Levon jälkeistä treeniä ja muuta elämätä.

Pahoittelut niille, jotka käyvät joka päivä katsomassa josko olisin kirjoittanut jotain uutta. En halua väkisin käydä keksimässä tänne tekstiä, jos ei ole mitään asiaa ja kirjoittelen mieluumin vain silloin kun on asiaa. Nyt en ole kamalasti kirjoitellut tänne, kun aluksi ei ollut mitään asiaa ja sitten sen jälkeen on kyllä ollut asiaa, muttei ole ollut aikaa kirjoitella tänne. Harmillista on sekin, että jos en jonkun tapahtuman X jälkeen tule välittömästi kirjoittamaan siitä, niin todennäköisesti teksti jää kokonaan kirjoittamatta tai sitten teen vain laiskan kuvapäivityksen, enkä jaksa keskittyä itse siihen kirjoittamiseen kunnolla.

Nyt ajattelin tiivistää tähän kirjoitukseen koko viikon tapahtumia, joten teksti sisältää laidasta laitaan melko erilaisia asioita, mutta sehän vain sopii koko blogin nimeen. Nyt pistetään kaikki mahdollinen sekaisin. Teksti sisältänee ainakin asiaa levosta, liikunnasta, lihaksista (<3), ravinnosta, proteiinijauheista, treenivaatteista, Halloween-bileistä ja murhamysteeristä ja peli-illasta. Jos nämä asiat eivät kiinnosta sinua, niin klikkaa oikealla puolella olevasta kyselystä aiheet, jotka sinua kiinnostavat ja tule ensiviikolla katsomaan, josko tänne olisi ilmaantunut jotain jännittävämpää.

Onnistuin nyt olemaan yli viikon pitäen lepopäiviä. Ainoa liikuntani on ollut vain hyötyliikuntaa. Eli lähinnä pyöräilyä ja kävelyä koulun ja kodin väliä. Mukavan vaihtelevaahan se tämäkin on ollut, mutta kyllä on salillekin ollut kova ikävä. On myös tullut todettua, että taitaa se pitää paikkaansa, että lihas kasvaa levossa. Keskiviikkoillan vietin esitellen käsivarsiani ja pussaillen hauistani. Osittain äkilliseen lihaksenkasvuuni on saattanut vaikuttaa ravintokin. Pitkään aikaan kun ei tuntunut tapahtuvan minkäänlaista kehitystä. (Eipä nuo vieläkään isot ole, mutta juuri ja juuri sen kokoiset, että niitä voi jo salaa ihailla ja tunnustella.) Pitkään kun olin huolissani tarpeellisesta proteiininsaannista, kun kerran "kasvissyöjä" olen ja koulussakin opettaja jo pelotteli, että ei ole olemassa mitään kasvista, josta saisi samalla kaikkia aminohappoja ja lihaksenkasvuun tarvitaan niitä kaikkia. Onneksi kuitenkin minun tapauksessani tuo kasvissyöjän määritelmä on kuitenkin melko laaja ja syön mm. kananmunaa ja kalaa. Niistä saa kaikkia noita aminohappoja. Huh huh. Nyt olen yrittänyt katsoa aiempaakin tarkemmin syömisiäni ja proteiininsaantia. En kuitenkaan ole mitään alkanut laskeskelemaan tai punnitsemaan vaan ihan kokeillen ja testaillen vain yrittänyt löytää jonkinlaista tasapainoa syömisieni kanssa. Pitkällisen mietinnän ja hyvän tarjouksen sattuessa kohdalleni sorruin myös ostamaan proteiinijauhetta. (Mikä ihme minua nykyään vaivaa, kun suurimmat rahareiät ovat kaikki asioita, jotka jollain tavalla liittyvät liikkumiseen?) Aiemmin näin nuo ihan turhina myrkkyinä, mutta nykyään tulee aivan liian usein treenattua niin, etten pääse syömään välittömästi treenien jälkeen, joten olihan nuo otettava kokeiluun. Jos jossain vaiheessa huomaan ne ihan turhiksi tai jopa haitallisiksi, niin ainahan voin syöttää ne miehekkeelle, joka on proteiinijauheita harrastanut jo pitempäänkin. Samallla kun olen etsinyt näistäkin asioista tietoa, niin olen päässyt valistamaan ja neuvomaan myös miehekettä siinä, että ihan turhaan niitä proteiinijuomia täällä kotona enää ottaa vaan tehokkaampaa ja hyödyllisempää se on ottaa mukaan sinne salille ja nauttia jo siellä.

Tänään sitten vihdoinkin lopetin lepäilyni ja kävin spinningissä ja salilla. Tauko oli tehnyt hyvää. Salitreeni tuntui hyvältä ja tein yhtä raskailla painoilla kuin viimeksi, mutta useammilla toistoilla. Olen kyllä huomannut senkin, että spinningin jälkeen salillakin sujuu aina paremmin. Se on siis oiva lämmittely, vaikka minua joskus kehotettiinkin, että ensin pitäisi tehdä salitreenit ja sitten vasta ryhmäliikunnat, koska toisinpäin ei muka jaksa keskittyä siihen, että tekee liikkeet oikein. Tuli samalla testattua uusin treenipaitani. Oli muuten täydellinen spinningiin. Niin hyvin ilmastoitu, että jossain vaiheessa jouduin kokeilemaan, että onko paita noussut vahingossa niskaan, kun tuntui, ettei olisi ollut sitä päällä enää lainkaan.

Jos näitä paitoja oli muitakin väriä kuin musta ja pinkki,
niin on pakko käydä ostamassa näitä lisää.

Lyhyesti vielä yhdestä liikkumiseen liittyvästä asiasta, pyöräilystä. Onneksi pyöräilykelit tulivat vielä uudelleen. Melkein viikon olin jo kulkenut jalkaisin, mutta perjantaina pääsi taas pyöräilemään. Tämän vuoksi sain kuin sainkin tämän vuoden pyöräilytavoitteeni suoritettua. Eli olen nyt pyöräillyt enemmän kun 666 km. Viime vuonna pyöräilin 888km, mutta silloin sainkin käydä töissä kesälläkin.

No, mitäs muuta elämää minulla on ollut? Siihenhän se on suurin osa ajasta tainnut mennä, että suunnittelimma Halloween-bileiden yllätysohjelmanumeroa ja yksi ilta meni siellä bileissä. Taidan kuitenkin olla ilkeä ja pitää teitä jännityksessä ja kirjoittaa siitä ohjelmanumerosta ihan oman kirjoituksen, enkä paljastakaan nyt yhtään enempää. häh häh hää.

Yksi ilta sitten menikin lähestulkoon vain pelatessa. Pelinä oli Paranoia. Jännittävä scifipöytäroolipeli, josta en paljoa uskalla kertoa enempää, koska samaa peliä on pelaamassa eräs toinenkin porukka ja osa tästä toisesta porukasta saattaa eksyä lukemaan blogiani. En viitsi pilata heidän peliään kertomalla liikaa meidän seikkailustamme.

Hei! Olen Cari ja vastuualueeni on vehkeet
ja räpläily!

Eräänä päivänä teimme koulussa wienereitä.
Kolmas taikina onnistui.

 Harvinaisen vilkkaan sosiaalisen elämän ja lepäilyn lisäksi loppuaika onkin sitten mennyt koulun parissa.

(Lopultaan tämäkin teksti taisi mennä vain kuvien lätkimiseksi. Liian paljon kerrottavaa, liian vähän aikaa.)

Syyslomakooste

Niin se vaan syysloma vierähti nopeasti ja taas pitäisi jaksaa joka aamu nousta kouluun. (Matkalla on kamalampia ylämäkiä mihin olen tottunut viimevuosina, vaikka asunkin tässä hirveässä mäkikaupungissa.) Olinko tarpeeksi tehokas ja ehdin tehdä kaiken hyödyllisen ja tärkeän tässä viikon aikana?

Liikuntaa tuli harrastettua ihan kiitettävästi, vaikka viikossa olikin kaksi lepopäivää. Pääsin osallistumaan tunneille, joilla en ollut käynyt pitkään aikaan (kahvakuula, zumba). Tutustuin myös uusiin lajeihin (burleski, bodybalance). Hyötyliikunnat mukaanlaskettuna ehdin koko viikon aikana liikkua kaiken kaikkiaan viisitoista tuntia. Fitocracyssa etenin niin pitkälle, että tarvitsisin enää 77 pistettä päästäkseni tasolle 18. Eiköhän se tapahdu heti kun olen lisännyt sinne tämän uuden viikon ensimmäisen päivän pyöräilyt ja illan tankotanssitunnin.

Muita aikaansaannoksia syyslomaviikolta:

• luin kirjan Nancy lähes kokonaan (Olen kyllä lukenut sen ennenkin.)
• käsityö eteni siihen vaiheeseen, että pian minulla pitäisi olla uusi villasukkapari.
• pyykkikone on jo melkein asennettu. Pääsin jo hyvälle alulle kaikkien ruuvien irroittelun ja uudelleenkiinnitysten kanssa, kunnes huomasin, että vedenottoletku on väärän kokoinen seinässä olevaan hanaan nähden.
• Emmerdalesta olen saanut katsottua kaikki rästijaksot ja katsoin myös Emmerdalen suoran lähetyksen, josta aloinkin kirjoittamaan pientä selostusta seuraavaa SEC:n (Suomen Emmerdale Club) lehteä varten.
• värjäsin hiukset.
• leikkasin hiuksia.
• olen valmistanut pariakin erilaista raakasuklaata.
• hemmottelin ja rapsuttelin koiraa.
• olen nauttinut olostani ja vapaa-ajasta.

Lepoa vaikka väkisin!

Jo noin viikko sitten laadin tämän viikon lukujärjestykseni ja tähän perjantain kohdalle merkitsin isolla, että tänään pitäisi olla LEPOPÄIVÄ. Koko viikon olen odottanut tätä päivää ja jo etukäteen nautiskellut siitä, että tänään ei tarvitse poistua kotoa yhtään mihinkään. Korkeintaan viereisen talon saunaan saunavuorollamme, jos oikein rajuksi heittäännyn.

Miten tämä päivä sitten alkoi? Olin vielä puolihorroksessa sängyssä makoilemassa kun mietin, että pitäisikö lähteä salille oikein kunnolla rehkimään tai tehdä oikein pitkä kävelylenkki. Sitten muistin sen. Lepopäivä.

Koko ajanhan tässä tekisi mieli rynnätä salille nostelemaan oikein kunnon painoja tai edes lainata täällä kotona noita miehekkeen puntteja ja ihan vain muutamat liikkeet tehdä niillä. Huomenna on kuitenkin luvassa useamman tunnin Dance Party, johon tahdon osallistua, joten nyt pitäisi kerätä voimia, eikä lipsua tästä lepäämisestä.

Siellä ne mokomat X:t houkuttelevat minua koko ajan luokseen.

Ehkä näistä ajatuksista kohta pääsee. Outoa nimittäin, että nyt olisi halu lähteä salille, kun nimenomaan se lähteminen yleensäkin on ollut se pahin ongelma minulle. Tykkäisin kyllä käydä vaikka missä, mutta yleensä jos en pitkään aikaan ole ollut kotona neljän seinän sisällä vähintään 24 tuntia, niin stressaannun. Ehkä pitää kohta muuttaa siihen jättimäiseen kartanoon ja hankkia sinne oma kuntosali. Sitten voisi salitreenit tehdä kotona ja lähteä käymään tuolla kaupungilla vain ryhmäliikuntatunneilla.

Toinen ongelma tuossa lähtemisessä on se, että kyllähän tuo pyöräily salille ja etenkin takaisin kotiin tympii. Rentouttavan saunan jälkeen onkin uudestaan hikinen kun tulee kotiin ja jos on ollut tarpeeksi rankka treeni, niin jalat ovat ihan vetelinä ja jokainen polkaisu on haaste. Tämän toisen ongelman ratkaisisi se teleportti. Pitänee alkaa kehittelemään sitä ihan tosissaan.

Onko muilla ongelmia näiden kolmen (lepopäivien yli-innokkuus, liian vähäinen kotona olo, salille matkaamisen rankkuus) asian kanssa tai onko teillä niihin mitään ratkaisuja? Kuljetteko aina autolla tai bussilla salille vai menettekö jalkaisin tai autolla? Vai onko niin lyhyt matka, ettei tarvitse edes miettiä tuollaisia asioita?

Tämän viikonhan olen ollut lomalla ja olen saanut tehdä liikuntaviikkoni aikataulun lähes oman mieleni mukaan. Normaalisti yritän aina yhdistää liikunnan niin, että teen sen joko heti koulupäivän jälkeen tai ennen koulupäivän alkua. Näin saa ainakin joitain matkoja vähennettyä, kun ei tarvitse kodin ja keskustan väliä rampata jatkuvasti. Joskus vaan jotkut haluamani ryhmäliikuntatunnit ovat niin myöhään, että en viitsi jäädä niitä odottelemaan tai sitten joudun odottelemaan niitä kaupungilla monta tuntia. Ensiviikolla tämä kiireisempi aikataulu taas alkaa. Odotan jo innolla kesälomaa. Sitten pääsee taas tekemään omat aikataulunsa ihan niinkuin huvittaa.

Kuka olisi uskonut pari vuotta sitten, että käytän syyslomani siihen, että vihdoinkin saan liikkua niin paljon kuin haluan ja käydä mahdollisimman monilla ryhmäliikuntatunneilla, enkä edes halua matkustaa mihinkään, kun kotonakaan ei saa nykyään olla tarpeeksi? En minä ainakaan.

Useana aamuna olen jopa herännyt herätyskelloon, enkä ole hyödyntänyt edes sitä, että tällä viikolla olisi voinut nukkua pitkään ilman kelloa. Ehkä kokeilen sitä sitten sunnuntaiaamuna.

Minun päiväni

En ole ihan varma onko tuo kettuilua vai ihmisten vilpitön mielipide, mutta tällä hetkellä kyselyssä johtaa kohta, että haluaisitte kuulla kirjoituksia tavallisesta "tylsästä" elämästä. Saattaavathan nuo tulokset olla noin 60 päivän kuluttua jotain ihan muuta, mutta tuon johtoaseman kunniaksi täältä pesee. Kerronpa siis miten tylsää ja tavallista elämäni on tänään ollut.

Heräsin aamulla aikaisin noin 06.30 tähän kauniiseen ja ihanaan aamuun. Koiraa en ehtinyt kovin pitkällä lenkillä silti käyttää. Sen verran, että kunhan sai tarpeensa tehtyä. Sitten aamupalan ja koneella istuskelun jälkeen polkaisinkin kohti koulua, missä opiskelin ahkeraan noin puolille päivin saakka.

Kotiin saavuttuani käytin koiraa vähän pitemmällä lenkillä ja samalla kun neuloin sukkaa katsoin netistä luennon Ravitsemuksen perusteet. Itse asiassa se jäi vielä vähän kesken, mutta ehkä siellä lopun kysymysosuudessa ei ole enää mitään kovin tärkeää ja voin jättääkin sen lopun katsomatta. Luento ei ehkä täysin täyttänyt toiveitani, enkä sieltä kovin paljoa mitään mielenkiintoista saanut poimittua mieleeni, mutta innokkaana silti odotan tulevia luentoja, joiden aiheina ja luennoitsijoina ovat:

18.10.	Syömisen evoluutio Professori Ilkka Hanski: Mitä eläimet syövät? Professori Mikael Fogelholm: Pitäisikö meidän syödä kuin kivikaudella?
25.10.	Keinotekoista vai luonnonmukaista? Professori Teemu Teeri: Geenimuunneltu ruoka Professori Juha Helenius: Luomussako Suomen tulevaisuus?
1.11.	Riittääkö ruoka, riittääkö vesi? Professori Jari Valkonen: Riittääkö ruoka vielä vuonna 2025? Professori Markku Löytönen: Vettä on vähän.
8.11.	Makuja ja arvoja Professori Hely Tuorila: Miksi, miltä ja kenelle ruoka maistuu? Dosentti Maiju Lehmijoki-Gardner: Pyhä ruoka
15.11.	Ruoan monet merkitykset Aiheesta keskustelevat professori, sisätautiopin erikoislääkäri Aila Rissanen, ravitsemusfysiologian professori Riitta Korpela, kotitalouspedagogiikan professori Päivi Palojoki ja sosiaalipsykologian professori Anna-Maija Pirttilä-Backman.

Luennot ovat siis ilmaisia ja ne voi katsoa netistä suorana lähetyksenä tai sitten videotallenteena myöhemmin. Sivuille pääset kun klikkaat tuosta tämän viikon luennon otsikosta. Luennon jälkeen pitikin jo hypätä pyörän selkään ja lähteä kohti tankotanssituntia. Olisin tahtonut jos siirtyä alkeet 1 -tunnilta alkeet 2 -tunnille, mutta lukujärjestyksessä ei ollut minulle sopivaan aikaan tuntia ja olin niin malttamaton, että pakko oli päästä taas tankoilemaan. Tunti oli jälleen mukava, mutta tuntui että meni ohi nopeammin kuin koskaan aiemmin. Jotkut tutut pidot eivät taaskaan meinanneet ihan onnistua. Parista uudesta pyörähdyksestä, sitä toista en tajunnut lainkaan, vaikka sen nimenomaan piti olla joku helppo peruspyörähdys. Toisen pyörähdyksen taas piti olla vaikeampi, mutta osasin sen heti ensimmäisellä kerralla paljon paremmin kuin mitä olin osannut sitä muka helpompaa pyörähdystä. Niille, jotka eivät usko, että tankotanssi SATTUU!!!!!!! En tiedä miten paljon kaikkeen vaikutti se, että aina aiemmin olen tehnyt vihreällä tangolla ja nyt tein ensimmäistä kertaa oranssilla. Vaikuttiko ollenkaan ja jos vaikutti niin helpottiko vai vaikeuttiko? Oranssit ovat siis paksumpia ja muistelen, että aiemmin joku olisi maininnut, että paksummalla on vaikeampaa. Luulisi kuitenkin, että pidoissa olisi helpompi pysyä isommalla tangolla. Jos joku tietää enemmän näistä tankoasioista, niin olisi mukava kuulla. Alan muuten olla joka paikasta ihan mustelmilla, kiitos tuon tankotanssin. Oudoin on ehkä tuo jalkaterän päällä oleva mustelma. En ole sitä edes lyönyt mihinkään, vaan se tuli keskiviikkona pitoharjoittelujen jälkeen. Taidan syyttää eniten sitä tangolla seisomista. Nyt tässä iltasella olen ottanut vähän välipalaa, käytin koiran taas pihalla ja ajoin miehekkeen kaupungille rilluttelemaan, että saan olla ihan rauhassa ja nauttia yksinolosta ja kerrankin levätä oikein kunnolla. Eli varmaan menen kohta nukkumaan tai sitten katson monta jaksoa Emmerdalea ja venyttelen ja teen käsitöitä tai ehkä luen jotain kirjaa. Nyt kuitenkin vähän blogien lueskelua ja teetä samalla kun mussutan yhden kookospullan. (Tiedän, juuri kerroin siitä etten pidä pullasta. Vaan enpä vielä silloin ollut maistanut KOOKOSpullaa. Tämä ei jää kuitenkaan tavaksi. Kenties tämä on elämäni viimeinen tai toiseksiviimeinen kookospulla. Ellen sitten innostu ja ala leipomaan näitä joka päivä.) Tuossa kuvassa näkyy lempparimukini. Ihana Nalle Puh. Entisen anoppikokelaan luona aikoinani olin aina katsellut näitä mukeja kateellisena. Sitten joskus myöhemmin olin onnekas ja onnistuin dyykkaamaan itselleni tästä sarjasta kolme mukia. Nalle Puhin, Ihaan ja Nasun. Sitten tapahtui jotain kaameaa ja Nalle Puh meni rikki. Onneksi kuitenkin eräs ihana ihminen antoi minulle omat vanhat mukinsa, koska ei enää niitä käyttänyt. Nyt minulla on siis kokoelmissa kaksi Nasua, kaksi Ihaata, Tiikeri ja Nalle puh. Nasu on kyllä näistä se kaikkein tylsin ja turhin hahmo ja muki. Ihaa ja Tiikeri yhtä hyviä ja Nalle Puh paras. Maistuisi pulla varmaan Pommillekin. P.s. Ette muuten usko miten säikähin puolikuoliaaksi kun painoin kai jotain väärää nappia ja koko teksti katosi ja tähän tuli vain tyhjää. Onneksi tämä teksti kuitenkin löytyi luonnoksista. LISÄYS: Unohdin kertoa siitä, että tehtiin tankotanssitunnin päätteeksi myös siltaa. Tai siis osa teki siltaa, osa jotain muuta. Eipä tuota olekaan tullut viimeksi tehtyä kuin varmaan joskus peruskouluaikoina, mutta siltikin oli osittainen järkytys se, että en vaan saanut päätäni irti siitä maasta. Eli todellakin pitäisi saada käsiin sitä lisävoimaa. Vai olisiko myös jumitustilat ja tunnin tankotreeni vaikuttanut myös? Pitää testailla tätä joskus vaikka kotonakin. Osittain kyllä myös yllätyin, että niinkin hyvin onnistui se silta. Joten kutenhan se kuitenkin meni.

Mikä sinua motivoi?

Ah, eilen oli hyvä päivä. Kävin illalla YogaPilateksessa ja paria liikettä lukuuottamatta tuntui menevän paremmin kuin koskaan aiemmin. Ehkä laji ja liikkeet alkavat tulla tutuiksi ja niitä pikku hiljaa osaa paremmin ja/tai sitten takana olevat lepopäivät ovat oikeasti tehneet hyvää. YogaPilateksen jälkeen muutenkin on niin hyvä olo ja hyvä mieli. Keho palkitsee kun sitä on ensin hellinyt oikein kovasti. Yleensä sen jälkeen kuljenkin jonkinlaisessa horroksessa hymy korvissa jonkin aikaa.

Nuo Kuntoportin YogaPilates -tunnit ovatkin olleet todella mukava yllätys. Tunnilla yhdistellään sekä joogasta että pilateksesta juttuja ja ainakin minun mielestäni kokonaisuus toimii loistavasti. Onko sitten tuo yhdistelmä vai hyvä ohjaaja vai mikä syynä. Aiemmin olen joskus kokeillut erilaisia jooga-juttuja ja pettynyt siihen, kun en olekaan tykännyt niistä niin paljon kun odotin.  Ihan harmittaa, että tänään en mennyt aamutunnille ja jatkossa en enää pääsekään tiistaiaamuisin.

Sitten itse asiaan, mistä minun on pitänyt jo pitkän aikaa kirjoittaa. Nimittäin siitä, että mikä motivoi liikkumaan. Mielelläni kuulisin nimittäin muidenkin kokemuksia ja kommentteja tähän asiaan.

Oli aihe sitten ihan mikä tahansa, niin yksi parhaista motivoinnin keinoista on varmastikin kaikenlaiset taulukot ja kilpailut. Taulukoita on niin mukava katsella ja niistä on mukava seurata omaa tai muiden kehitystä. Toisena tulee sitten kilpailut. Minut voi varmaan huijata melkein mihin tahansa, jos siitä vain tekee kilpailun. Mikseihän kaikesta tehdä? Tai kai sitä itse voisi tehdä koko elämästään yhtä pelkkää kilpailua. On tuossa kilpailuinnossa huonokin puolensa. Joskus taas en viitsi edes lähteä mukaan, jos en usko omiin mahdollisuuksiini.

Mitä sitten tulee liikkumiseen ja/tai painonpudotukseen, niin edellisten ohella paras motivaattori on kun katsoo Suurinta Pudottajaa tv:stä. Hyvä, jos malttaa katsoa edes kokonaista jaksoa, kun haluaisi jo itsekin lähteä liikkumaan.

Aiemmat esimerkit kun käsittelivät enemmän treenauksen ulkopuolella tapahtuvaa motivointia, niin lisätään vielä yksi, joka motivoi itse suorituksen aikana. Nimittäin musiikki. Ilman musiikkia en varmaan jaksaisi tehdä mitään viittä minuuttia kauempaa.

Minkälainen musiikki auttaa sinua? Mikä pistää sinun jalkasi vispaamaan tai lanteesi heilumaan? Minkä kappaleen kuultuasi jaksat vielä lisää, vaikka kuvittelit olevasi jo ihan poikki? Mitä ylipäätään kuuntelet?

Minä käytän aina lenkkeillessä ja pyöräillessä tätä listaa:
Suoritusmusaa
Venytellessä ja rauhoittuessa käytän tätä listaa:
Venyttelymusaa

Toivottavasti listat toimivat ja näkyvät kaikille kun jaan ne noin vai pitäisikö olla lisättynä ensin spotifyn kaverilistalle? Ei kai. Jos toimivat, niin SAA ANTAA lisää biisivinkkejä molemmille listoille.

Molemmat listat poikkeavat hyvin paljon siitä mitä normaalisti kuuntelen. Eri tilanteet vain vaativat erilaisen musiikin. Kuunteletko sinä samaa musiikkia sekä treenatessa että "vapaalla" vai vaaditko eri tilanteisiin eri musiikit?

(Muistutus itselle: vielä kaksi viikkoa muuta treenausta ja sitten pitäisi keskittyä pääasiallisesti tankotanssiin.)

Lepopäivä

Alunperin suunnitelmissani oli tälle aamulle spinningiin meno, mutta eilen illalla tajusin ensinnäkin olevani ihan poikki ja toiseksi tajusin, että en ollut yli viikkoon pitänyt kunnon lepopäivää. Hupsista, Niinkin voi käydä kun joka päivälle on salilla jotain mielenkiintoista tarjottavaa. Eikä ihmekään, jos alkaa jo väsyttää. Keho se vain taitaa jo itsekin muistuttaa, että pieni lepo olisi paikallaan. Tänään siis pakollisen seisoskelun ja pyöräilyn lisäksi keskityn välillä joihinkin muihin juttuihin kuin liikuntaan. Ainakin pari hyvää kirjaa olisi ja pari koulutehtävää ja Emmerdaleja rästissä ja kyllähän näitä hommia riittää.

Kukahan muuten on keksinyt tuon, että viikossa olisi aina vähintään yksi lepopäivä? Miksi juuri viikossa? Eikö vaikka riittäisi joka kahdeksas tai joka kymmenes päivä? Kuinka usein te pidätte lepopäiviä? Mitä silloin teette? Nukutte sohvalla? Teette vain rauhallisia kävelylenkkejä? Juoksette baariin ja pidätte huolen siitä, että seuraavastakin päivästä tulee lepopäivä?

Pyörällä päästään

Hyvänmielen haasteeseen kymmenen kirjan keksiminen onkin yllättävän vaikeaa ja aikaa vievää, joten kirjoittelenpa tähän väliin eilisestä päivästä. Aamupäivän ryhmäliikuntoihin en valitettavasti ehtinyt, mutta jotain piti keksiä, ettei koko päivä mene ihan sisällä istuskeluksi ja laiskotteluksi. Päätin sitten lähteä pyöräretkelle. Tässä kaupungissa ainoa lenkki, jonka voi tehdä ilman suurempia mäkiä taitaa olla tuo Jyväsjärven ympäri menevä lenkki, joten lähdin Rantaraittia pitkin polkemaan.

En ollut ehtinyt kotiovelta sataakaan metriä kun alkoi hiukan satamaan vettä. Reippaasti päätin että jos en koko järven ympäri mene niin vähintään pienemmän pään tai ison sillan kautta on mentävä. Minuahan ei ole tehty sokerista! Hyvin nopeasti sade kuitenkin hellitti, enkä saanut tekosyytä lyhentää lenkkiäni, vaikka aluksi vähän laiskottikin ja tuntui, ettei pyörä kulkenut niin nopeasti kuin olisin halunnut. Sinnikkäästi jatkoin matkaa ja poljin kuin poljinkin koko järven ympäri ja vielä kotiinkin asti. Loppumatkasta olikin jo ihan hyvä mieli ja ihmettelin, että näinkö helposti ja nopeasti se matka menikin. Eli 13 kilometriä 39 minuuttiin.

Kyllähän se pyöräily on ihan mukavaa hommaa, kun sitä pääsee tekemään jossain vähän erilaisemmissakin maisemissa. Silloin vähän tympii, jos joka päivä joutuu tekemään yhtä ja samaa reittiä ja aina samat maisemat. Täällä päin on myös ihan liikaa reittejä, joissa joutuu ylämäet taluttamaan ja alamäet jarruttelemaan. Järven ympäri mennessä ei ollut onneksi kumpiakaan vaan koko matkan sai polkea. (Jos joku osaa neuvoa Jyväskylästä yhtä hyviä pyöräilylenkkejä kuin tuo järven ympäri, niin kertokaa!) Seuraavan kerran kun on pyörän osto edessä, niin ehkä voisi sittenkin ostaa sellaisen, jossa on enemmänkin kuin kolme vaihdetta. Vai onko niissä sellaisissa sitten koskaan jalkajarruja? Ne ovat minulle ehdottomat, jos hengissä haluan selvitä.

Pitäisi varmaan ihan jalkaisinkin tuo reitti mennä vielä ennen kuin lumet ja pakkaset tulevat. Muistaakseni en nimittäin tänä kesänä ole tuota Jyväsjärveä kertaakaan jalkaisin kiertänyt ja pitäisihän se vähintään kerran vuodessa tehdä. Tekosyynä käytän sitä, että olen tänä kesänä ollut kotona todella vähän, kun koko ajan olen ollut jossain reissussa.

Illalla olisi sitten syvävenyttelyä, johon tekisi kovasti mieli mennä. On nuo venyttelytkin jääneet kesän aikana vähän liian vähille, vaikka sitä onkin varmaan ollut enemmän kuin muuta liikuntaa. Riippuu vaan nyt vähän siitä, että hellittävätkö nämä kerran kuussa tulevat hirveät kivut vai eivät. Jos eivät, niin en kykene lähtemään täältä minnekään. Toisaalta venyttelyn jälkeen voisi hyödyntää kuntosalin saunaa. Vai lupaisinko nyt tässä itselleni, että jos en lähde salille venyttelemään, niin tekisin edes jotain venyttelyjä kotona?