Elossa ollaan!

Voitte huokaista helpotuksesta. Hengissä ollaan. On vain yhtäaikaa ollut sekä kiirettä että kiireet niin tavallista perushommaa, että vaikka olisikin ollut aikaa kirjoitella tänne, niin tuskinpa tästä viikosta olisi ollut mitään erikoista kerrottavaa. Toisin kuin viime viikonlopusta.

Viikko sitten olimme nimittäin rentoutumassa kylpylähotellilomalla. Onneksi suunnitelmissa olikin rentoutuminen ja miehekkeen kanssa kaksin olo, koska paikka paljastui rauhalliseksi eläkeläiskohteeksi. Olin kyllä odottanut, että muut asiakkaat olisivat meitä vanhempia aikuisia ihmisiä. Eläkeläisten ja vanhusten paljous kuitenkin yllätti. Hauskaahan se silti oli katsella, kuinka mummot pistivät iltaisin jalalla koreasti ja eipä ainakaan tarvinnut kärsiä riehuvista lapsiperheistä ja meluavista känniääliöistä.

Saapuessamme perjantaina paikalle huoneessamme meitä odottivat pari kuoharipulloa ja suklaarasia. Pullot tyhjenivät viikonlopun aikana, mutta suklaat ovat vieläkin syömättä. Riittäisiköhän niissä päiväys ensijouluun saakka? Tällä hetkellä kun minulle on maistunut lähinnä vain itsetekemäni herkulliset raakasuklaat. Eilen tein kookosvaniljasuklaita ja hasselpähkinäsuklaita. Ensimmäinen satsi tuli jo syötyäkin.

Pelkäksi laiskotteluksi viikonloppu ei mennyt. Kävimme lauantaina salilla. En odottanut hotellin kuntosalilta paljoakaan. Positiivinen yllätys oli se, että laitteita ja erilaisia vehkeitä siellä oli paljon. Melkein liikaakin, eikä venyttelylle meinannut löytyä tarpeeksi tilaa. Huono puoli oli sitten se, että en ymmärtänyt suurimmasta osasta laitteita lainkaan mitä niillä olisi pitänyt tehdä ja miten. Onneksi mukana oli mieheke, joka parhaansa mukaan yritti opastaa laitteissa. Loppujen lopuksi en niillä laitteilla paljoakaan tehnyt ja mitä teinkin, niin melkoisen kevyillä painoilla. Joku jalkalaite piti niin outoa ääntäkin, ja liikkui jotenkin tökkien, eikä soljuvasti, ettei sillä viitsinyt paljoa tehdäkään. Päädyin sitten käyttämään enemmän vapaita painoja keksien niillä erilaisia liikkeitä. Treenistä muodostuikin lähinnä hauistreeni (ja valokuvaussessio), mikä olikin ihan hyvä juttu. Hauisliikkeissä en edistynyt tai kehittynyt viime vuonna lähes yhtään, vaikka melko käsipainotteista treeniä teinkin. Kenties jatkossa keskitynkin juuri tuohon alueeseen eniten.

Tuollaisella oudolla ja tuntemattomalla salilla, jossa laitteet eivät ehkä olleet ihan uusimpia mahdollisia ja parhaimmassa kunnossa opin arvostamaan omaa kuntosaliani Kuntoporttia entistä enemmän. Olenhan siitä aiemminkin pitänyt ja se on tuntunut mukavan kotoisalta, mutta nyt pidän siitä vielä enemmän. Ainakin siellä on loogisesti laitteet järjestelty oikeille paikoilleen ja silti lattiatilaakin on jäänyt jäljelle. Sen lisäksi laitteet ovat tuttuja ja turvallisia ja ylipäätään sali tuntuu kohtalaisen puhtaalta.

Vasta huoneeseemme palatessani huomasin, että kassinihan sopi täydellisesti treeniasuuni tai toisinpäin. Hyviä ostoksia siis kaikki nuo.

Punttien nostelun jälkeen oli mukavaa pulahtaa uima-altaaseen lillumaan. Vedin jopa muutaman kierroksen vesijuosten. Muutenkin oli todella mukava aloitus päivälle, kun pääsi ensin treenaamaan ja sitten uimaan ja saunaan, eikä missään vaiheessa tarvinnut poistua ulos. Sitten kun asun jättimäisessä kartanossa, jossa on omat uima-altaat ja kuntosali, niin aloitan jokaisen aamuni pienellä treenillä ja pulahtelulla.

Wanhan Emännän kahvila

Uinnin ja saunomisen jälkeen uskaltauduimme hiukan käymään ulkonakin. Eli toisin sanoen kävimme noin 300 metrin päässä Wanhan Emännän kahvilassa. Se olikin mukava ja sympaattinen paikka ja vaikka hinnat eivät välttämättä olleet ihan halvimmasta päästä, niin mieluumin sitä tuollaisissa paikoissa käy kuin joissain typerissä trendipelleketjukahviloissa. Tai ehkä tuokin oli sellainen, mutta oli vain osattu ovelasti sisustaa se vanhan, syrjäisen ja yksilöllisen näköiseksi. Joka tapauksessa hyvät vohvelit sieltä sai.

Samassa rakennuksessa, jossa kahvila oli myytiin myös erilaisia käsitöitä, mm. sukkia, koriste-esineitä ja koruja. Etenkin korvakoruissa oli paljon ihania erilaisia vaihtoehtoja. Ensin meinasin ostaa korviini roikkumaan kakkupalat, mutta minulle sopivammatkin korut löytyivät. Nimittäin aterimet. Onneksi korvissani onkin yhteensä kolme reikää, niin saan samaan aikaan roikkumaan niistä yhden jokaista ruokailuvälinettä: yhden haarukan, yhden veitsen ja yhden lusikan.

Useamminkin olisi mukavaa viettää tällaisia rentoutumisviikonloppuja, mutta parempi olisi, jos niissä ehtisi olla ainakin sen kolme yötä ja olisi mukava lämmin kesä ja voisi käydä myös tutustumassa paikallisiin nähtävyyksiin ja museoihin.

Mistähän löytäisi hinta-laatusuhteeltaan parhaat kylpylähotellit? Mikähän on paras aika reissata, niin että on kuitenkin hiljaista ja rauhallista? Erakko minussa tykkäsi siitä, että viikonlopun aikana emme hirveän paljon ihmisiä nähneet ja saimme oikeasti rauhassa rentoutua. Valmiiksi jo pelkään, että jos seuraavan kerran reissaamme jonkin lomasesongin aikaan, niin matkasta tuleekin vain stressiloma.

Hedelmäinen soijasuikalekastike ja selkävointia

Tein eilen kevyitä verryttelyjä ja venyttelyjä selälleni ja hoidin sitä myös lämpötyynylläni. Nyt on hiukan parempi olo. Hiukan outo olo vielä niskassa ja selässä ja nuha vielä vaivaa, mutta ehkä tästä vielä joskus elävien kirjoihin päästään.

Onneksi oli vielä sitä herkullista salaattia jäljellä. Enää ei ole. Loppuvaiheessa sitä oli niin vähän, että päätin jatkaa sitä. Lisäsin siihen raejuustoa aurinkokuivattuja tomaatteja ja oliiveja. Jos mahdollista, niin salaatista tuli vieläkin parempaa.

Lopun salaatin söin cous cousin ja tämän herkullisen kastikkeen kanssa:

• soijasuikaleita (plus runsaasti vettä)
• sipulia
• maapähkinöitä
• viinirypäleitä (noin puoli rasiallista)
• koskenlaskijaa (ehkä noin neljäsosa paketista)
• kasvisliemikuutio
• currya
• limemaustetta (sis. mm. limejauhetta, cayennepippuria, valkosipulia, kurkumaa, juustokuminaa, inkivääriä, mustapippuria)
• (suurustukseen vehnäjauhoa)

Ensin käristin sipulin ja pähkinät, sitten heittelin pikkuhiljaa muut aineet sekaan. Soijasuikaleet olivat muhineet mausteissa ja vedessä jonkin aikaa odottelemassa.

Maku taivaallinen.

Olen niin summittainen näiden reseptien kanssa, enkä jaksa kunnolla kirjoittaa näitä ylös. Eli jos haluat itse testata, mutta joku vaihe askarruttaa, niin kysy toki.

Maku noin sata kertaa parempi kuin ulkonäkö.

Syyslomakooste

Niin se vaan syysloma vierähti nopeasti ja taas pitäisi jaksaa joka aamu nousta kouluun. (Matkalla on kamalampia ylämäkiä mihin olen tottunut viimevuosina, vaikka asunkin tässä hirveässä mäkikaupungissa.) Olinko tarpeeksi tehokas ja ehdin tehdä kaiken hyödyllisen ja tärkeän tässä viikon aikana?

Liikuntaa tuli harrastettua ihan kiitettävästi, vaikka viikossa olikin kaksi lepopäivää. Pääsin osallistumaan tunneille, joilla en ollut käynyt pitkään aikaan (kahvakuula, zumba). Tutustuin myös uusiin lajeihin (burleski, bodybalance). Hyötyliikunnat mukaanlaskettuna ehdin koko viikon aikana liikkua kaiken kaikkiaan viisitoista tuntia. Fitocracyssa etenin niin pitkälle, että tarvitsisin enää 77 pistettä päästäkseni tasolle 18. Eiköhän se tapahdu heti kun olen lisännyt sinne tämän uuden viikon ensimmäisen päivän pyöräilyt ja illan tankotanssitunnin.

Muita aikaansaannoksia syyslomaviikolta:

• luin kirjan Nancy lähes kokonaan (Olen kyllä lukenut sen ennenkin.)
• käsityö eteni siihen vaiheeseen, että pian minulla pitäisi olla uusi villasukkapari.
• pyykkikone on jo melkein asennettu. Pääsin jo hyvälle alulle kaikkien ruuvien irroittelun ja uudelleenkiinnitysten kanssa, kunnes huomasin, että vedenottoletku on väärän kokoinen seinässä olevaan hanaan nähden.
• Emmerdalesta olen saanut katsottua kaikki rästijaksot ja katsoin myös Emmerdalen suoran lähetyksen, josta aloinkin kirjoittamaan pientä selostusta seuraavaa SEC:n (Suomen Emmerdale Club) lehteä varten.
• värjäsin hiukset.
• leikkasin hiuksia.
• olen valmistanut pariakin erilaista raakasuklaata.
• hemmottelin ja rapsuttelin koiraa.
• olen nauttinut olostani ja vapaa-ajasta.

Hyvää Aleksis Kiven päivää!

Mitään elämää suurempaa kerrottavaa minulla ei tällä kertaa ole, mutta on tällä viikolla ehtinyt tapahtua jo paljon mukavia asioita, vaikka yli puolet viikosta on vielä jäljellä. Eilen nautiskelin Kuntoportilla kolmesta puolen tunnin mittaisesta tunnista. Ensin oli sykkeitä nostava Energy-tunti. Sitten hellin selkääni Vahva Selkä -tunnilla ja lopuksi vielä ne puolen tunnin venyttelyt. Kruunasin kokonaisuuden vielä saunomisella. Tuli samalla testattua ensimmäistä kertaa se uusi kiuas. Hyvin lämmitti. Kahdelle ensimmäiselle tunnille sain houkuteltua mukaan Katan ja jo siitä sain itselleni hyvän mielen. Mukavaa treenata yhdessä kaverin kanssa ja päivän hyvä työ tehty, kun saa toisen ihmisen suostuteltua mukaan liikunnan pariin. (Houkutteluhistoriassani taitaa olla huomattavasti enemmän kertoja, kun olen onnistunut houkuttelemaan muita ihmisiä baariin. Saisipa vielä joskus käännettyä tilastot toisisinpäin.) Tapani mukaan nautin taas Vahva Selkä -tunnista, mutta se tuntui tällä kertaa yllättävän raskaalta. En ollut edes tajunnut, että selkäni on niin jumissa ja kipeänä ennen kuin aloitin tuon tunnin. En osaa edes tarkkaan sanoa mistä tuo kipu olisi tullut. Cooperistako? Tankotanssista? Istuskelusta?

Tätä aamua ja päivää on eniten piristänyt se, kun pitkästä aikaa sain taas yhteishuoltajuudella olevan koiramme luokseni. Onneksi pääsin tänään koulusta aikaisin, niin heti kotiin saavuttuani lähdimme pienelle lenkille ihanassa syyssateessa. Pitääkin tässä noin viikon sisällä yrittää taas kohentaa koira-paran kuntoa.

Illalla olisi vielä tankotanssiin meno. Jälleen ohjaaja, joka on minulle uusi. Positiivisella jännityksellä odotan minkälainen tunti tällä kertaa on ja miten liikkeet ja pidet sujuvat.

Viikon ravitsemusosuus:
Ette voi uskoa miten hyvältä kahvi maistuu, kun sitä juo vain kerran viikossa. Ah, taivaallista.

Viikon kysymys:
Onko tylsää, jos kirjoituksessa ei ole yhtään kuvia mukana? En ole halunnut näihin kaikkiin laittaa, mutta jos kansa niitä vaatii, niin kyllähän niitä voi yrittää aina keksiä. Esim. tähänkin olisi voinut laittaa jonkun ihanan kuvan tuosta ihanasta koirasta.

Tulevaisuuden suunnitelmat

Jo ajat sitten sain toteutettua kaikki ylöskirjoittamani haaveet, vaikken niitä sillä hetkellä tosissani uskonut koskaan saavuttavani. Niinpä on vihdoinkin aika tehdä uusia suunnitelmia loppuelämää varten. Tässä lista näistä, joita ihan ensimmäisenä tuli mieleen:

1. Parantaa venyvyyttä.
2. Saada lihakset.
3. Päästä uudelleen käymään Emmerdalessa.
4. Hankkia ihan oikea ammatti.
5. Pelastaa maailma.
6. Lukea paljon lisää hyviä kirjoja.
7. Palata joku päivä tietokonepelien maailmaan.
8. Muuttaa kaikki lankavarastot valmiiksi käsitöiksi.
9. Parantaa Pommin kuntoa.
10. Yhdistää kaikki ylläolevat niin, että kaikelle on aikaa, eikä yksi asia vie liikaa aikaa toiselta.
11. Oppia lopultakin täysin siihen, että en lannistu heti toisten ihmisten negatiivisista kommenteista.
12. Nähdä Take That livenä.
13. Käyttää miehekettä ulkomailla.
14. Käydä avaruudessa.
15. Nähdä 2100-luku.
16. Olla edes osittain mukana jonkun kirjan kirjoittamisessa tai vähintään alkukiitoksissa.
17. Olla paikan päällä katsomassa Oscar-gaalaa.

Mitä sinä haluaisit tehdä tai saavuttaa? Vai oletko jo saavuttanut kaiken haluamasi? Oletko kirjoittanut niitä koskaan ylös?

Mikä sinua motivoi?

Ah, eilen oli hyvä päivä. Kävin illalla YogaPilateksessa ja paria liikettä lukuuottamatta tuntui menevän paremmin kuin koskaan aiemmin. Ehkä laji ja liikkeet alkavat tulla tutuiksi ja niitä pikku hiljaa osaa paremmin ja/tai sitten takana olevat lepopäivät ovat oikeasti tehneet hyvää. YogaPilateksen jälkeen muutenkin on niin hyvä olo ja hyvä mieli. Keho palkitsee kun sitä on ensin hellinyt oikein kovasti. Yleensä sen jälkeen kuljenkin jonkinlaisessa horroksessa hymy korvissa jonkin aikaa.

Nuo Kuntoportin YogaPilates -tunnit ovatkin olleet todella mukava yllätys. Tunnilla yhdistellään sekä joogasta että pilateksesta juttuja ja ainakin minun mielestäni kokonaisuus toimii loistavasti. Onko sitten tuo yhdistelmä vai hyvä ohjaaja vai mikä syynä. Aiemmin olen joskus kokeillut erilaisia jooga-juttuja ja pettynyt siihen, kun en olekaan tykännyt niistä niin paljon kun odotin.  Ihan harmittaa, että tänään en mennyt aamutunnille ja jatkossa en enää pääsekään tiistaiaamuisin.

Sitten itse asiaan, mistä minun on pitänyt jo pitkän aikaa kirjoittaa. Nimittäin siitä, että mikä motivoi liikkumaan. Mielelläni kuulisin nimittäin muidenkin kokemuksia ja kommentteja tähän asiaan.

Oli aihe sitten ihan mikä tahansa, niin yksi parhaista motivoinnin keinoista on varmastikin kaikenlaiset taulukot ja kilpailut. Taulukoita on niin mukava katsella ja niistä on mukava seurata omaa tai muiden kehitystä. Toisena tulee sitten kilpailut. Minut voi varmaan huijata melkein mihin tahansa, jos siitä vain tekee kilpailun. Mikseihän kaikesta tehdä? Tai kai sitä itse voisi tehdä koko elämästään yhtä pelkkää kilpailua. On tuossa kilpailuinnossa huonokin puolensa. Joskus taas en viitsi edes lähteä mukaan, jos en usko omiin mahdollisuuksiini.

Mitä sitten tulee liikkumiseen ja/tai painonpudotukseen, niin edellisten ohella paras motivaattori on kun katsoo Suurinta Pudottajaa tv:stä. Hyvä, jos malttaa katsoa edes kokonaista jaksoa, kun haluaisi jo itsekin lähteä liikkumaan.

Aiemmat esimerkit kun käsittelivät enemmän treenauksen ulkopuolella tapahtuvaa motivointia, niin lisätään vielä yksi, joka motivoi itse suorituksen aikana. Nimittäin musiikki. Ilman musiikkia en varmaan jaksaisi tehdä mitään viittä minuuttia kauempaa.

Minkälainen musiikki auttaa sinua? Mikä pistää sinun jalkasi vispaamaan tai lanteesi heilumaan? Minkä kappaleen kuultuasi jaksat vielä lisää, vaikka kuvittelit olevasi jo ihan poikki? Mitä ylipäätään kuuntelet?

Minä käytän aina lenkkeillessä ja pyöräillessä tätä listaa:
Suoritusmusaa
Venytellessä ja rauhoittuessa käytän tätä listaa:
Venyttelymusaa

Toivottavasti listat toimivat ja näkyvät kaikille kun jaan ne noin vai pitäisikö olla lisättynä ensin spotifyn kaverilistalle? Ei kai. Jos toimivat, niin SAA ANTAA lisää biisivinkkejä molemmille listoille.

Molemmat listat poikkeavat hyvin paljon siitä mitä normaalisti kuuntelen. Eri tilanteet vain vaativat erilaisen musiikin. Kuunteletko sinä samaa musiikkia sekä treenatessa että "vapaalla" vai vaaditko eri tilanteisiin eri musiikit?

(Muistutus itselle: vielä kaksi viikkoa muuta treenausta ja sitten pitäisi keskittyä pääasiallisesti tankotanssiin.)

Viikonloppuni valokuvin

Perjantaina oli pyhitetty Mafia-illalle.
Erittäin hauska ja koukuttava seurapeli!
Tietenkin suurin osa oli valmistautunut
iltaan asianmukaisin asuin.

Lyhyesti Mafia-pelin ideana on saada mafiosot kiinni ennenkuin he päästävät päiviltä liian monta kyläläistä tai jos pelaat mafiosona, niin listiä mahdollisimman monta kyläläistä ennen kuin he arvaavat, että juuri sinä olet mafioso.

Mafian lisäksi pelasimme myös muita samantapaisia pelejä.
Tässä on alkamaisillaan The Resistance.

Polkupyörän pitäessä todella outoa ääntä, lähdin salille kävelen.
Olikin mukavan aurinkoinen päivä maisemien ihailuun.
Salilla tein ensin rankan treenin ja sitten 45 minuutin venyttelyn.

Artokin (=R2D2) pääsi pitkästä aikaa mukaan.

Takaisin päin pääsinkin autolla, mutta teimme muutaman ylimääräisen lenkin
ja piipahdimme vesiputouksella.

Älä revi pelihousujasi!

Tänään reippailin jo aamusta yogapilateksen parissa ja iltapäivällä energyn, vahva selkä -jumpan ja venyttelyn parissa. Nyt alkaakin olla olo aika naatti ja huominen olkoot ansaitusti lepopäivä. Olihan viikonloppukin melko touhukas.

Jo aamutunnille mennessäni huomasin tehneeni virheen. Otin vahingossa mukaan ne housut, joissa on takana suuri reikä. Kuinka moni teistä olisi luovuttanut koko homman ja jättänyt vähintään ne iltapäivätunnit väliin tai käynyt päivän aikana ostamassa uudet housut? Minä ratkaisin ongelman vain siten, että piilouduin tapojeni vastaisesti takariviin. Oli kyllä outoa olla siellä, kun on jo tottunut niin siihen tiettyyn omaan paikkaansa. Miten te valitsette paikkanne ryhmäliikunnassa, jos tulette ensimmäisenä paikalle tai silloin kun on vielä paljon valinnanvaraa ja tilaa? Nimenomaan Kuntoportilla jumpatessa olen löytänyt itselleni täydellisen paikan.

1. Tahdon olla edessä, että näen paremmin mitä pitää tehdä.
2. Kaikkein mukavinta on tehdä, kun näkee itsensä peilistä.
3. Pylvään vieressä tehdessä ei ole pitkä matka juomapullolle, joka pitää olla syrjässä joko seinän vierellä tai pylvään ympärillä.

Alkuaikoina podin välillä huonoa omatuntoa siitä, että vein aina hyvän eturivipaikan itselleni ja monet muut joutuivat tyytymään takariviin. Välillä yritin vaihdellakin paikkaa. Nykyään se on aika lailla samaan kohtaan jämähtänyt. Tänään sen vaan taas huomasi, että ei ne eturivipaikat näytä kelpaavan. Etenkin aluksi ammotti tyhjyyttään, kun kaikki vain pakkautuivat taakse. Ainakin voin jatkossakin mennä aina eturiviin hyvillä mielin. Kunhan vain muistan ottaa ehjät housut mukaan.

Nokkelimmatpokkelimmat varmaan huomasivatkin, että tuohon oikealle on ilmestynyt tällainen:

Pistin sen siihen koristamaan blogiani sen kunniaksi, että minäkin rupesin nyt yhdeksi Kuntoportin bloggaajista. Mukavaahan tähän hyvään seuraan on liittyä.

Maanantaisoturin mietteitä

"Miltä kuulostaisi NYT? Juuri nyt toimii parhaiten. Jos vaikka ensin lakkaisit murustelemasta kinkkuvoileipää tämän kirjan sivuille, laittaisit koko opuksen sivuun ja juoksisit korttelin ympäri? Hip ja hei, uusi elämä on aloitettu!"

Näin luin kirjasta Maanantaisoturit (Kukka Laakso ja Varpu Tavi) ja hekottelin itsekseni. Itsehän olin vasta tullut kirjastosta tuon kirjan kanssa ja odottelin ryhmäliikuntasalissa zumban alkamista. Hyvissä ajoin kun saapuu tunnille, niin odotellessa ehtii vaikka mitä. Kovin pitkälle en ehtinyt kirjaa lukea, mutta vaikutti mielenkiintoiselta ja ajatuksia herättävältä. (Toistaiseksi kyllä vaan paljon sellaista itsestäänselvää ja omia aiempia ajatuksia vahvistavaa, mutta hyödyllistä ja mielenkiintoista silti.)

"Maanantaisoturi voi olla kuka tahansa 10 - 100-vuotias, joka tietää että koskaan ei ole liian aikaista eikä liian myöhäistä. Maanantaisoturi aloittaa tänään. Hän valitsee valon, voiman ja terveyden."


Kirjassa opastetaan siis terveellisemmän elämän pariin niille, jotka haluavat jatkaa tästä ikuisuuteen. En lupaa vielä, että tottelisin kirjan ohjeita, mutta kiinnostuneena lukutoukkana aion silti lukea opuksen alusta loppuun.

"Elämänmuutos, terveys ja onnellisuus kuulostavat laimealta virkamieskieleltä markkinapuheiden rinnalla. Kuka jaksaa tehdä ankarasti töitä terveyden puolesta, jos toisessa vaakakupissa tarjotaan kireät pakarat päivässä? Kuka jaksaa rakentaa omaa hyvinvointiaan hormonien ja mielen tasolla, kun tarjolla on muovinen supermaailma ja euron jogurttipurkki, joka muuttaa elämäsi 14 päivässä?" 

Sunnuntai-ilta meni mukavasti sisältäen yhden ihanan yllätyksen. Onneksi mieheke katsoo televisiota säännöllisesti ja vinkkaa jutuista, jotka minulta menisivät muuten ohi. Aikaisen nukkumaanmenon sijaan pääsinkin katsomaan Take Thatin konserttia. Keikka oli kuvattu siltä viime vuoden kiertueelta, jolla Robbiekin oli mukana. Toivottavasti keikkailisivat vielä jatkossakin joko neljästään tai viidestään, niin minäkin pääsisin joskus katsomaan. Tänään kehittelinkin sitten mielessäni sellaista, että jos minulla joskus olisi oma kuntosali, niin järjestäisin sinne Take That -teemaisia jumppia tai päiviä. Konsertissa näytti vanhoissa biiseissä olevan useinkin samat vanhat koreografiat. Miten mukava olisikaan oikean musiikin soidessa opetella ja tanssia niitä itsekin. Mielellään sitä treenaisi muutenkin tiettyjen kappaleiden tahtiin. Esim. tämän:

Venyttelyihin ja muihin rauhallisempiin hetkiin taas tarvittaisiin kärsivällisyyttä:

Spinningissä voisi sitten vetää kaikkein tuoreimpia kappaleita:

Kello löi jo viisi...

Heräsin tänään jo ennen viittä. Yli tunnin makoilin sängyssä ja yritin saada uudelleen unta, mutta eipä siitä tullut mitään. Luulikohan alitajunta, että käyn vielä viikonlopputöissä? Aiemmin nimittäin noihin aikoihin perjantain ja lauantain välisenä yönä olin yleensä aina töissä. Nousin sitten pirteänä uuteen aamuun nauttimaan tästä päivästä. Ihaniahan nämä aamuhetket ovat. On niin paljon mukavempaa rauhassa ja kiireettä aloittaa aamunsa ja viettää oma rauhallinen hetkensä kera teemukillisen. Etenkin näin alkusyksystä tuohon oheen kävisi täydellisesti se, että teensä tai kahvinsa joisi pihalla ja levittäisi puutarhapöydälle tuoreen aamulehden. Valitettavasti minulla ei ole puutarhapöytää, ei kunnon pihaa, eikä edes lehtitilausta. Täytyy siis tyytyä tähän tietokoneen ääressä istuskeluun.

Yllä tämänhetkinen teevalikoimani. Keisarin morsian kurkistaa kainosti Ihaan takaa.

Tarkoituksena oli vain hiukan vähentää kahvia, eikä lopettaa kokonaan, mutta nyt olen vahingossa ollut jo yli viikon ilman kahvia. Viime viikon perjantaina aamukahvit join. Sen jälkeen olen kitannut vain teetä ja sitäkin yleensä kofeiinittomana. Ehkä noin joka kolmas päivä olen juonut kofeiinipitoista teetä.

Käytin aamulla aikaa myös ensiviikon lukujärjestyksen tekoon. Olen huomannut, että harvoin saa mitään aikaiseksi tai ainakin unohtaa puolet asioista, jos ei jonkinlaista viikkosuunnitelmaa tee. Nyt vain tuntuu olevan liian monta juttua meneillään. Mistä päästä pitäisi karsia pois, että ehtisi tehdä näitä kaikkia: kuntosalilla käynti, tankotanssitreenit, koulu, puolison kanssa ajan viettäminen, koiran kanssa lenkkeily ja koiran rapsuttelu ja harjaus, kirjojen lukeminen, siivous ja muut kotityöt, nukkuminen ja kaiken tämän päälle tarvitsisi myös sellaista ihan omaa rauhallista aikaa jolloin ei tee oikeastaan mitään ja saa olla ihan yksin. Huh huh. Onneksi ei sentään tähän päälle ole vielä lapsikatrasta. Miten te kotiäidit saatte koskaan yhtään mitään aikaiseksi? Tai mistä asioista te karsitte, että saatte muihin hommiin enemmän aikaa? (Puhumattakaan töissä käyvistä tai opiskelevista äideistä.)

Hiukan helpompaa olisi, jos saisi ihan mielivaltaisesti itse keksiä nuo aikataulut, mutta ei niitä sali- ja tankotanssituntejakaan ole ihan milloin haluaa. Monet hyvät tunnit menevät nyt päällekkäinkin tai eivät muuten vain sovi minun aikatauluuni. Kai sitä jonkinlainen lepopäiväkin pitäisi pitää? Ensiviikolle ei taida sellaista ollakaan. Pitäisiköhän karsia maanantailta pois kaikki muu paitsi koiran kanssa lenkkeily. Se vaan sitten tarkoittaa sitä, etten pääse koko viikolla yogapilatekseen. On jo ihan ikävä sinne. Samoin kuin zumbaan, jota olisi maanantaina aamupäivästä. Olisiko tarpeeksi rauhallinen lepopäivä, jos kävisi vain koiran kanssa lyhyellä lenkillä ja sitten illaksi menisi yogapilatekseen? Tai jos sunnuntailta jättäisikin pois tankotanssin kokonaan, niin illalla menisi vain syvävenyttelyyn.

Onkin tässä päässyt vähän liikaa jäykistymään, vaikka melko notkea kai sitä vieläkin on. Palauttelevien venytysten lisäksi en ole paljoakaan tehnyt mitään "ylimääräisiä" venyttelyjä. Aiemmin muistin reippaasti venytellä ja joskus se olikin varmaan ainoa liikuntamuoto mitä harrastin hyötyliikunnan lisäksi. Harmillista, että se on nyt meinannut jäädä. Siksi nuo ryhmävenyttelyt ovatkin hyviä. Jos muuten on muka koko ajan niin kiire ja paljon touhua, niin siellä ainakin malttaa tehdä rauhassa muiden tahtiin. Yleensä jo pelkkä saliin sisään astuminenkin jo rentouttaa ja kaikki mahdolliset huolet tai kiireet jäävä mielestä välittömästi. On myös helppoa kun on vetäjä, joka määrää mitä tehdään ja kuinka kauan, eikä tarvitse omaa mieltään sillä vaivata. Pitkään olen toiminutkin venytysten puolestapuhujana ja jatkan sitä vieläkin. Venytelkää, venytelkää!

Iltalisäys
Jopas oli päivä. Putkeen siis vedin salilla afrotanssin, zumban ja yogapilateksen.Saavuin salille jo vähän aiemmin ja näin ja kuulin kun muut olivat spinningmaratonilla. Silloin iski vähän kateus. Miksen voinut olla monessa paikassa yhtäaikaa. Siitä on kohta jo melkein vuosi kun olen viimeksi osallistunut siihen. Muutkin maratonit olisivat kivoja. Toivottavasti niitä on jatkossa vähintään yhtä paljon kuin aiemminkin. Nyt kun minullakin on lauantait vapaita ja pystyn niihin osallistumaan. Ne kun ovat aina lauantaisin.

Yllättävän hyvin jaksoin tämän koko rumban Afrossa en muistanut ottaa niin rauhallisesti kuin olin suunnitellut vaan aika täysillä tuli vahingossa vedettyä. Zumbassa olikin sitten ihan uusi vetäjä. Tunti oli hänelle itselleenkin ihkaensimmäinen tässä firmassa. Ihan mielenkiintoinen tunti oli. Ainakin erilainen. Harvoin salilla komennetaan liikkumisen lisäksi myös laulamaan. Loppuvenyttelynä ja -lauluna tuli nimittäin My Heart Will Go On ja tietysti kaikkien zumbaan tulevien pitää osata se. Tunnin jokaisesta biisistä saimme myös kuulla sanan tai pari. Harvemmin muut kertovat biisivalinnoistaan, että mitä ne ovat ja miksi ovat ne valinneet. Alkulämmittely tuntui aivan järkyttävän rankalta ja ehdin jo pelätä millaista lopputunti on, mutta ehkä olin vain niin naatti siitä afroilusta, että lämmittelyt tuntuivat pahemmilta kuin olivatkaan. Etenkin kun samoilla vauhdeilla ei päässyt heti edes jatkamaan, vaan tuntien välissä oli vartin tauko, jolloin ehti liikaa levätä. Olisi varmaan pitänyt se aika käyttää jotenkin lämmitellen, eikä päästää sykettä ihan niin alas.

Viimeisenä yogapilates sujui muuten ihan mukavasti, mutta kädet olivat ihan väsyneet spagetit. Olivatkohan sitten jo eiliseltä päivältä vai noilta aiemmilta tunneilta vai sekä että. Välillä oli vain pakko laskea kädet alas. Ovathan ne nytkin aika nuutuneet. Eräs asia tuli taas tuolla tunnilla mieleen. Eikö muilla ole lainkaan sellaista ongelmaa vai onnistutteko sen jotenkin hampaat irvessä ohittamaan? Monissakin eri liikuntalajeissa(, joita tehdään makuulla tai osittain makuulla) kärsin siitä eniten, että luut hakkaavat ikävästi lattiaan tai että nahkaa hiertää ikävästi jostain. Ei sitä sentään usein tapahdu, mutta aina silloin tällöin joissain liikkeissä. Sitten se saattaa häiritä itse sitä liikettä, jota ollaan tekemässä. Olenkohan vain liian herkkänahkainen vai teenköhän joitain juttuja väärin?

Liikuntaurakan jälkeen palkitsin itseni saunalla ja pienen pienellä shoppailulla. Koskaan vain ei tunnu olevan tarpeeksi liikuntavaatteita, joten niitä oli ihan pakko lähteä hakemaan. Ihanan pirteän näköisiä juttuja löysinkin.Kaikkea näkemääni en viitsinyt ostaa, mutta pistin mieleeni tulevaa varten, jos vaikka jatkossa joutuu ostamaan isompaa tai pienempää tai samaa kokoa, mutta kaikissa eri väreissä! :P

Tuosta paidasta en ole vielä ihan varma, että pyhittäisinkö sen täysin liikunnalle vai käyttäisinkö sitä ihan normaalina paitana vai sorrunko käyttämään sitä molempiin tarkoituksiin. Olen pyrkinyt siihen, että liikuntavaatteet ja muut vaatteet olisivat erikseen, mutta todellisuudessa se ei aina ihan onnistu.

Kotona otinkin sitten yli tunnin päiväunet. Ei tässä muuten jaksaisi enää ollakaan ylhäällä. Kurkkusalaattiakin pitäisi vielä tehdä. Tai varmaankin siskoni innoittamana kokeilen nyt tehdä niistä pelkkiä viipaleita. Toivottavasti tulee edes syötäviä, jollei aivan yhtä hyviä kuin tuosta kurkkusalaatista, jota tein jo aiemmin.

Iltapalakin meni aika myöhäiseksi. Enkä yleensä edes syö näin isoja annoksia iltaisin, mutta tänään olin kuitenkin liikkunut paljon, enkä aiemmin ehtinyt syömään kun nukuin niitä päiväunia. Näytti niin hyvältä, että oli pakko ottaa kuva. Livenä taisi kyllä näyttää paremmalta kuin tässä kuvassa, jonka värit tuntuvat olevan hiukan oudot:

Tuoretta salaattia, kasvissiemenmuhennosmuussia, ja paistettuja muikkuja, NAM!
Huomisellekin jäi vielä hiukkasen.

Jopas lähti lapasesta. Kirjoitinkohan turhaan näin pitkän tekstin? Jaksaakohan kukaan edes lukea tätä?