Kesän kymmenen miinusta ja plussaa.

Sain Juoksevan Basiliskin Päiviltä haasteen kirjoittaa kesästä: "Haastetun tulee listata kesän 10 plussaa ja 10 miinusta. Avaa vastauksia myös omin ajatuksin ja kuvin. Jaa haaste eteenpäin kolmelle blogille ja ilmoita haastamisesta ko. bloggaajalle". Muutama päivä tässä tekstin hautomisessa on mennyt, koska hirveän vaikea keksiä kymmentä kohtaa molempiin. Etenkin noihin miinuksiin. Enkä valitettavasti ainakaan heti voi havainnollistaa näitä kuvinkaan, koska en tiedä missä kamerani on. Kuvia siellä kamerassa olisi kyllä ja vaikka kuinka paljon. (Ehkä lisäilen ne tänne jälkikäteen tai esittelen kesäkuviani jossain toisessa kirjoituksessa.)

Tässä siis miinusten ja plussien kautta kooste minun kesästäni.

 

Plussat

Doctor Who

Pitkällisen houkuttelun jälkeen siskoni ryhtyi vihdoinkin katsomaan Doctor Whota ja hurahti siihen lopullisesti. Ehkä jopa vähän liikaakin?

Sukujuhlat

Heinäkuun alussa vietimme tätini syntymäpäiviä ja oli oikein hauskaa nähdä monia sukulaisia pitkästä aikaa. Suurinta osaa heistä en ollut nähnyt vuosiin. Laulu raikasi, juttuja kerrottiin ja hauskaa pidettiin. Osa aikuisista oli aloittanut juhlinnan jo edellisenä päivänä, joten he eivät jaksaneet valvoa kuin noin kolmeen. Me nuoret jatkoimme keskenämme hiukan pitempään. Kaikille riitti paikkoja hyvin, kun pihalle oli järjestetty oma leirintäalue, jossa jokainen porukka nukkui omassa teltassaan.

Telttailu

Ensimmäistä kertaa 15 tai 20 vuoteen nukuin pitkästä aikaa teltassa. Ainakin kolmessa eri paikassa ja yhteensä kahdessa eri teltassa tuli nukuttua. Mukavaa vaihtelua sisällä nukkumiseen. Pitäisi useamminkin nukkua teltassa ihan vaan huvikseenkin, jollei mitään parempaa syytä ole.

Reissut

Tänäkin kesänä tuli reissattua paljon kaikkialla. Oli se sitten omissa sukulaisissa tai miehekkeen sukulaisissa, Ähtärin eläinpuistossa tai Turkissa, niin hauskaa oli. Aika vähän tuli oltua kotona koko kesänä.

Tankotanssitreenit

Tankotanssitreeneissä oli hauska käydä ja tuntui, että pitkän tauon jälkeen edistyikin ihan eri tavalla. Tai ylipäätään jonkinlaista kehitystä oli havaittavissa. Hyvinä päivinä, kun kaikki sujuu hyvin ja tuulee oikeasta suunnasta ja tähdet ovat kohdillaan, osaan jo invertoidakin eli seistä tangolla pää alaspäin. Siitä en rupea puhumaan näyttääkö se hyvältä vai kömpelöltä. Pääasia, että se vihdoinkin on onnistunut!

Aurinko

Tänä kesänä on lämpöä ja aurinkoa riittänyt mukavasti. Saisi aina olla vähintään näin hyviä kesiä, ellei jopa vähän parempia. Olisihan tämä toki voinut kestää vähän pitemmälle. Tai ehkä saamme syyskuussa vielä jotain yllättäviä aurinkopäiviä? Kesä alkoi jo toukokuun alussa tai puolessavälissä ja kesti elokuulle. Kuulemma jossain vaiheessa oli yksi kylmä viikko, mutta me olimme juuri silloin Turkissa nauttimassa lähes 40 asteen helteistä.

Painolukemat

Kesän aikana ehdin käväistä alhaisemmassa painossa pitkään aikaan. Vähän aikaa vaaka näytti 68,1 kg. Eli vain 100g "ylipainoa". Ylipäätään se, että painoin alle 70 kg oli ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2005. Heti sen perään vain sattui tulemaan näitä kesäkiloja, joiden kyllä odotan tippuvan ihan vain sillä, että tulin taas kotiin rutiinien pariin.

Lukeminen

Kesällä oli paljon aikaa lukea. Tein sitä mm. automatkoilla, lentokoneessa, rannalla, riippumatossa, takapihalla. Kesän kunniaksi luin muutamia lyhyitä lasten/nuortenkirjojakin. Ne olivat mukavan kevyttä lukemista. Etenkin silloin kun olin lastenvahtihommissa, enkä olisi jaksanut rasittaa aivojani yhtään millään haasteellisemmalla. Luin mm. Lotta-kirjoja ja Enid Blytonin Salaisuus-sarjaa. Loppukesästä kotosalla lukaisin myös kirjan Pieni talo preerialla. Joskus pikkutyttönä olen lukenut sarjan ensimmäisen osan Pieni talo metsässä, mutten jostain syystä koskaan lukenut niitä jatko-osia.

Marjat ja mehut

Koska tänä kesänä en ollut oikeissa töissä, niin olin heti lähtövalmiina, kun äiti soitteli, että marjat olisivat kypsiä. Vajaan viikon verran siis keräsin marjoja, joita pakastimme sellaisinaan ja marjoja mehuihin. Lopulta marjoja ja mehuja tuli enemmän kuin omaan pakastimeeni olisi mahtunutkaan. Kyllä tänä talvena kelpaa.

Menestystarinakisa 

Yksi koko kesän parhaista jutuista oli tietenkin se kun voitin Kuntoportin menestystarinakisan ja voitin vuoden ilmaiset treenit. Nyt minulla on ensivuonna varaa syödä muutakin kuin vanhoja kengänpohjia ja pikkukiviä. Vieläkin saa hymyn huulilleni. Kiitos vielä kaikille äänestäneille!

Miinukset

Tässä kirjoituksessa kesti ihan älyttömän kauan siksi, kun en meinannut keksiä mitään miinuksia. Tämä kesähän oli aivan mahtava ja täydellinen. Ei kai tässä mitään huonoja juttuja ole ehtinyt tapahtumaan. Yritetään nyt kuitenkin jotain keksiä.

Blogit

Lomaillessa ja kesästä nauttiessa en ehtinyt lukea muiden blogeja niin paljon kuin olisin halunnut. Kirjoittamaankaan en kovin paljoa ehtinyt. Alkukesälle olin ajastanut kirjoituksia, niin niitä tuli jonkin aikaa säännöllisesti, mutta sen jälkeen en paljoa ehtinyt koneella käväistäkään. Nyt olenkin ihan pihalla siitä mitä kaikille kuuluu ja mitä on tapahtunut. Ei tässä oikein ehdi kaikkien vanhoja kesäkirjoituksia näin jälkikäteenkään lueskella.

Salitreenit ja kuntoilu

Pitkään tuntui siltä, etten ole liikkunut kesällä lainkaan ja siitä piti ruveta nyt valittamaan. Tajusin kuitenkin, että eihän tässä nyt ihan sohvaperunana ole tullut koko kesää vietettyä. Nykyään vain liitän Kuntoportin niin vahvasti liikuntaan, että unohdan laskea kaiken muun mukaan. Kyllähän minä olen mm. käynyt tankotanssitunneilla, uinut, harrastanut kaikenlaista hyötyliikuntaa, kuten: kävely, pyöräily ja lasten kanssa riehuminen.

Koikkuliinin poissaolo

Koira ei käynyt luonani koko loman aikan. Tämä oli varmasti isoin miinus ja ehkä tällä voisi korvata muutaman, jos en keksi näitä tarpeeksi.

Kengät

Monet kengät ovat menneet rikki. Olenkohan koko elämäni aikana aiemmin heittänyt niin monia kenkiä roskiin, kun nyt olen heittänyt vuoden sisään. Isoin osa tästä roskiinheittelystä on tapahtunut nyt kesän aikana. Monet hyvät ja nätit kesäkengät meni ihan säpäleiksi syystä tai toisesta ja kahdet lenkkaritkin olen joutunut hyvästelemään. Olisikohan nyt jotain hyviä alennuksia, joista löytäisin hyviä ja kapeita kesäkenkiä vai joko on siirrytty syyskenkiin?

Lotto

Vieläkään ei tärpännyt. Jokohan se pääpotti sitten talven mittaan tulisi.

Koulu

Kesä oli/on vielä ihan kesken ja piti mennä kouluun. Mitä peliä se tämmöinen oikein on? Kysynpähän vaan! Koulujen pitäisi alkaa vasta syksyllä, eikä kesällä.

Lyhyys

No, oishan se ihan kiva, jos vuodenajat menisivät näin: kesää 8 kk, syksyä 2 kk ja talvea 2 kk. Vaikka säiden puolesta kesä onki vaikuttanut pitkältä, niin tuskinpa näitä kelejä sinne joulukuuhun asti kestää.

Mansikoiden puute

En ehtinyt ostaa tai kerätä paksteeseen lainkaan mansikoita. Eipä sinne kyllä mitään enää mahtuisikaan, jos jostain yhtäkkiä niitä saisi.

Kynnet

Kerrankin kun olisi ollut luvallista käyttää kynsilakkaa ja pitää kynnet nättinä, niin muistin lakata niitä aika harvoin. Nyt taas kaikki kynsilakat odottavat kaapissa turhana koko talven ajan ja kuivettuvat sinne.

Ötökät

Niitäkin on vissiin ollu välillä ja vaikka missä.



Olen kesällä lukenut niin vähän blogeja, etten tiedä jos vahingossa haastankin jonkun sellaisen tähän, joka on tämän jo tehnyt. Siitä huolimatta haastan seuraavat ihmiset ja blogit:

Luen ja kirjoitan - blogin Paula.

Shamrock garagen Juusto(, koska todellakin haluan nähdä mitä tästä listasta saa aikaan piirtämällä. Melkoinen urakka varmasti edessä, jos jaksaa lähteä mukaan.)

Kolmantena haastan Dieetti Diili -blogin Katarinan.

Lykkyä tykö urakkaan! Innolla odotan kuulevani teiltä etenkin niitä plussia!

Paluu tangolle.

Yläkaupungin yöstä. Ei oikeasti tunnilta.

Yli puolen vuoden tauon jälkeen olen nyt palannut tankotanssiharjoitusten pariin. Tauko on tainnut tehdä ihan hyvääkin sillä monet asiat ovat sujuneet nyt paljon paremmin. Huonoja puoliakin pitkässä tauossa on ollut. Herkkä nahkani oli ehtinyt tottua hellään käsittelyyn ja hempeisiin otteisiin ja nyt pidot tangolla tuntuvat taas aivan karmaisevilta. Ensimmäisen tunnin jälkeen iho oli hellänä vielä seuraavana päivänäkin.

Tauon jälkeen aloitin tasosta: alkeet 1, mutta ehdin jo käydä alkeet 2 -tunnillakin. Sen tason tunneilla harjoitellaan aina sitä interventiota, inverttiä? tangolla seisomista pää alaspäin. Koskaan aiemmin en ole siinä onnistunut

Tälläkään kertaa en onnistunut tekemään sitä normaalisti (tai loppujen lopuksi en normaalia tapaa edes kokeillut), mutta jonkinlaista edistystä tapahtui. Ainakin osittain siihen vaikutti uusi opettaja ja erilainen tapa opettaa. Ensimmäistä kertaa kokeilin nimittäin niin, että alkuasento oli lattialla polvillaan. Siitä sitten nostin jalkani ylös ja roikuin tangolla pääalaspäin. Kuuma kelin hiostama tanko vain oli kovin liukas ja hyvin nopeasti liuin maahan ja pää koskikin jo lattiaan. (Jos eksyit blogiini etsimällä tietoa siitä millaisia opettajia Ready Set Polella on, niin täytyy tähän lisätä, että ainakin kaikkia minua opettaneet ovat olleet hyviä. Keskenään erilaisia, mutta hyviä. Parasta ehkä onkin se, että ovat hiukan erilaisia. Jos kävisi aina saman ohjaajan tunnilla, niin kenties oppiminenkin jäisi hyvin yksipuoliseksi.)

Periaatteessa nyt sen asennon ja siihen menon pitäisi olla tuttu ja jatkossa pitäisi onnistua tuon tekeminen oikeallakin tavalla. Molempien jalkojen pohkeisiin kyllä otti se jalan heittäminen tangolle. Kuuluikohan se asiaan? Hetken säikähdin jo reväyttäneeni ne, mutta ei tässä ainakaan jälkikäteen ole pohkeiden kanssa ollut mitään ongelmia. Jos taas jostain kumman syystä se oikea tapa ei ala onnistua, niin sitten vain lisää lihasta ja sitäkin enemmän uskallusta! Ehkä se onkin koko ajan ollut se uskallus, joka on jarrutellut? Eihän siinä ole mitään järkevää tai luonnollista roikkua pää alaspäin pelkkien jalkojensa ja pienen tangon varassa!

Tankotanssituntien jälkeen olen ollut kauniilla mustelmilla ja yllättävän, mutta ihanan kaikkialta lihakset ovat olleet kipeät. Ihanan siksi, että ainakin nyt olen huomannut, että nuo tunnit kehittävät kaikkia mahdollisia lihaksia, eikä tässä kuitenkaan nuo kivut liikkumista ole haitanneet. Toisin kuin kyynärpää, jonka löin täysiä yöpöytään. Sitä varoessani en ole uskaltanut lähteä salillekaan vielä.

Kunhan kävin huojumassa ja joku räpsi kuvia.
Olisi muuten kivaa sekin, jos saisi joskus kuvia
niiltä oikeilta tunneilta. Näkisi paremmin, että
miten päin mäntyä tai täydellisesti itsellä menee.

Iso kartano ja oma tanko on pyörinyt paljon mielessä. Nyt kun on pari kertaa ollut mahdollisuuksia käyttää tankoa ihan vapaasti ja pitkän tauon jälkeen tullut taas tunneille, niin olen huomannut että kyllähän sitä osaisi vaikka mitä ja joitain juttuja oppii todella nopeastikin kun näytetään. Ne vai katoavat mielestä lähes yhtä nopeasti. Sitten kun ei vähään aikaan ole ollut tunnilla ja saisi mahdollisuuden käyttää jotain tankoa vapaasti, niin pää lyö ihan tyhjää. (Onneksi ei kuitenkaan seinää tai lattiaa.) Ainahan jotain omaa voi improvisoida, mutta ideat loppuvat nopeasti, eikä niitä oikeita ja hienoja juttuja yhtäkkiä muistakaan. Etenkin kun joka tunnilla on kuitenkin eri juttuja, eikä niin että hiottaisiin aina vain sitä yhtä ja samaa. Tuntien lisäksi kun saisi vaikka kerran viikossa treenata itsekseen, niin ehkä ne jäisivätkin paremmin mieleen.

Kyllähän Ready Set Polella on niitäkin tunteja, että saa mennä vapaasti treenaamaan, mutta silloin kannattaisi olla jäsen. Tuntuisi tuhlaamiselta, että tältä kymmenen kerran kortiltani tuhlaisin yhden kerran sellaiseen.

Vaadin Jyväskylään enemmän leikkikenttiä, joissa on tangon tapaisia juttuja! Vinkatkaa, jos tiedätte jossain olevan!

Kuulumisia

Pikaisesti vain kirjoitan, että reissua ja sairastelua on tässä ollut ja vieläkin sairastan, niin en oikein jaksa keskittyä mihinkään. En edes siihen, että tänne kirjoittaisin, vaikka mielessäni on ollut miljoonia eri asioita, joista voisin kirjoittaa. Varoitan jo nyt siitä, että kohta lähden kahdeksi viikoksi kokonaan pois kotoani, joten tuskin sinä aikana kirjoittelen mitään tänne. Toivottavasti lukijat eivät kuitenkaan suutu ja lähde lätkimään täältä. Lyhyesti kuitenkin jotain niistä viimeaikojen jutuista ja asioista:

Vappuna grillasimme paljon kaikenlaista. Minäkin sain
jopa soijanakkeja.

Euroviisut: mitäs minä sanoin.
Euroviisujen kunniaksi tein perhoskakun.

Painoasiat: harvinaisen alhainen paino. Tällaisia lukemia en ole nähnyt varmaankaan vuoden 2005 jälkeen. Eipä tässä kyllä muutamaan päivään ole pystynyt syömäänkään mitään kunnolla. Ehkä paino nousee takaisin heti parin terveen päivän jälkeen.

Ilmapesistä kuvan vuoksi, kun peli oli
liian hektinen kuvaamiselle.

Liikuntaa: sairaana en ole päässyt tekemään mitään. Ennen sairastamista kokeilin pesistä pitkästä aikaa moneen vuoteen. Siitä se tautiputki sitten varmaan lähtikin? Vieläkin sattuu sääreen, johon osui täysiä lyöty pallo. Tätä lajia en ollutkana pelannut sitten peruskouluaikojen. Hauskaa oli, mutta hyvin pian mieleeni muistui sekin miksen peruskouluaikoina tästä pitänyt. Liikaa omituisia sääntöjä, eikä koskaan tiedä milloin saa tai kannattaa juosta ja minne pallo pitäisi heittää. Pääasia kuitenkin, että mukavaa oli.

Viikonloppuna ostin uuden tankotanssituntikortin. Taas kymmenelle kerralle. Kunhan tästä paranisi, niin pääsisi taas tankoilemaan. Toivottavasti tuo pesisvamma ei haittaa menoa.

Reissut: oltiin kylpylähotellilomalla.

Sitten jotain aivan muuta. Lauantaina olin Kuntoportilla kuvauksissa ja vaikka nuutunut olo olikin, niin hauskaa oli. Kampauksesta jo hiukan esimakua tuossa alhaalla. Tarkemmin itse siitä asiasta sitten vasta myöhemmin.

Lisää viinaa, tervaa ja saunaa?

Saunottu on, tervasta en tykkää, joten pitäisiköhän seuraavaksi kokeilla viinaa? Vieläkään ei nimittäin tunnu täysin terveeltä olotilani. Pientä yskää, nuhaa ja yleistä tukkoisuutta vielä. Alkaa jo kovasti harmittaa, eikä tiedä miten päin olisi. Tietäisi jonkun taikakonstin, joka auttaisi niin tekisin sen. Kovasti olen kaikenlaista yrittänyt syödä, ettei varmasti ainakaan jää mitään puutostiloja. Silläkin uhalla, että saan nyt kaikkea liikaa ja rupean vain paisumaan. Uskaltaisikohan sitä nyt huomennakaan vielä aloittaa sitä hyppynarukuuria vai ei?

Jokin aika sitten Kata kirjoitti mainion kirjoituksen blogissaan Hippi jumppaa, hippi skumppaa?

Se sai minut miettimään omiakin motivaation lähteitäni ja syitäni kuntoiluun ja miksi sitä jaksaa jatkaa tai välillä ei jaksa. Kuinka suuri osa siitä liittyy jollain lailla ulkonäköasioihin. Helpotuksekseni voin sanoa, että tällä hetkellä itselläni ulkonäkö on aika toissijainen asia liikkuessani. Kieltämättä se on välillä mielessä, mutta se ei ole mikään pääsyy. En usko, että pelkästään se olisi minulle tarpeeksi suuri syy liikuntaharrastuksen jatkamiseen. (Toisaalta, jos ulkonäkösyyt olisivat minulla suuremmat, niin oppisinkohan taas syömään vähän terveellisemmin ja järkevämmän kokoisia annoksia? Aiempaan verrattuna nykyään tulee syötyä vähän miten sattuu.)

Niille, joille ulkonäkösyyt meinaavat olla liian iso tai ainoa syy liikunnan harrastamiseen suosittelen aloittamaan jonkin sellaisen liikuntaharrastuksen, joka on jollain lailla vaikea, niin ei ehdi ajattelemaan ulkonäköasioita. Tarkoitan siis sellaista, jossa oppii koko ajan jotain uutta ja vanhoja juttuja voi yrittää hioa aina vain täydellisemmiksi ja paremmiksi.

Vaikken nyt itse ole pariin kuukauteen käynytkään, niin tankotanssi oli sellainen, etten vieläkään oppinut kaikkia juttuja ja nyt ne vaivaavat mieltäni. Tahtoisin mennä uudelleen kokeilemaan niitä ja oppimaan liikkeitä ja pitoja paremmin. Salitreenissä koen onnistumisen hetkiä silloin kun onnistun tekemään jotain isommilla painoilla kuin koskaan aiemmin. Katan mainitsema parkour varmasti myös hyvä tuollaiseen liikkeiden hiomiseen.

Ihan eri juttu käydä vain rynkyttämässä, sheikkaamassa tai spinnaamassa, vaikka ne kuinka hauskoja olisivatkin. Tietynlainen tavoittellisuus niistä puuttuu kokonaan ja ehkä juuri sen takia jää sitten aikaa miettiä enemmän niitä ulkonäköasioita?

Itse olen aika hyvin päässyt noista pois. Tai ainakin siihen, että silloin kun mietin ulkonäköäni, niin se on sitä että pussailen näitä hauisten alkujani.

Jotain yksittäisiäkin tavoitteita ja haaveita minulla on, niin en ehdi miettiä niin paljon ulkonäköasioita. Esim. tahtoisin osata punnertaa paremmin, olla vieläkin notkeampi, osata vetää leukoja ja onnistua niissä vaikeissakin jutuissa tankotanssissa.

En noita ole tarkoituksella luonut, että pääsisin pois ulkonäköasioista vaan ensin loin ne ja sitten on käynyt vahingossa niin, että mietin ulkonäköasioita entistäkin vähemmän.

Tai ehkä siinä kävikin niin, että kun huomasin etten millään laihdu enää enempää, niin oli keksittävä jotain muita tavoitteita ja ajateltavaa.

Toisaalta ulkonäkömotivaattori on tehokaskin, jos se ei mene vain liiallisuuksiin. Parasta onkin jos on mahdollisimman monta syytä ja motivaattoria:
Tahtoo voimaa, hyvännäköiset lihakset, notkeutta, laihtua, pakko päästä neljän seinän sisältä, liikunnasta tulee hyvä olo jne. Sitten välillä, jos joku noista ei tunnu niin tärkeältä, niin voikin käyttää motivaattorinaan jotain toista.

Kaikissa näissä pyrkimyksissä on hyvä mennä pienin askelin tavoitteita kohti:
"Jos tänä keväänä oppisin edes..."
"Saisinpa edes sen yhden leuan."
"Jospa tässä kuussa laihtuisin edes sen kilon."
"Tänään teen punnerruksia ainakin sen yhden enemmän kuin viime viikolla."

Kaikille paras liikkumisen (ja terveellisesti syömisen) syy tietysti olisi ihan vain se, että pysyy terveenä ja pitää kuntoa yllä, mutta ei se minulle ainakaan riitä. Sen verran kilpailuhenkinen ja tavoitteellinen olen, että yleensä pitää keksiä jotain muutakin, vaikka se liikkuminen hauskaa olisikin. Ehkä joskus opin nauttimaan ylläpitävästäkin liikunnasta yhtä paljon tai enemmänkin kuin kehittävästä.

(Muistakaa osallistua arvontaan!)

Kysely on päättynyt!

Salitreeneistä.	7 (33%)
Yleisesti liikunnasta.	4 (19%)
Ravinnosta ja resepteistä.	9 (42%)
Kirjoista.	10 (47%)
Elokuvista.	9 (42%)
Musiikista.	6 (28%)
Peleistä.	5 (23%)
Emmerdalesta.	5 (23%)
Ylipäätään pohdiskelua elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta.	10 (47%)
Ihanasta koirastani. <3	5 (23%)
Tavallisesta "tylsästä" elämästä.	11 (52%)
Vaatteista.	3 (14%)
Jostain ihan muusta. (Jätä jonnekin sitten kommentti, että mistä.)	3 (14%)

Pitkään kestänyt kysely on päättynyt ja tulokset ovat nyt tässä. Tämän mukaan yli puolet yleisöstä tahtoo kuulla kaikkein eniten ihan vain tavallisesta "tylsästä" elämästä. Sen jälkeen kiinnostusta herättävät tekstit kirjoista ja ylipäätään pohdiskelusta. Hyvät äänet sai myös ravinto ja resepti -ehdotus. Kaikki loput vaihtoehdot jäivät enemmän tai vähemmän jälkeen näistä kärkisijoista. Jopa kolme ääntä sai kohta: "Jostain ihan muusta". Hämmentävää on se, että kommentteihin sain vain yhden ehdotuksen siitä, mitä se jokin ihan muu olisi. Sain toiveita siitä, että kirjottaisin lisää tankotanssista. Mielelläni kirjoittaisinkin, mutta tällä hetkellä se harrastus on tauolla. Todennäköisesti joskus ostan siihen uudelleen sen 10 käynnin kortin, mutta nyt ei ole vielä sen aika.

Vieläkin saa ehdotella ideoita ja toiveita, jos tulee jotain mieleen. Saa myös muistuttaa, jos olenkin saanut kommentteihin enemmänkin ehdotuksia, mutta olen vain unohtanut ne tai en jostain syystä ole niitä huomannut.

Paniikki, stressi, paniikki!

Meinaa jo ihan paniikki iskeä tai iski jo, kun tajusin lähtöpäiväni olevan periaattessa jo huomenna! Joudun siis torstain ja perjantain välisenä yönä heräämään noin keskiyöllä ja lähden siitä sitten jatkamaan uniani bussiin ja matkaamaan kohti lentokenttää.

Hyvin olen kirjoittanut ylös lähes kaiken tarvittavan tavaran, mutta vielä pitäisi pakata ne tavarat ja miettiä vähän tarkemmin mitä vaatteita tahtoo mukaan. Sitä ennen täytyy kuitenkin käydä vielä koulussa ja tankotanssitunnilla ja Emmerdalen rästijaksotkin pitäisi katsoa.

Tänään kävin burleski-tunnilla, joka valitettavasti oli viimeistä kertaa. Toivottavasti tuo samainen teema otettaisiin kuitenkin uudelleenkin dance-tunneille mukaan. Vaikkapa joskus keväällä. Ennen tanssahteluja kävin hikoilemassa shape-tunnilla. Vetäjä oli minulle uusi tuttavuus ja sen vuoksi tunnin sisältökin oli totutusta poikkeavampi. Ensimmäistä kertaa jonkin tunnin aikana mielessäni kävi, että voisin itkeä, kuolla tai oksentaa. En vain osannut päättää missä järjestyksessä, joten jätin väliin ne. Tuskaiseksi tunnin tekivät todella omituiset vatsalihasliikkeet, jotka eivät minulta jostain syystä luonnistuneet ja kamala punnerrusosuus. En siis osaa punnertaa lainkaan. Se on suuri heikkouteni. Sen takia sitä varmaan pitäisi ruveta treenaamaan. Edes pitkään jatkunut käsipainotteinen saliohjelmani ei auttanut punnerrusbiisissä. Varmaankin treenaan käsistä jotain niin eri kohtia. Missä ne punnerruslihakset ovat? Entä jos ne puuttuvat minulta kokonaan? Avaruusolennot varastivat ne minulta noin kymmenen vuotta sitten!

Huomisen tankotansseilun jälkeen alkaakin useamman päivän lepokausi. Rankinta liikuntaa kun lienee se shoppailu tai mahdollinen tanssilattialla hiprakassa huojuminen. Saavatpa lihakset ainakin kunnon levon ja ravinnokseen paljon fish&chipsiä ja olutta. Eli eiköhän sitä takaisin tullessa ainakin jotain ole kasvanut. Joko lihakset tai sitten kaljamaha. Pitäisiköhän pistää peräti joku vedonlyönti ja kisailu tästä pystyyn?

Emmerdalen kirkossa saarnaamassa vuonna 2008.

Sattuu, sattuu.

Väsy on kova ja joka paikkaa särkee. Ehkä viikon lepo ei ollutkaan hyvä ratkaisu tai sitten tuli vedettyä muuten vain rankkoja treenejä. Sunnuntaina kävin pitkästä aikaa taas tankotanssitunnilla ja tänä aamuna kävin salilla. En tiedä kumpi niistä nyt enemmän sattuu paikkoihini. Vai jo se lauantain treenailu? Ehkä kaikki nämä yhdessä? Ai niin, kävinhän eilen uimassakin. Nyt voisin ottaa oikein kunnon hieronnan, kiitos.



Tankotanssitunnilla oli jälleen kerran hauskaa, vaikken niin täydellisesti kaikkea osannutkaan. Yllättävän hyvin kuitenkin mielestäni, Ainoa asia, mikä ei lähtenyt lainkaan sujumaan oli se invertio, eli tangolla seisominen pää alaspäin. Monet muut ovat saaneet sen jotenkuten onnistumaan jo ensimmäisellä yrityksellä, mutta minä en onnistu siinä vieläkään, vaikka jo kolmatta kertaa yritin. Vähän paremmin kuitenkin jo sujui. Jalkani pysyivät ilmassa kauemman aikaa kuin normaalisti. Parhaiten kyllä onnistui tämän kolmannen kerran ensimmäinen yritys. Säikähdin jo, että tällä kertaa koko juttu onnistuu. Seuraavat yritykset eivät kuitenkaan sujuneet niin hyvin. Ehkä siinä alkoi jo jonkinlainen väsymyskin vaivata.

Lopuksi leikimme vielä hauskaa leikkiä, jossa käskystä piti aina vaihtaa asentoa ja piti pysyä tangolla mahdollisimman pitkään koskematta lattiaan. Heti sai erilaista motivaatiota siihen, että oikeasti pysyykin siellä tangolla. Sinnikkäästi yritin pysyä tangolla ja lopultaan olinkin valunut niin alas, että takapuolihan siinä osui ensimmäisenä lattiaan. Olen ylpeä siitä, että en luovuttanut ja antanut jalkojen koskea ensimmäisenä.

Enää olisikin vain yksi kerta tuolla kortilla. En ole vielä päättänyt, että pidänkö nyt pientä taukoa vai ostanko heti uuden kortin vai odottelisinko tuoko joulupukki lahjakortin tähän harrastukseen. Koko loppuelämäkseni en tätä ainakaan suostu lopettamaan. Ei tästä kyllä ole varaa ottaa koko loppuelämän säännöllistäkään harrastusta. Muuten varmaan pitäisin pitemmänkin tauon tässä välissä, mutta luulen, että on pakko ostaa uusi kortti, jos mahdun johonkin näistä erikoisemmista intensiivitunneista. Valitettavasti en päässyt alkeet 2 -intensiivitunnille, kun en ollut tarpeeksi nopea. Silloin pidettäisiin siis kaksi tuntia peräkkäin. Tulossa olisi myös jonkinlainen parin tunnin Flow & Floorwork, jonne voisi yrittää päästä. Mukavaa olisi paneutua normaalituntia pitempi aika näihin hommiin.

Pelejä ja panineja

Super Smash Bros. Brawl

Pari iltaa sitten pääsin vihdoinkin tutustumaan Jyväskyläläiseen uudehkoon pelibaariin Launchiin.

Omilla nettisivuillansa Launchista kerrotaan näin:
"Tervetuloa uudenlaiseen pelikahvilaan. Bar Launch on Jyväskylän ydinkeskustaan avattu pelibaari, jossa aika ei käy pitkäksi. Istu alas yksin tai kaverin kanssa,  ja nappaa käteen peliohjain. Tai istu ihan vaikka juomaan olut, ja katsomaan kuinka konsolikitarointi taittuu naapurin Jannelta.

Pelikonsolit eivät enää varsinaisesti käy lompakon päälle, mutta itse pelit kylläkin. Launchissa pystyt testaamaan uusimmat pelit nimellisellä muutaman euron tuntihinnalla, ja samalla nauttimaan hyvien ihmisten seurasta. 
Ideana onkin alusta asti ollut laittaa pystyyn Jyväskylän keskustaan kohtaamispaikka jossa pelaajat ja aiheesta kiinnostuneet voivat istua ihmettelemään uusinta lätkäpeliä tai viimeisintä liiketunnistin –hilavitkutinta. ...mutta eihän meillä pakko ole pelata. Alas voi istua ihan vaikka vain kahville."

Arvostan kaikkialla  persoonallisia
tapoja merkitä wc:t.

Minun peli-iltani koostui siitä, että ensin neljästään pelasimme Super Smash Bros. Brawl -peliä Nintendo Wiillä. Ensimmäinen tunti hurahti yllättävän nopeasti, vaikka ihan vain kokeilimme tätä. Joskus voisi mennä pelaamaan vaikka koko illaksi. Peli koostuu melko nopeista tappeluista, joissa jokainen mätkii toisia mahdollisimman paljon yrittäen samalla pysyä itse hengissä. Peliä pelataan muista peleistä tutuilla hahmoilla (mm. Mario, Wario, Pikachu, Donkey Kong, Sonic, Link, Kirby ja monet muut). Kenellekään ei jäänyt paha mieli, koska jokainen saavutti jossain vaiheessa voiton. Itsekin onnistuin pääsemään kaikille mahdollisille sijoituksille aina ensimmäisestä viimeiseksi. Tappelunujakoinnin jälkeen pidin evästauon ja nautiskelin mozzarella-paninin. Sen jälkeen jaksoi taas jatkaa ja lähdinkin hurjalle ajelulle uudella Ferrarillani. Kyllä siinä vauhtia piisasikin, kun vain oppi ensin käyttämään kaasua, jarrua ja rattia oikein. Ajelun lopetin tyylikkäästi kääntämällä ajosuuntaani ja tekemällä nokkakolarin pelikaverini kanssa.

Kokonaiskuva ja fiilis paikasta on positiivinen. Mukavan kotoisan oloinen paikka, jossa on mukava pelailla tai ihan vain istuskellakin. Valaistuskin on tunnelmallisempi ja hämärämpi kuin mitä näistä salamalla otetuista kuvista luulisi. Onneksi paikan sisustukseen ja ilmapiiriinkin on kiinnitetty huomiota, eikä vain lätkäisty tyhjään valkoiseen huoneeseen erilaisia konsoleita ja laitteita. Jotkut nettikahvilat, joita joskus olen nähnyt ovat olleet yllättävän kolkkoja ja ankeita. Onneksi täällä ei ole lähdetty sille linjalle. Palvelukin oli oikein mukavaa ja ystävällistä ja peleihin sai ohjeistustakin, jos oli aivan outo ja uusi peli itselle. Näiden lisäksi monia varmasti rentouttaa jo pelkkä ajatuskin siitä, mitä alussakin mainittiin. Eli tuolta todellakin saa olutta! Eli seuraavan kerran kun lähdet "yksille", niin kenties suuntaatkin Launchiin ja huomaat, että olet intoutunut pelaamaan niin kovasti, että "yhdet" eivät vahingossa muuttuneet perskänneiksi.

Täällä täytyy käydä toistekin!

Esim. ne salaiset synttäripolttarinikemuni, joita jotkut toivottavasti joskus järjestävät voisivat sisältää mm. alkupäivästä tankotanssia ja sen jälkeen muutaman tunnin tai koko loppuillan täällä pelipaikassa.

Nyt muuten näyttää siltä, että kaikilla bloggerin käyttäjillä on sama outo ongelma. Käynnissä olevista äänestyksistä kaikki äänet ovat kadonneet!
Eli jos viitsitte, niin pistäkää uudestaan ääniä tulemaan, jos ne vaikka tällä kerralla pysyisivät tallessa.

Syyslomakooste

Niin se vaan syysloma vierähti nopeasti ja taas pitäisi jaksaa joka aamu nousta kouluun. (Matkalla on kamalampia ylämäkiä mihin olen tottunut viimevuosina, vaikka asunkin tässä hirveässä mäkikaupungissa.) Olinko tarpeeksi tehokas ja ehdin tehdä kaiken hyödyllisen ja tärkeän tässä viikon aikana?

Liikuntaa tuli harrastettua ihan kiitettävästi, vaikka viikossa olikin kaksi lepopäivää. Pääsin osallistumaan tunneille, joilla en ollut käynyt pitkään aikaan (kahvakuula, zumba). Tutustuin myös uusiin lajeihin (burleski, bodybalance). Hyötyliikunnat mukaanlaskettuna ehdin koko viikon aikana liikkua kaiken kaikkiaan viisitoista tuntia. Fitocracyssa etenin niin pitkälle, että tarvitsisin enää 77 pistettä päästäkseni tasolle 18. Eiköhän se tapahdu heti kun olen lisännyt sinne tämän uuden viikon ensimmäisen päivän pyöräilyt ja illan tankotanssitunnin.

Muita aikaansaannoksia syyslomaviikolta:

• luin kirjan Nancy lähes kokonaan (Olen kyllä lukenut sen ennenkin.)
• käsityö eteni siihen vaiheeseen, että pian minulla pitäisi olla uusi villasukkapari.
• pyykkikone on jo melkein asennettu. Pääsin jo hyvälle alulle kaikkien ruuvien irroittelun ja uudelleenkiinnitysten kanssa, kunnes huomasin, että vedenottoletku on väärän kokoinen seinässä olevaan hanaan nähden.
• Emmerdalesta olen saanut katsottua kaikki rästijaksot ja katsoin myös Emmerdalen suoran lähetyksen, josta aloinkin kirjoittamaan pientä selostusta seuraavaa SEC:n (Suomen Emmerdale Club) lehteä varten.
• värjäsin hiukset.
• leikkasin hiuksia.
• olen valmistanut pariakin erilaista raakasuklaata.
• hemmottelin ja rapsuttelin koiraa.
• olen nauttinut olostani ja vapaa-ajasta.

Tankoilua ja onnitteluja!

Hyvää tiistai-iltaa kaikille! Jälleen on ollut mukava syyslomapäivä. Aamulla kävin yogapilateksessa, spinningissä ja kahvakuulassa. Hiukan tuntui hassulta mennä rennomman tunnin jälkeen tuollaisille rehkimistunneille, mutta hyvinhän se sujui. Kävin vasta toista kertaa kahvakuulailemassa ja edellisestä kerrastakin taitaa olla lähes puoli vuotta. Arkana ja suosittelujen myötä otin vain kuuden kg:n kuulan. Sopivampi olisi varmaankin ollut se 8 kg:n. Pitää muistaa rohkeasti ottaa se isompi, jos vain joskus vielä pääsen sille tunnille. Vähän hankalaan aikaan ovat minulle nuokin tunnit.

Illalla kävin ensimmäistä kertaa tankotanssin alkeet 2 -tunnilla. Eipä tuo tunti kovin paljon alkeet 1 -tuntia haastavampi ollut ja ihan hyvin olisin voinut mennä niille jo aikaisemmin. Tai hankalahan sitä on arvioida. Tuntuu, että aivot joutuivat työskentelemään vähemmän, mutta jutut, joita tehtiin olisivat vaatineet enemmän lihasta. Molemmilla tunneilla liikkeet myös ovat sellaisia, että äkkiähän ne joten kuten oppii, mutta jos tahtoo niistä täydellisiä, niin voisihan niitä harjoitella ja hioa vaikka loputtomiin. Siksi näitä on niin vaikea laittaa mihinkään vaikeustasoasteikkoon.

Kenties tämän päivän haasteellisin tehtävä oli se, kun seisoimme tangolla pää alaspäin. Tai siis muut seisoivat ja minä lähinnä treenasin sitä, että saisin jalat nostettua koukussa edes hetkeksi rinnalle. Rupesi se pikku hiljaa ehkä sujumaankin paremmin. Eli jo yhden tunnin aikana kehityin enemmän kuin uskalsin toivoakaan. En tiedä menikö tekniikka oikein vai ihan pieleen vai jotain siltä väliltä. Suurin ongelma pidossa oli kuitenkin käsivoimien puute. En ole kuitenkaan varma siitä, että jos käsissäni olisi ollut selkeästi enemmän voimaa, olisinko kuitenkaan uskaltanut tehdä tuota. Tankotanssissa kolme tärkeintä asiaa taitavatkin olla voima, uskallus ja tekniikka. Siitä ei silti päästä mihinkään, että toistuvasti joudun eri lajeissa tilanteisiin, joissa huomaan, että käsissäni ei vain ole tarpeeksi voimaa. Täytyisikin varmaan asettaa uudeksi tavoitteeksi se, että joskus saisin tehtyä edes yhden täydellisen leuanvedon. Sen yhden täydellisen jälkeenhän sitä olisikin sitten helppo harjoitella pitemmälle ja lisätä toistoja säännöllisesti. Tänään pisti kyllä mietityttämään sekin, että kuinkahan paljon tuo aamullinen rehkiminen vaikutti illan tankotanssituntiin. En tuntenut itseäni erikoisen väsyneeksi, mutta olisinko silti jaksanut ja onnistunut paremmin ilman aamuliikuntaa? Ehkä voisinkin kokeilla sellaista, että aina ennen tankotanssitunnille menoa pitäisivin lepopäivän tai kaksi.

Onneksi olkoon tänään 40 vuotta täyttävä Emmerdale! (Varoitus: Tekstistä klikattava linkki/video sisältää jonkin verran juonipaljastuksia.)
Huomisen kunniaksi tuleekin Emmerdalen jakso suorana lähetyksenä. Jännittääköhän minua enemmän kuin näyttelijöitäkään? Suomessa näämme sitten tv:stä tämän jakson noin kahden tai kolmen vuoden kuluttua. Paljon ehtii tapahtua siinä ajassa.