Lepoa vaikka väkisin!

Jo noin viikko sitten laadin tämän viikon lukujärjestykseni ja tähän perjantain kohdalle merkitsin isolla, että tänään pitäisi olla LEPOPÄIVÄ. Koko viikon olen odottanut tätä päivää ja jo etukäteen nautiskellut siitä, että tänään ei tarvitse poistua kotoa yhtään mihinkään. Korkeintaan viereisen talon saunaan saunavuorollamme, jos oikein rajuksi heittäännyn.

Miten tämä päivä sitten alkoi? Olin vielä puolihorroksessa sängyssä makoilemassa kun mietin, että pitäisikö lähteä salille oikein kunnolla rehkimään tai tehdä oikein pitkä kävelylenkki. Sitten muistin sen. Lepopäivä.

Koko ajanhan tässä tekisi mieli rynnätä salille nostelemaan oikein kunnon painoja tai edes lainata täällä kotona noita miehekkeen puntteja ja ihan vain muutamat liikkeet tehdä niillä. Huomenna on kuitenkin luvassa useamman tunnin Dance Party, johon tahdon osallistua, joten nyt pitäisi kerätä voimia, eikä lipsua tästä lepäämisestä.

Siellä ne mokomat X:t houkuttelevat minua koko ajan luokseen.

Ehkä näistä ajatuksista kohta pääsee. Outoa nimittäin, että nyt olisi halu lähteä salille, kun nimenomaan se lähteminen yleensäkin on ollut se pahin ongelma minulle. Tykkäisin kyllä käydä vaikka missä, mutta yleensä jos en pitkään aikaan ole ollut kotona neljän seinän sisällä vähintään 24 tuntia, niin stressaannun. Ehkä pitää kohta muuttaa siihen jättimäiseen kartanoon ja hankkia sinne oma kuntosali. Sitten voisi salitreenit tehdä kotona ja lähteä käymään tuolla kaupungilla vain ryhmäliikuntatunneilla.

Toinen ongelma tuossa lähtemisessä on se, että kyllähän tuo pyöräily salille ja etenkin takaisin kotiin tympii. Rentouttavan saunan jälkeen onkin uudestaan hikinen kun tulee kotiin ja jos on ollut tarpeeksi rankka treeni, niin jalat ovat ihan vetelinä ja jokainen polkaisu on haaste. Tämän toisen ongelman ratkaisisi se teleportti. Pitänee alkaa kehittelemään sitä ihan tosissaan.

Onko muilla ongelmia näiden kolmen (lepopäivien yli-innokkuus, liian vähäinen kotona olo, salille matkaamisen rankkuus) asian kanssa tai onko teillä niihin mitään ratkaisuja? Kuljetteko aina autolla tai bussilla salille vai menettekö jalkaisin tai autolla? Vai onko niin lyhyt matka, ettei tarvitse edes miettiä tuollaisia asioita?

Tämän viikonhan olen ollut lomalla ja olen saanut tehdä liikuntaviikkoni aikataulun lähes oman mieleni mukaan. Normaalisti yritän aina yhdistää liikunnan niin, että teen sen joko heti koulupäivän jälkeen tai ennen koulupäivän alkua. Näin saa ainakin joitain matkoja vähennettyä, kun ei tarvitse kodin ja keskustan väliä rampata jatkuvasti. Joskus vaan jotkut haluamani ryhmäliikuntatunnit ovat niin myöhään, että en viitsi jäädä niitä odottelemaan tai sitten joudun odottelemaan niitä kaupungilla monta tuntia. Ensiviikolla tämä kiireisempi aikataulu taas alkaa. Odotan jo innolla kesälomaa. Sitten pääsee taas tekemään omat aikataulunsa ihan niinkuin huvittaa.

Kuka olisi uskonut pari vuotta sitten, että käytän syyslomani siihen, että vihdoinkin saan liikkua niin paljon kuin haluan ja käydä mahdollisimman monilla ryhmäliikuntatunneilla, enkä edes halua matkustaa mihinkään, kun kotonakaan ei saa nykyään olla tarpeeksi? En minä ainakaan.

Useana aamuna olen jopa herännyt herätyskelloon, enkä ole hyödyntänyt edes sitä, että tällä viikolla olisi voinut nukkua pitkään ilman kelloa. Ehkä kokeilen sitä sitten sunnuntaiaamuna.