Ready Set Pole

Nyt se on sitten ensimmäinen tankotanssikokemus koettu. Tälle syksylle vielä yhdeksän uutta kertaa edessä päin. Hauskaa oli ja kyllähän siinä sai ihan hienkin pintaan. Taso ensimmäiselle kerralle oli sopiva. Ei ollut liian helppoa, eikä liian vaikeaa. Omasta ja muiden mielestä meni kuitenkin hyvin ensikertalaiseksi. Peilistä en kauheasti ehtinyt katsoa miltä näytti, mutta tuntui sujuvan ihan kohtalaisesti. Tunti hurahti mielettömän nopeasti ohi, enkä tunnin aikana ollut tajunnut miten paljon se käsiin otti. Kotona vasta huomasin, että oikean käden etu- ja keskisormi olivat hiukan tunnottomat. Kenties puristin tankoa vähän liikaakin. Nyt kädet ovat aivan vetelät ja tuskin jaksan kirjoittaa tätä tekstiä. Noiden lisäksi polvitaipeissani taitaa olla hiertymiä. Millainenhan mahtaa olo olla huomenna. Se olisi sitten jo sunnuntaina seuraavan kerran. Kivaa! :)

 Ihan näin hyvin ei vielä sujunut:

Oikealla näyte tolppa-akrobatiasta, jota tehdään FARKUT jalassa! Kaikkea sitä kuuleekin! Taisi nuo tolppailutunnitkin kuulua tuohon minun lahjakorttiini ja tekisihän sitäkin mieli kokeilla. Toisaalta taas tuntuu, että haluaisi perehtyä toiseen oikein kunnolla ennen kuin viitsii aloittaa toista ja sitten käydä molemmissa.  Äh, eihän siihen kymmenen kerran kortti riitä. Jospa joulu- ja synttäritontut olisivat liikkeellä ja keräisivät sponsoreita ja tarjoaisivat minulle jotain tunteja tai kursseja jatkossakin.

Kuntoportin avoimet ovet

Eipä tällä blogilla taida olla kamalasti Jyväskyläläisiä lukijoita. Ainakaan sellaisia, jotka eivät jo olisi Kuntoportin jäseniä. Se ei silti estä minua mainostamasta Kuntoportin avoimia ovia. Tulkaahan mukaan.
Päivä on siis lauantai 1.9. lauantai ja ohjelma on tämä:

10.00 Pumppi
11.00 Energy 30'
11.30 Vahva Selkä 30'
12.00 Afrodance 45'
13.00 Zumba 55'
14.00 YogaPilates 55'

Itse ajattelin, että menisin noista näihin:

12.00 Afrodance 45'
13.00 Zumba 55'
14.00 YogaPilates 55'

Jos vain aikataulut pysyvät, niin tuleehan tuossa onneksi vartin tauko yhdessä välissä, mutta mitenhän sitä muuten jaksaa. Onhan sitä joskus tullut pitempiä ja rankempiakin juttuja tehtyä. Nyt vaan on ollut niin pitkää taukoa kunnon liikunnasta, että miten on kunto huonontunut. Pitänee muistaa, ettei heti ensimmäisellä tunnilla kuntoile itseään hengiltä vaan ottaa vähän kevyemmin. Voisi kuvitella, että ehkä tunti ei muutenkaan olisi kovin rankka, koska aiemmin afrodancea ei ole ollutkaan ohjelmistossa ja se esitellään nyt ensimmäistä kertaa.

Jos ujostuttaa tai muuten vaan haluaisit seuraa, niin voidaan mennä yhdessäkin.

PunkeroPomPom

Pommista on tullut ihan laiska punkero. Sain siis tänään taas luokseni yhteishuoltajuudella olevan koirani ja lähdimme lähes välittömästi lenkille. 6,3 km:n matka, jossa kesti 1h 2min. Aika hyvin siihen nähden, että koira oli mukana (ja parikin kertaa piti pysähtyä sitomaan kengännauhoja). Enemmänkin olisin tahtonut hölkätä enkä vain kävellä, mutta ei siitä oikein tullut mitään kun ei koira-paralla kunto tuntunut riittävän. Hienoa kuitenkin että saimme tehtyä tuon lenkin. Saa Pommikin aloittaa oikein kuntokuurin.

                                                   Kuvassa Pommi nuorena ja solakkana.

                                                  Nykyään laiskana ja keski-ikäisenä.


Suosittelen kaikille koiraksi Eurasieria. Kyllä ne on vaan niin mahottoman ihania höpsövöpsövössyköitä.

Hihkaiskaa jos haluatte joskus lähteä mukaan lenkille.

Perin kummallista

Jo parin päivän ajan blogger on sekoillut ihan omiansa ja näkyy minulle miten sattuu. En ole voinut kirjoittaa tekstejä, enkä muille edes kommentteja. Siinä sitten menivät ne kaikki viisaat sanat, joita olisin jaellut. Eihän niitä nyt enää voi muistaa. Nyt nimittäin vaihdoin selainta ja tällä toimii. Tälläkö ne kaikki on sitten tästä lähin kirjoitettava.

Yritin äsken käydä spinningissä, mutta vaikka olin siellä jo puoli tuntia ennen tunnin alkua, niin tunti olikin jo täynnä. Vietin sitten ihan vain salipäivän ja kävin ihanassa saunassa. Ihan hyväkin, että kävi noin. Pääsin lopulta aiemmin kotiin ja salilla sain yllättyä miten hyvä mieli siellä tulikin. Erilaisista syistä en ole sinne salin puolelle aikoihin päässyt ja jotenkin ei ole sitten tehnyt mielikään. Ehkäpä tästä lähin tulee käytyä taas reippaammin. Etenkin kun huomasin miten vaikeilta jotkut jutut tuntuivat. Ihan niinkuin olisin tehnyt niitä ensimmäistä kertaa koskaan.Äkkiä takaisin taas kuntoon!

Muuta reippailun alkua oli se, että ostin tänään itselleni kymmenen kerran lahjakortin tankotanssikurssille. Saapa nähdä mitä siitä tulee. TILAA SINÄKIN!!!! ;)

 

Ready. Set. Pole.

 Jottei ihan liian likkunnalliseksi menisi, niin kävin tänään myös kirjastossa. Kolme kirjaa sieltä sain mukaani. Ajattelin, että loppuvuodesta raportoisin, mitä kaikkea olen lukenut. Nyt ryhdyin kirjoittamaan niitä vain itselleni muistiin.

En kyllä koskaan opi ymmärtämään tuota Jyväskylän kaupunginkirjastoa. Varastellaanko sieltä niin paljon kirjoja vai hukataan vai laitetaan vääriin paikkoihin? Nytkin (kuten aina) olin jo etukäteen katsonut haluamistani kirjoista, että mitä kaikkia on saatavilla ja mistä ne löytyvät. Kuudesta kirjasta vain kaksi oli siellä missä piti ja sain ne lainattua. Muuten voisi kuvitella niinkin, että joku on ehtinyt tänään lainata ne ennen minua, mutta näin on käynyt monet kerrat ennenkin. Ja mikä sattuma olisikaan, että kaikki ne neljä kirjaa olisi joku lainannut ennen minua. No, onneksi kuitenkin löytyi ne kaksi ja niiden lisäksi yksi ylimääräinen, koska ei ollut silloin aikaa vaivata kirjastontätejäkään. Kyllähän noista vähäksi aikaa riittää lukemista. Etenkin kun yksi niistä oli yllättävän paksu.

Joko syksy saa?

Viimeaikoina olen ollut jo ihan syksyfiiliksissä, vaikka tuntuukin siltä, ettei tänä vuonna kesä koskaan oikein tullutkaan. Tai ainakin se oli lyhyt ja siitä puuttuivat kaikki kunnon helteet. Ehkä tunnelmiin on osittain vaikuttanut koulujen alkaminen ja kaikenlainen kotipuuhastelu. Yksi lähes jokavuotinen juttu mitä tein oli se, että tein itse ison annoksen kurkkusalaattia. Siitä on jo noin kaksi viikkoa ja maistelemaankin on jo päästy. Kaikki tuollainen isojen ruoka-annoksien tekeminen ja talven varalle hamstraaminenhan on syksyhommaa. (Tulihan siinä kyllä käytettyä miestä orjatyövoimana, niin ei tarvinnyt ihan itse kaikkea raastaa ja pilkkoa.) Syksyiseltä puuhalta tuntuu myös tämä teen lipittely. Sitä on nyt tullut paljon tehtyä, kun a) yritän taas vähentää kahvin juontia b) yritän sillä hillitä suurta ruoanhimoa ja opetella syömään taas vähän pienempiä annoksia. Kävin äsken ostamassa kolmea erilaista teetä:

Vihreä tee, persikka-passionhedelmä
Rooibos, vanilja
Rooibos, karpalo-kerma

Viimeisintä noista maistoinkin jo. Oli oikein hyvää ja lämmitti sekä mieltä että kehoa. Kaiken lisäksi on huippuhyvä juttu, että kun melkein aina ostaa noita Pirkka-tuotteita, niin samalla ne ihan vahingossa ovat Reilun Kaupan tuotteita. Tällaista syksyn onnellisuutta kun saisi purkitettua ja käytettyä sitten säännöllisesti helmikuusta huhtikuun loppuun, niin kyllä kelpaisi. Saisikohan sitä kaapattua jostain ulkomailta, jos tuona aikana lähtisi aina jonnekin reissuun lyhyemmäksi tai pitemmäksi ajaksi. Mitä kivoja juttuja lopputalvelle/alkukeväälle voisi keksiä, että jaksaa paremmin?

Kymmenen hyvänmielen kirjaa -haaste

Raisa haastoi minut listaamaan kymmenen hyvänmielen kirjaa, joten tässä ne tulevat. Eivät välttämättä mikään todellinen top10 ja muutenkin järjestys on satunnainen. Päätin laittaa tähän vain ne, jotka ensimmäisenä tulivat mieleen. Tämä oli selkeästi vaikeampi tehtävä kuin nuo elokuvat. Vaikka aikoinani olinkin melkoinen lukutoukka ja sain jopa "Kova lukija" -diplomin, niin valitettavasti nykyään tulee luettua aivan liian vähän, eikä niitä kirjoja niin vain tule yhtäkkiä mieleen. Noin puolentoista vuoden ajan olen kyllä yrittänyt lukea taas yhä enemmän ja enemmän. Ei vaan näistä tule mieleen, että mikään näistä parin vuoden sisällä luetuista olisi sopiva tälle listalle. Joko niissä on seksiä, huumeita, raakuuksia ja murhia ja/tai ne ovat Terry Pratchettia. Osa näistä olisi sopinut niin kirjoihin kuin elokuviinkin, mutta päätin, etten halua näille listoille päällekkäisyyksiä.

1. Tähtisumua (Neil Gaiman)
No, tämä kirja olisi tullut selkeästi ykköseksi, jos tässä listassa olisi ollut joku järjestys. Tässä vain on sitä jotain. Aikoinaan kun luin tämän ensimmäisen kerran, niin luin sen yhdessä päivässä. Tai ehkä juuri sellainen lukutapa vaikuttikin siihen, millaiset tunteet tätä kirjaa kohtaan syntyivät.

2. Pikku naisia (Louisa M. Alcott)
Yleensä kaikki nämä vanhaan hyvään aikaan sijoittuvat sisaruksista kertovat kirjat ovat hyviä.

3. Dear Fatty (Dawn French)
Hauskin omaelämäkerta, johon minä olen koskaan törmännyt..

I am not, I repeat, NOT a lesbian - even though I'd like to be one when I grow up. 

4. Se ainoa oikea (Lisa Jewell)
Pakko myöntää, etten muista tästä kirjasta paljoakaan, mutta muistelisin että se sopisi tähän kategoriaan ja Omasta hyllystänikin se löytyy, joten kai sen voisi joskus lukaista uudelleen. Muistaakseni juuri niin lässy kuin nimi antaa ymmärtää.

5. *syötä tähän melkein mikä tahansa varhaisnuorille suunnattu fantasiakirja*
Tässä kirjassa on alusta loppuun asti ihana tunnelma ja kiehtova maailma. Kirja on jännittävä, mutta sen päähenkilö kuitenkin melko puhtoinen ja viaton, ehkä jopa naiivi.

6. Lotta-kirjat (Merri Vik)
Tämä ihana tyttökirjasarja on mielessäni usein. Tekisi mieli lukea ne uudelleen, mutta olisivatko enää ollenkaan niin hyviä kuin silloin kun niitä joskus pikkutyttönä luki. Mielestäni nämä olivat paljon hauskempia kuin monet muut tyttökirjasarjat. Nykyään en kyllä niin enää pidä koheltamisesta ja kommelluksista ja niitä taisi Lotan elämä olla pullollaan. Huh, pienen tarkastuksen jälkeen selvisi, että kirjoja on 47.  Siinähän sitten riittääkin lukemista.

7. Tom ja keskiyön puutarha (A. Philippa Pearce)
Keskiyöllä kolmetoista kertaa lyövä kello ja aikamatkustelua, vaiko unta vain kaikki?

8. Lassi ja Leevi (Bill Watterson)
Näitä sarjakuvia kuuluu lukea aina sateisina päivinä vilttiin kääriytyneenä juoden samalla kuumaa kaakaota, jossa vaahtokarkkeja.

9. Peppi Pitkätossu Etelämerellä (Astrid Lindgren)
Maailman vahvimman tytön jännittävä seikkailu.

10. Vuosisatamme kronikka
Tämä kirja minulla tuli alunperin mieleen heti toisena tai kolmantena, mutta otin sen pois ja ajattelin laittaa listalle vain "oikeita" kirjoja. Alkaa kuitenkin mennä näiden keksiminen jo liian vaikeaksi ja sormeni syyhyävät jo kohti tuota julkaise-nappia. On vaan niin mukava selailla historiaa ja tuota nimenomaista kirjaa lukiessa tulee ihan lapsuus mieleen.

Kirjan sisältö muodostaa myös myöhemmin julkaistun Ihmiskunnan kronikka -nimisen 12-osaisen kirjasarjan kuusi jälkimmäistä osaa. Kuudessa ensimmäisessä osassa on käsitelty tiivistetymmin koko ihmiskunnan historia kivikaudelta alkaen. (Wikipedia)

Saisipa joskus käsiinsä tuon Ihmiskunnan kronikan alkuosatkin.

Suurin osa keksimistäni näyttää olevan lapsille tai nuorisolle suunnattua kirjallisuutta. Eikö aikuisille tehdä lainkaan lämminhenkisiä kirjoja, jotka saavat hyvän mielen? Vai enkö vain ole sattunut lukemaan sellaisia? Jos joku tietää sellaisia kirjoja, jotka ovat aikuisille, lämminhenkisiä ja vielä kaiken lisäksi hyviä, niin saa suositella. Mielelläni lukisin niiitäkin.

Vaikeudesta huolimatta haaste oli oikein mukava. En suutu, vaikka minua haastettaisiin useamminkin.

Pyörällä päästään

Hyvänmielen haasteeseen kymmenen kirjan keksiminen onkin yllättävän vaikeaa ja aikaa vievää, joten kirjoittelenpa tähän väliin eilisestä päivästä. Aamupäivän ryhmäliikuntoihin en valitettavasti ehtinyt, mutta jotain piti keksiä, ettei koko päivä mene ihan sisällä istuskeluksi ja laiskotteluksi. Päätin sitten lähteä pyöräretkelle. Tässä kaupungissa ainoa lenkki, jonka voi tehdä ilman suurempia mäkiä taitaa olla tuo Jyväsjärven ympäri menevä lenkki, joten lähdin Rantaraittia pitkin polkemaan.

En ollut ehtinyt kotiovelta sataakaan metriä kun alkoi hiukan satamaan vettä. Reippaasti päätin että jos en koko järven ympäri mene niin vähintään pienemmän pään tai ison sillan kautta on mentävä. Minuahan ei ole tehty sokerista! Hyvin nopeasti sade kuitenkin hellitti, enkä saanut tekosyytä lyhentää lenkkiäni, vaikka aluksi vähän laiskottikin ja tuntui, ettei pyörä kulkenut niin nopeasti kuin olisin halunnut. Sinnikkäästi jatkoin matkaa ja poljin kuin poljinkin koko järven ympäri ja vielä kotiinkin asti. Loppumatkasta olikin jo ihan hyvä mieli ja ihmettelin, että näinkö helposti ja nopeasti se matka menikin. Eli 13 kilometriä 39 minuuttiin.

Kyllähän se pyöräily on ihan mukavaa hommaa, kun sitä pääsee tekemään jossain vähän erilaisemmissakin maisemissa. Silloin vähän tympii, jos joka päivä joutuu tekemään yhtä ja samaa reittiä ja aina samat maisemat. Täällä päin on myös ihan liikaa reittejä, joissa joutuu ylämäet taluttamaan ja alamäet jarruttelemaan. Järven ympäri mennessä ei ollut onneksi kumpiakaan vaan koko matkan sai polkea. (Jos joku osaa neuvoa Jyväskylästä yhtä hyviä pyöräilylenkkejä kuin tuo järven ympäri, niin kertokaa!) Seuraavan kerran kun on pyörän osto edessä, niin ehkä voisi sittenkin ostaa sellaisen, jossa on enemmänkin kuin kolme vaihdetta. Vai onko niissä sellaisissa sitten koskaan jalkajarruja? Ne ovat minulle ehdottomat, jos hengissä haluan selvitä.

Pitäisi varmaan ihan jalkaisinkin tuo reitti mennä vielä ennen kuin lumet ja pakkaset tulevat. Muistaakseni en nimittäin tänä kesänä ole tuota Jyväsjärveä kertaakaan jalkaisin kiertänyt ja pitäisihän se vähintään kerran vuodessa tehdä. Tekosyynä käytän sitä, että olen tänä kesänä ollut kotona todella vähän, kun koko ajan olen ollut jossain reissussa.

Illalla olisi sitten syvävenyttelyä, johon tekisi kovasti mieli mennä. On nuo venyttelytkin jääneet kesän aikana vähän liian vähille, vaikka sitä onkin varmaan ollut enemmän kuin muuta liikuntaa. Riippuu vaan nyt vähän siitä, että hellittävätkö nämä kerran kuussa tulevat hirveät kivut vai eivät. Jos eivät, niin en kykene lähtemään täältä minnekään. Toisaalta venyttelyn jälkeen voisi hyödyntää kuntosalin saunaa. Vai lupaisinko nyt tässä itselleni, että jos en lähde salille venyttelemään, niin tekisin edes jotain venyttelyjä kotona?

Kymmenen hyvän mielen elokuvaa -haaste

Raisa haastoi minut listaamaan kymmenen hyvänmielen elokuvaa, joten tässä ne tulevat. Eivät välttämättä mikään todellinen top10 ja muutenkin järjestys on satunnainen. Päätin laittaa tähän vain ne, jotka ensimmäisenä tulivat mieleen. Osa taisikin olla ihan itsestäänselviä, osa tuli listalle siksi, että ne vain tulivat mieleen, koska on vastikään nähnyt ne tai on puhunut niistä. Tehtävä sai myös miettimään, että mitä tämä tällainen "hyvä mieli" oikein tarkoittaa. Vaikka näissäkin monissa tapahtuu kuolemia ja surullisia asioita, niin jollain lailla niistä tulee kuitenkin hyvä mieli, joko kesken leffan, sen lopussa tai koko sen ajan tai vasta sen päätyttyä. Osassa näistä on vain jotenkin lämminhenkinen tunnelma.

1. Rakkautta vain
2. The Artist
3. Tyttöni mun
4. P.S. I love you
5. Chaplin
6. Bea
7. Laululintu
8. Breakfast Club (Edustakoot samalla kaikkia kasarinuorisoleffoja.)
9. Bridget Jonesin päiväkirja
10. Rakastunut Shakespeare

Jostain syystä suuri osa näistä näyttää liittyvän rakkaustarinoihin. Vaan eipä sellaisia elokuvia taida monia ollakaan, johon ei olisi ympätty yhtään lässytyksiä. En nyt näistä kertonut sen enempää. Kirjoista tulee sitten hiukan enemmän juttua.

Nyt HAASTAN SINUT, joka luet tätä! Tee oma listasi!

Uskalla innostua!

Pätkinköhän nyt turhaan tämän kirjoituksen omaksi kirjoituksekseen, vaikka olisin voinut jatkaa vain tuohon ensimmäiseenkin. No, kohta näkee miltä näyttää ja harjoittelun verukkeella on kaikki sallittua. Mahtoiko olla joku eilen saatu innostumisen kipinä kyseessä, että ryhdyin lopultakin tätä kirjoittamaan. Olen nimittäin yksi Kuntoportin jäsenistä, joka osallistui Ilkka Koppelomäen luennolle "Uskalla innostua!". Nettisivuja etukäteen kurkanneena ja epäluuloisena ihmisenä odotin, että mitähän huuhaata ja rahastusta koko juttu on, mutta kun tykkään käydä luennoilla ja kun kerran ilmaiseksi pääsi, niin miksipä en olisi mennyt. Parhaassa tapauksessa oppisin jotain todella hienoa ja uutta, huonoimmassa olisin tuhlannut elämästäni kolme tuntia.

Lopputulos: Luento oli oikein mielenkiintoinen ja siellä puhuttiin ihan järkevistäkin asioista. Useat asiat olivat vain minulle jo ihan itsestään selviä ja ehkä se mitä sain eniten illasta irti oli vain vahvistusta asioille, joita olin itsekin miettinyt. En kadu pätkääkään sitä, että osallistuin luennolle ja sen aikana tulikin mieleen useita ihmisiä, joille suosittelisin tuota, jos heillä joskus on sellaiseen mahdollisuus.

Huomasin luennolla myös sen, että jos ja kun sellaisia ihmisiä on millaisista esimerkeissä (vaikkakin kärjistetysti) kerrottiin, niin olenkin aika onnellisessa asemassa. Suuri osa ihmisistä taitaa todella tehdä vain niinkuin muut käskevät: "Mene kouluun, hanki puoliso ja kaksi lasta, tee töitä 40 vuotta paikassa, jota vihaat". Säälittää, jos tuollaisia ihmisiä oikeasti on. Mielestäni Ilkan käyttämä periaate kuulosti ihan hyvältä: "Jos kolmena päivänä peräkkäin vituttaa töissä, niin on aika vaihtaa työpaikkaa." Jokainen tietysti luo omat mittarinsa, mutta miksi väkisin rääkätä itseään, niin että vihaa elämäänsä joka päivä?

Minäkin joskus aiemmin kärsin siitä, että: "Näin pitäisi tehdä elämässä, mutta kun ei huvita!". Huvittavaa, että antaa muiden tuollaisissa suurissa asioissa sitten komennella itseään, vaikkei koskaan tottele niissä pienemmissä asioissa, jos komennellaan. (Pitää pyytää kiltisti, eikä komennella.) Reilun vuoden aikana minulla on ollut aiempaakin enemmän aikaa ajatella asioita, elämää, itseäni ja ihan kaikkea. Olen pikku hiljaa opetellut tekemään niin kuin haluan ja siten mikä on minulle hyväksi, enkä niinkään niinkuin muut odottavat. Samalla olen eliminoinut elämästäni asioita, jotka eivät tee minua onnelliseksi ja yrittänyt olle murehtimatta asioista, joille en mitään voi. Välillä se on kyllä vaikeaa. Viimeksi keväällä murehdin parikin viikkoa putkeen. Vai johtuisiko osittain siitäkin, että kevät on aina masentavaa aikaa? Kenties ensikevääksi pitää jo etukäteen keksiä joitain selviytymiskeinoja. Nyt on mennyt siinä mielessä hyvin, että ei minulla ole mitään todella suuria murheita, joissa olisin vellonut. Eniten ehkä ketuttaa tämä asunto. Aivan liian pieni ja aivan liikaa ötököitä. Muuttaminenkin vain on niin vaikeaa, ettei jaksaisi heti etsiä uutta. Se on sitten toistaiseksi tyydyttävä tähän.

Olen myös jonkin verran vältellyt ihmisiä, joiden olen huomannut antavan minulle aina negatiivista palautetta, vähättelevän suorituksiani ja lyttäävän kaikki ideani. Siinä sivussa olen vahingossa kyllä vältellyt paljon ihan positiivisiakin ihmisiä. Melko yksinäiseksi erakkoelämäksi tämä on mennyt, mutta olen silti ollut onnellisempi kuin pitkiin aikoihin. (Paitsi jos joku välillä muistuttaa joistain vanhoista jutuista.) Aika ajoin on silti välillä lähdettävä ihmisten ilmoillekin. kun tulee sellainen olo. Nykyään kuitenkin yhä harvemmin. (Joka kerta on silti ollut hauskaa tavata ihmisiä.)

Kaikille onnettomille ja murheellisille suosittelisinkin, että ottakaa aikaa itsellenne ja ajatuksillenne. Jos minä olen löytänyt elämänilon uudelleen, niin kuka vaan voi sen tehdä. Itsellä se on vain teettänyt paljon ajattelutyötä. Siksikin olen jo pitkään ollut kiinnostunut ns. aivottomista hommista. Mieluumin teen töissäkin jotain sellaista, että voin mieluumin ajatella samalla omia asioitani. Jo ajatuskin puistattaa, kun mietin, että töissä pitäisi olla koko ajan stressaantunut ja pahimmassa tapauksessa miettiä työasioita vielä vapaa-ajallakin, hyi!

Kävimme läpi myös harjoitusta, jolla saisi päänsä sisälle omasta ulkonäöstään paremman kuvan. Monille varmasti todella hyödyllinen harjoitus. Itselleni näen sen vain haitallisena. Minulla kun on vuosia ollut kai todellisuuteen verrattuna liiankin hyvä kuva itsestäni. Sillä se suuri ylipainokin kertyi kun kuvittelin olevani maailman kaunein ja todella sopusuhtainen ja kaikkea muuta ihanaa. Ihmetytti vaan, että vaaka on varmaan rikki, kun eihän muuta ku läskit paina noin paljon ja että kummallinen kaappi, kun kaikki vaatteet vaan kutistuu siellä. Kesän aikana on taas kertynyt kiloja. En silti tunne itseäni isommaksi, vaikka olenkin 10kg enemmän kuin vuosi sitten tähän aikaan. (Viime vuonna tiputin kaiken kaikkiaan 15kg.) Vaatteet vaan puristaa ikävästi. Eli pitäisikö tässä tahallaan luoda itselleen läski kuva itsestään, että jaksaa lähteä taas paremmin kuntoilemaan vai riittääkö motivaatioksi liian pienet vaatteet ja yleinen terveys. Noin vuoden ajan olenkin pitänyt kuntoilun syynä enemmänkin yleistä terveyttä ja ulkonäölliset asiat ovat olleet ihan sivuseikka. Siitäkö johtuvaa vai sattumaa, että kiloja on taas tullut lisää? Eiköhän näistä kuntoiluasioistakin tule omia päivityksiään. Ihan kaikkia treenejä en tänne laita. Sitä varten on HeiaHeia ja Fitocracy.

Poimin tähän vain joitakin pieniä pointteja, joita käsiteltiin. En nyt koko iltaa viitsi tänne referoida. Meni nytkin ehkä vähän turhan syvälliseksi. Ensi kerralla on kirjoitettava jotain kepeämpää ja pinnallisempaa. Haluaisin vain herättää muutkin ihmiset elämään vain vähän onnellisempana. Tai jos ei onnellisempana, niin edes vähän tyytyväisempänä tai sitten lopettaa sen valituksen ja tyytyä siihen mitä on. Olisi mukavaa ympäröidä itsensä iloisemmilla ja kannustavammilla ihmisillä, niin jaksaisi itsekin.

P.S Jos tunnet minut, muttet tunnista minua tästä tekstistä, niin todennäköisesti olet niitä ihmisiä, joka latistaa ja lyttää kaikki suunnitelmani tai sitten tavataan aina vaan kun olen nälkäinen tai minulla on PMS tai sitten tavataan aina vaan keväisin.
((Nyt meni vähän negatiiviseksi jälkikirjoitukset, mutta ajattelin jo valmiiksi vastata kaikille niille, jotka tulee heti lyttäämään tämänkin kirjoituksen ja koko blogin.))

Alku

Jo kuukausia ellen vuosiakin olen pohtinut, että olisipa mukavaa aloittaa jonkinlaisen blogin kirjoittaminen. En vain oikein osannut päättää, että millainen. En itse asiassa vieläkään tiedä. Haluanko kirjoitella tätä puolisalaisesti anonyymina ja avautua henkilökohtaisemmistakin asioista vai mainostaa tätä mahdollisimman monelle ja määritellä oman suosioni sen mukaan miten monta lukijaa ja kommentoijaa saan? No, ensimmäinen taitaa olla jo mahdotonta, koskapa nimimerkkini ja naamani ovat monille tutut. Ehkä täällä joissain tiedoissa näkyy jopa oikea nimenikin? En vielä tiedä, kun en ole tätä bloggeria vielä tutkinut niin tarkkaan. Itse profiilin olen kuitenkin luonut jo aikoja sitten. Suosio ja muiden ajatukset minusta taas eivät kovinkaan paljon kiinnosta, joten voinen tällä hetkellä unohtaa tuon toisenkin ja päätyä johonkin noiden kahden välimaastoon.

Usein olen sitäkin miettinyt, että haluaisin blogini keskittyvän johonkin tiettyyn aiheeseen. Olisiko se sitten käsityöt, kuntoilu, elokuvat, kirjat, leipominen, kokkaaminen vai jotain ihan muuta, mitä? En kuitenkaan osannut näistä päättää, joten ehkä tämä käsittelee kaikkia noita edellämainittuja tai ei mitään niistä. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä, että yksi yhteinen teema kaikelle mitä kirjoitan voisi olla jonkin sortin positiivisuus. Turhaan tulen tänne angstaamaan asioista ja tuhlaan siihen aikaani, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa mistään.

Mistä te haluaisitte kuulla arvon lukijat, (joita tällä hetkellä tuskin on yhtään)?

En lupaa kirjoittaa mielenkiintoisesti tai muita ajatellen, mutta toivottavasti onnistun siinä silloin tällöin vahingossakin. Liikaa suorituspaineita, jos rupean ajattelemaan muita ihmisiä. Tässä blogissa on tärkeintä ihan vain minä itse. (Monille hyvä vinkki elämäänsäkin. Kannattaisi muistaa kuka on elämänne tärkein henkilö. Enkä nyt tarkoita minua vaan teitä itseänne.) Teen tätä siis enemmänkin itseäni varten kuin mistään muusta syystä. Olisi tietenkin mukavaa, jos joskus vahingossa onnistuisin kirjoittamaan jotain niin älykästä, että se kirvoittaisi mielenkiintoisia keskusteluja. Niin, olenko kuitenkin niin riippuvainen muista ihmisistä, että motivaatio blogikirjoitteluun katoaa, jos en koskaan saa yhtään kommentteja tai lukijoita?

Tämä ensimmäinen kirjoitus toimii samalla myös testikirjoituksena, että näen miten tämä koko hässäkkä täällä toimii. On minulla mielessäni jo paljon kaikenlaisia asioita, joista voisin kirjoittaa lisää. Ehkäpä yhdelle päivälle tuleekin useampia merkintöjä. Toivottavasti ei sitten koko projekti tyssää tähän yhteen päivään.

Olipas muuten mukavaa PITKÄSTÄ aikaa kirjoitella jotain tekstiä näinkin pitkä pätkä. Nykyään harvemmin tulee ja viimeksi kun niin tein, niin sekin taisi olla ruotsiksi. Alkaahan se jo pelottammaan että kohta en osaa enää äitin kieltäkään, jossen välillä jotain kirjota. Että ehkäpä siinäkkin mielessä hyvää reeniä. (Millään en pystynyt lisäämään enää-sanan jälkeen sitä N-kirjainta, vaikka olisi mieli tehnyt. Liian vaikeaa.)

Loppuun vielä TÄRKEÄ huomio, joka minun varmaan pitäisi kertoa aina livenäkin kaikille jokaisen keskustelun alkuun ja aina tavatessa uusia ihmisiä. (Nimittäin tuntuu, että minut aina ymmärretään väärin, kun unohdan sanoa tämän. Tai ehkä en vain ole tarpeeksi selkeä sanoissani?)
Ei kannata liian kirjaimellisesti ottaa ihan kaikkea mitä sanon ja suuttua niistä. Yleensäkin mieluumin kärjistän sanomisiani kuin kerron laimeasti ja piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkästi.
No, totta puhuen se taitaakin mennä niin, että kärjistän JA kerron pitkästi, mutta ilman kärjistämistä juttuni olisivat vieläkin pitempiä.