.) Tuossa kuvassa näkyy lempparimukini. Ihana Nalle Puh. Entisen anoppikokelaan luona aikoinani olin aina katsellut näitä mukeja kateellisena. Sitten joskus myöhemmin olin onnekas ja onnistuin dyykkaamaan itselleni tästä sarjasta kolme mukia. Nalle Puhin, Ihaan ja Nasun. Sitten tapahtui jotain kaameaa ja Nalle Puh meni rikki. Onneksi kuitenkin eräs ihana ihminen antoi minulle omat vanhat mukinsa, koska ei enää niitä käyttänyt. Nyt minulla on siis kokoelmissa kaksi Nasua, kaksi Ihaata, Tiikeri ja Nalle puh. Nasu on kyllä näistä se kaikkein tylsin ja turhin hahmo ja muki. Ihaa ja Tiikeri yhtä hyviä ja Nalle Puh paras. Maistuisi pulla varmaan Pommillekin. P.s. Ette muuten usko miten säikähin puolikuoliaaksi kun painoin kai jotain väärää nappia ja koko teksti katosi ja tähän tuli vain tyhjää. Onneksi tämä teksti kuitenkin löytyi luonnoksista. LISÄYS: Unohdin kertoa siitä, että tehtiin tankotanssitunnin päätteeksi myös siltaa. Tai siis osa teki siltaa, osa jotain muuta. Eipä tuota olekaan tullut viimeksi tehtyä kuin varmaan joskus peruskouluaikoina, mutta siltikin oli osittainen järkytys se, että en vaan saanut päätäni irti siitä maasta. Eli todellakin pitäisi saada käsiin sitä lisävoimaa. Vai olisiko myös jumitustilat ja tunnin tankotreeni vaikuttanut myös? Pitää testailla tätä joskus vaikka kotonakin. Osittain kyllä myös yllätyin, että niinkin hyvin onnistui se silta. Joten kutenhan se kuitenkin meni.

Hyvää Aleksis Kiven päivää!

Mitään elämää suurempaa kerrottavaa minulla ei tällä kertaa ole, mutta on tällä viikolla ehtinyt tapahtua jo paljon mukavia asioita, vaikka yli puolet viikosta on vielä jäljellä. Eilen nautiskelin Kuntoportilla kolmesta puolen tunnin mittaisesta tunnista. Ensin oli sykkeitä nostava Energy-tunti. Sitten hellin selkääni Vahva Selkä -tunnilla ja lopuksi vielä ne puolen tunnin venyttelyt. Kruunasin kokonaisuuden vielä saunomisella. Tuli samalla testattua ensimmäistä kertaa se uusi kiuas. Hyvin lämmitti. Kahdelle ensimmäiselle tunnille sain houkuteltua mukaan Katan ja jo siitä sain itselleni hyvän mielen. Mukavaa treenata yhdessä kaverin kanssa ja päivän hyvä työ tehty, kun saa toisen ihmisen suostuteltua mukaan liikunnan pariin. (Houkutteluhistoriassani taitaa olla huomattavasti enemmän kertoja, kun olen onnistunut houkuttelemaan muita ihmisiä baariin. Saisipa vielä joskus käännettyä tilastot toisisinpäin.) Tapani mukaan nautin taas Vahva Selkä -tunnista, mutta se tuntui tällä kertaa yllättävän raskaalta. En ollut edes tajunnut, että selkäni on niin jumissa ja kipeänä ennen kuin aloitin tuon tunnin. En osaa edes tarkkaan sanoa mistä tuo kipu olisi tullut. Cooperistako? Tankotanssista? Istuskelusta?

Tätä aamua ja päivää on eniten piristänyt se, kun pitkästä aikaa sain taas yhteishuoltajuudella olevan koiramme luokseni. Onneksi pääsin tänään koulusta aikaisin, niin heti kotiin saavuttuani lähdimme pienelle lenkille ihanassa syyssateessa. Pitääkin tässä noin viikon sisällä yrittää taas kohentaa koira-paran kuntoa.

Illalla olisi vielä tankotanssiin meno. Jälleen ohjaaja, joka on minulle uusi. Positiivisella jännityksellä odotan minkälainen tunti tällä kertaa on ja miten liikkeet ja pidet sujuvat.

Viikon ravitsemusosuus:
Ette voi uskoa miten hyvältä kahvi maistuu, kun sitä juo vain kerran viikossa. Ah, taivaallista.

Viikon kysymys:
Onko tylsää, jos kirjoituksessa ei ole yhtään kuvia mukana? En ole halunnut näihin kaikkiin laittaa, mutta jos kansa niitä vaatii, niin kyllähän niitä voi yrittää aina keksiä. Esim. tähänkin olisi voinut laittaa jonkun ihanan kuvan tuosta ihanasta koirasta.

Tulevaisuuden suunnitelmat

Jo ajat sitten sain toteutettua kaikki ylöskirjoittamani haaveet, vaikken niitä sillä hetkellä tosissani uskonut koskaan saavuttavani. Niinpä on vihdoinkin aika tehdä uusia suunnitelmia loppuelämää varten. Tässä lista näistä, joita ihan ensimmäisenä tuli mieleen:

1. Parantaa venyvyyttä.
2. Saada lihakset.
3. Päästä uudelleen käymään Emmerdalessa.
4. Hankkia ihan oikea ammatti.
5. Pelastaa maailma.
6. Lukea paljon lisää hyviä kirjoja.
7. Palata joku päivä tietokonepelien maailmaan.
8. Muuttaa kaikki lankavarastot valmiiksi käsitöiksi.
9. Parantaa Pommin kuntoa.
10. Yhdistää kaikki ylläolevat niin, että kaikelle on aikaa, eikä yksi asia vie liikaa aikaa toiselta.
11. Oppia lopultakin täysin siihen, että en lannistu heti toisten ihmisten negatiivisista kommenteista.
12. Nähdä Take That livenä.
13. Käyttää miehekettä ulkomailla.
14. Käydä avaruudessa.
15. Nähdä 2100-luku.
16. Olla edes osittain mukana jonkun kirjan kirjoittamisessa tai vähintään alkukiitoksissa.
17. Olla paikan päällä katsomassa Oscar-gaalaa.

Mitä sinä haluaisit tehdä tai saavuttaa? Vai oletko jo saavuttanut kaiken haluamasi? Oletko kirjoittanut niitä koskaan ylös?

Aikainen lintu madon nappaa

Täällä on jo pari päivää ollut hiljaista, koska en haluaisi tästä pelkkää kuntoilublogia, enkä tällä viikolla ole tehnyt mitään mainitsemisen arvoista, joka liittyisi johonkin muuhun kuin liikkumiseen. Tästä harvinaisesta tapauksesta pitää nyt tulla kuitenkin raportoimaan. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan jää ainutkertaiseksi.

Kaikkeen sitä ryhtyykin. Nyt on ensimmäinen oikea aamulenkki takana. Kello herätti jo 06.40, vaikka tänään on vapaapäivä. Vaan minkäs sille mahtaa, että aamulla saa aikaiseksi paljon paremmin ja hyytyminen alkaa iltapäivästä. Eikä siihen yleensä vaikuta edes se mihin aikaan on herännyt. Suunnittelin, että aloitan aamulenkkeilyt todella rauhallisesti ja pienin matkoin. Matkan aikana kuitenkin yli kaksinkertaistin aiotun matkan, kun virtaa tuntui riittävän, eikä ollut muutenkaan mihinkään kiire.

2,9 kilometrin matkan taitoimme aikaan 23 ja puoli minuuttia. Yllättävän hyvin. Toimiikohan tuo sivusto oikein, josta aina mittailen näitä matkojani. Mukanani oli siis Pommi-koira, joka on luonani vähän alle puolet ajasta. Nyt on ollut jo noin viikon ja olen parhaani mukaan yrittänyt treenata Pommiakin parempaan kuntoon. Pääosin kävelimme tuon lenkin, mutta satunnaisia pätkiä hölkkäsimme Silti noin hyvä aika hämmästyttää. Koiran kanssahan joutuu vähän väliä pysähtelemään. (Eilen tuli illalla napattua koiran lisäksi miehekekin mukaan ja tehtiin 6,3 km:n lenkki noin tuntiin.)

Koirasta huolimatta en siis aiemmin ole aamulenkkeilyt. Yleensä aamuisin koiran käyttää pihalla vain noin 10-500 metrin päässä, että rassukka pääsisi aamupissalle. Mahdolliset pitemmät lenkit olen sitten säästänyt iltapäivälle. Tällä viikolla kuitenkin tajusin, että jos olen näin aamuihminen, niin miksenpä veisi koiraa jo heti aamusta pitemmälle lenkille ja hyvällä tuurilla jaksan tehdä iltapäivälläkin pitemmän lenkin. Jos jostain syystä ei aina ehdi iltapäivällä tehdä hirveän pitkää, niin ainakin on saanut aamullakin käydä. Oikeastaan tämä oli vasta toinen asia, jota ajattelin. Alunperin ajatus lähti siitä, että itsekin voisin lenkkeillä aamuisin enemmän. Eli yritän jo ensiviikolla tehdä sen, että lähden lenkille jo aamusta, vaikkei koira olekaan enää täällä.

Tässä uudessa tavoitteessa ja rutiinissa on vain yksi suuri ongelma. Kohta tulee talvi ja rakastan lämpöä. (Siis ihan oikeasti oon ihan vilukissa ja palelen aina kun muilla on kuuma, enkä KOSKAAN valita helteistä. En ole ikinä kokenut, että Suomessa olisi ollut liian kuumaa päivää.) Säistä riippuen varmasti viimeistään joulu-tammikuussa loppuu lenkkeilyt. Mitäs sitten tilalle? Pitäisikö ruveta käymään useammin salilla ja nimenomaan aina aamuisin? Vai miten te himolenkkeilijät tai satunnaiset lenkkeilijät teette? Sinnikkäästi läpi vuoden paahdatte menemään vai keksittekö jotain muuta talven ajaksi? Kuinka saada itsensä keväällä taas lähtemään lenkille, jos on koko talven jättänyt väliin?

Edellistä kirjoittaessa taisin jo itsekin ratkaista tämän. Samoihin aikoihin varmaan kun minulle kelpaavat lenkkeilysäät loppuvat loppuu myös pyöräilykelit. Eli siitähän tulee jo jonkinlainen lenkki, kun kävelee aamuisin koululle tai sitten sinne salille. Hölkkäilyt ja juoksut siinä sitten jäävät väliin, mutta kai se reipas kävelykin on parempi kuin ei mitään. Yli kolmen kilometrin matka siinäkin tulee, jos lähden koululle, kaupungille tai salillle. Ehkä hyvä sääntö olisikin itselle se, että heti kun ottaa keväällä polkupyörän käyttöön on aloitettava aamulenkkeilyt. Vaan mitenkäs isommat vapaapäiväputket ja lomat? Pitänee sitä vielä miettiä.

Nyt kun on vauhti päällä niin mietin, että pitäisikö aamupalan jälkeen lähteä käymään vielä salilla. En ole kuukausiin kunnolla käynyt ihan vain salin puolella. Ryhmäliikunnat ovat jostain syystä houkutelleet enemmän ja on ollut kiireitäkin. Pitäisi tuon kanssa ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta käymään enemmän. Ehkä nyt en voi luistaa asiasta enää enempää, kun kirjoitan sen tänne julkisesti ylös. Nykyään vain olisi aikaa enemmän iltaisin, enkä silloin tykkää käydä salilla, koska a) ruuhkaa b) aamupäivästä olisi enemmän energiaa.

Kello löi jo viisi...

Heräsin tänään jo ennen viittä. Yli tunnin makoilin sängyssä ja yritin saada uudelleen unta, mutta eipä siitä tullut mitään. Luulikohan alitajunta, että käyn vielä viikonlopputöissä? Aiemmin nimittäin noihin aikoihin perjantain ja lauantain välisenä yönä olin yleensä aina töissä. Nousin sitten pirteänä uuteen aamuun nauttimaan tästä päivästä. Ihaniahan nämä aamuhetket ovat. On niin paljon mukavempaa rauhassa ja kiireettä aloittaa aamunsa ja viettää oma rauhallinen hetkensä kera teemukillisen. Etenkin näin alkusyksystä tuohon oheen kävisi täydellisesti se, että teensä tai kahvinsa joisi pihalla ja levittäisi puutarhapöydälle tuoreen aamulehden. Valitettavasti minulla ei ole puutarhapöytää, ei kunnon pihaa, eikä edes lehtitilausta. Täytyy siis tyytyä tähän tietokoneen ääressä istuskeluun.

Yllä tämänhetkinen teevalikoimani. Keisarin morsian kurkistaa kainosti Ihaan takaa.

Tarkoituksena oli vain hiukan vähentää kahvia, eikä lopettaa kokonaan, mutta nyt olen vahingossa ollut jo yli viikon ilman kahvia. Viime viikon perjantaina aamukahvit join. Sen jälkeen olen kitannut vain teetä ja sitäkin yleensä kofeiinittomana. Ehkä noin joka kolmas päivä olen juonut kofeiinipitoista teetä.

Käytin aamulla aikaa myös ensiviikon lukujärjestyksen tekoon. Olen huomannut, että harvoin saa mitään aikaiseksi tai ainakin unohtaa puolet asioista, jos ei jonkinlaista viikkosuunnitelmaa tee. Nyt vain tuntuu olevan liian monta juttua meneillään. Mistä päästä pitäisi karsia pois, että ehtisi tehdä näitä kaikkia: kuntosalilla käynti, tankotanssitreenit, koulu, puolison kanssa ajan viettäminen, koiran kanssa lenkkeily ja koiran rapsuttelu ja harjaus, kirjojen lukeminen, siivous ja muut kotityöt, nukkuminen ja kaiken tämän päälle tarvitsisi myös sellaista ihan omaa rauhallista aikaa jolloin ei tee oikeastaan mitään ja saa olla ihan yksin. Huh huh. Onneksi ei sentään tähän päälle ole vielä lapsikatrasta. Miten te kotiäidit saatte koskaan yhtään mitään aikaiseksi? Tai mistä asioista te karsitte, että saatte muihin hommiin enemmän aikaa? (Puhumattakaan töissä käyvistä tai opiskelevista äideistä.)

Hiukan helpompaa olisi, jos saisi ihan mielivaltaisesti itse keksiä nuo aikataulut, mutta ei niitä sali- ja tankotanssituntejakaan ole ihan milloin haluaa. Monet hyvät tunnit menevät nyt päällekkäinkin tai eivät muuten vain sovi minun aikatauluuni. Kai sitä jonkinlainen lepopäiväkin pitäisi pitää? Ensiviikolle ei taida sellaista ollakaan. Pitäisiköhän karsia maanantailta pois kaikki muu paitsi koiran kanssa lenkkeily. Se vaan sitten tarkoittaa sitä, etten pääse koko viikolla yogapilatekseen. On jo ihan ikävä sinne. Samoin kuin zumbaan, jota olisi maanantaina aamupäivästä. Olisiko tarpeeksi rauhallinen lepopäivä, jos kävisi vain koiran kanssa lyhyellä lenkillä ja sitten illaksi menisi yogapilatekseen? Tai jos sunnuntailta jättäisikin pois tankotanssin kokonaan, niin illalla menisi vain syvävenyttelyyn.

Onkin tässä päässyt vähän liikaa jäykistymään, vaikka melko notkea kai sitä vieläkin on. Palauttelevien venytysten lisäksi en ole paljoakaan tehnyt mitään "ylimääräisiä" venyttelyjä. Aiemmin muistin reippaasti venytellä ja joskus se olikin varmaan ainoa liikuntamuoto mitä harrastin hyötyliikunnan lisäksi. Harmillista, että se on nyt meinannut jäädä. Siksi nuo ryhmävenyttelyt ovatkin hyviä. Jos muuten on muka koko ajan niin kiire ja paljon touhua, niin siellä ainakin malttaa tehdä rauhassa muiden tahtiin. Yleensä jo pelkkä saliin sisään astuminenkin jo rentouttaa ja kaikki mahdolliset huolet tai kiireet jäävä mielestä välittömästi. On myös helppoa kun on vetäjä, joka määrää mitä tehdään ja kuinka kauan, eikä tarvitse omaa mieltään sillä vaivata. Pitkään olen toiminutkin venytysten puolestapuhujana ja jatkan sitä vieläkin. Venytelkää, venytelkää!

Iltalisäys
Jopas oli päivä. Putkeen siis vedin salilla afrotanssin, zumban ja yogapilateksen.Saavuin salille jo vähän aiemmin ja näin ja kuulin kun muut olivat spinningmaratonilla. Silloin iski vähän kateus. Miksen voinut olla monessa paikassa yhtäaikaa. Siitä on kohta jo melkein vuosi kun olen viimeksi osallistunut siihen. Muutkin maratonit olisivat kivoja. Toivottavasti niitä on jatkossa vähintään yhtä paljon kuin aiemminkin. Nyt kun minullakin on lauantait vapaita ja pystyn niihin osallistumaan. Ne kun ovat aina lauantaisin.

Yllättävän hyvin jaksoin tämän koko rumban Afrossa en muistanut ottaa niin rauhallisesti kuin olin suunnitellut vaan aika täysillä tuli vahingossa vedettyä. Zumbassa olikin sitten ihan uusi vetäjä. Tunti oli hänelle itselleenkin ihkaensimmäinen tässä firmassa. Ihan mielenkiintoinen tunti oli. Ainakin erilainen. Harvoin salilla komennetaan liikkumisen lisäksi myös laulamaan. Loppuvenyttelynä ja -lauluna tuli nimittäin My Heart Will Go On ja tietysti kaikkien zumbaan tulevien pitää osata se. Tunnin jokaisesta biisistä saimme myös kuulla sanan tai pari. Harvemmin muut kertovat biisivalinnoistaan, että mitä ne ovat ja miksi ovat ne valinneet. Alkulämmittely tuntui aivan järkyttävän rankalta ja ehdin jo pelätä millaista lopputunti on, mutta ehkä olin vain niin naatti siitä afroilusta, että lämmittelyt tuntuivat pahemmilta kuin olivatkaan. Etenkin kun samoilla vauhdeilla ei päässyt heti edes jatkamaan, vaan tuntien välissä oli vartin tauko, jolloin ehti liikaa levätä. Olisi varmaan pitänyt se aika käyttää jotenkin lämmitellen, eikä päästää sykettä ihan niin alas.

Viimeisenä yogapilates sujui muuten ihan mukavasti, mutta kädet olivat ihan väsyneet spagetit. Olivatkohan sitten jo eiliseltä päivältä vai noilta aiemmilta tunneilta vai sekä että. Välillä oli vain pakko laskea kädet alas. Ovathan ne nytkin aika nuutuneet. Eräs asia tuli taas tuolla tunnilla mieleen. Eikö muilla ole lainkaan sellaista ongelmaa vai onnistutteko sen jotenkin hampaat irvessä ohittamaan? Monissakin eri liikuntalajeissa(, joita tehdään makuulla tai osittain makuulla) kärsin siitä eniten, että luut hakkaavat ikävästi lattiaan tai että nahkaa hiertää ikävästi jostain. Ei sitä sentään usein tapahdu, mutta aina silloin tällöin joissain liikkeissä. Sitten se saattaa häiritä itse sitä liikettä, jota ollaan tekemässä. Olenkohan vain liian herkkänahkainen vai teenköhän joitain juttuja väärin?

Liikuntaurakan jälkeen palkitsin itseni saunalla ja pienen pienellä shoppailulla. Koskaan vain ei tunnu olevan tarpeeksi liikuntavaatteita, joten niitä oli ihan pakko lähteä hakemaan. Ihanan pirteän näköisiä juttuja löysinkin.Kaikkea näkemääni en viitsinyt ostaa, mutta pistin mieleeni tulevaa varten, jos vaikka jatkossa joutuu ostamaan isompaa tai pienempää tai samaa kokoa, mutta kaikissa eri väreissä! :P

Tuosta paidasta en ole vielä ihan varma, että pyhittäisinkö sen täysin liikunnalle vai käyttäisinkö sitä ihan normaalina paitana vai sorrunko käyttämään sitä molempiin tarkoituksiin. Olen pyrkinyt siihen, että liikuntavaatteet ja muut vaatteet olisivat erikseen, mutta todellisuudessa se ei aina ihan onnistu.

Kotona otinkin sitten yli tunnin päiväunet. Ei tässä muuten jaksaisi enää ollakaan ylhäällä. Kurkkusalaattiakin pitäisi vielä tehdä. Tai varmaankin siskoni innoittamana kokeilen nyt tehdä niistä pelkkiä viipaleita. Toivottavasti tulee edes syötäviä, jollei aivan yhtä hyviä kuin tuosta kurkkusalaatista, jota tein jo aiemmin.

Iltapalakin meni aika myöhäiseksi. Enkä yleensä edes syö näin isoja annoksia iltaisin, mutta tänään olin kuitenkin liikkunut paljon, enkä aiemmin ehtinyt syömään kun nukuin niitä päiväunia. Näytti niin hyvältä, että oli pakko ottaa kuva. Livenä taisi kyllä näyttää paremmalta kuin tässä kuvassa, jonka värit tuntuvat olevan hiukan oudot:

Tuoretta salaattia, kasvissiemenmuhennosmuussia, ja paistettuja muikkuja, NAM!
Huomisellekin jäi vielä hiukkasen.

Jopas lähti lapasesta. Kirjoitinkohan turhaan näin pitkän tekstin? Jaksaakohan kukaan edes lukea tätä?

PunkeroPomPom

Pommista on tullut ihan laiska punkero. Sain siis tänään taas luokseni yhteishuoltajuudella olevan koirani ja lähdimme lähes välittömästi lenkille. 6,3 km:n matka, jossa kesti 1h 2min. Aika hyvin siihen nähden, että koira oli mukana (ja parikin kertaa piti pysähtyä sitomaan kengännauhoja). Enemmänkin olisin tahtonut hölkätä enkä vain kävellä, mutta ei siitä oikein tullut mitään kun ei koira-paralla kunto tuntunut riittävän. Hienoa kuitenkin että saimme tehtyä tuon lenkin. Saa Pommikin aloittaa oikein kuntokuurin.

                                                   Kuvassa Pommi nuorena ja solakkana.

                                                  Nykyään laiskana ja keski-ikäisenä.


Suosittelen kaikille koiraksi Eurasieria. Kyllä ne on vaan niin mahottoman ihania höpsövöpsövössyköitä.

Hihkaiskaa jos haluatte joskus lähteä mukaan lenkille.