Suunnitelmia keholle ja elämälle.

"Paino kertyy pikkuhiljaa, joten miksi sen pitäisi lähteä nopeasti?" Niinpä. Tähän lauseeseen törmäsin eräässä tekstissä viime viikolla. Hyvin todettu. Tätä piti ihan pysähtyä miettimään. Allekirjoittaneen lisäksi monille tuntuu olevan rankkaa se miten hitaasti paino putoaa, ja ettei niissä tavoitemitoissa ollakaan kahdessa viikossa. Mietin asiaa vielä tarkemmin ja tajusin, että itse asiassa aina kun olen tarkoituksella painoani pudottanut, niin se on lähtenyt nopeammin kuin mitä se on tullut. Eli miten ihmeessä pitäisi vielä vauhdikkaammin tapahtua. Luulisi tämän vauhdin jo riittävän. Sitten tein tarkempia suunnitelmia. Loin parikin tavoitetta itselleni eri ajankohtiin ja vasta sen jälkeen laskin, mitä ne tarkoittaisivat viikkotasolla. Eri versiot antoivat minulle tuloksiksi, että minun pitäisi pudottaa painoa 0,21kg/vko tai 0,26kg/vko. Ihan mahdollisiltahan nuo molemmat kuulostavat. Kun vain en nyt tuudittautuisi ajatukseen, että "helppo nakki" ja sen takia epäonnistuisi koko hommassa.

Täytyy myös muistaa, että ainahan nuo painonmuutokset tapahtuvat sahaten ylös alas koko ajan, vaikka kokonaissuunta olisikin selkeästi vain jompi kumpi. Eli ei pidä masentua heti ensimmäisestä plussaviikosta tai turvotuksesta. Tuollaisten viikkojen takia joinakin viikkoina painonpudotuksen pitäisikin olla suurempaa, jotta keskiarvo pysyisi vähintään tuossa suunnitellussa. Mitä luulette? Kuulostaako realistiselta?

Ruokailuasioitakin on tullut mietittyä viime aikoina paljon. Päätin jo, että jouluna (24.-26.12.) annan itselleni luvan 24/7 syöpöttelylle, jottei tulisi huono omatunto ja stressi. Tuskin kuitenkaan ihan armottomia määriä tulee syötyä. Enkä koskaan ole pitänytkään joistain tietyistä jutuista. Kenties päätän jo etukäteen senkin, että vaikka olisi kuinka "epäkohteliasta" kieltäytyä joulutortuista, niin en syö niitä, koska en ole niistä koskaan pitänyt. Kuinkahan tuon syöpöttely-luvan suhteen sitten käy ja onkohan ihan tyhmä idea. Tällä hetkellä näen joululoman hyvänä lepo- ja tankkaushetkenä, mutta mikä mahtaa olla olo tammikuussa.

Muutenkin pitäisi nyt paremmin oppia jättämään nuo "herkuttelut" pois. Sanana tuo on niin hassu. Parhaita herkkujahan ovat ne normaalit tavalliset ruoat, jota tulee syötyä säännöllisesti ja jotka ovat terveellisiä. Nyt puhunkin niistä "muiden herkuista". Aivan liian usein tulee syötyä joko tavasta tai kohteliaisuudesta mm. pullaa, piirakkaa, keksiä, torttua ja karkkia, vaikka en edes oikeasti tykkää noista mistään. (Suklaa ei sitten ole karkkia vaan peruselintarvike! ;) ) Pikaruoatkaan eivät ole vuosiin maistuneet, kun makuaistini on muuttunut itsestään, eikä pizzerian pizzaakaan tee mieli kuin kännissä tai krapulassa. (Itse tehtynä pizzakin on paljon parempaa ja silloin tällöin myös terveellisempää.) Jäätelöäkään tekee nykyään todella harvoin mieli. Ehkä kerran kesässä. Tänä vuonna taisin silti syödä sitä noin 5-10 kertaa. (Toissakesänä vain KAHDESTI!)

Eli tästä lähin kun tulen käymään, niin ihan turhaan yritätte pakottaa minua syömään niitä pullianne. Voitte pistää ne pois kokonaan. Paitsi tietenkin, jos ne ovat ihan tuoreita ja niissä on paljon suklaata.

Välillä näitä miettiessä ihan ihmettelen, että mitä tässä minun ruokavaliossani on sitten pilalla, kun en edes tykkää melkein mistään ns. herkuista ja silti välillä paino nousee yllättävän suuriin lukemiin? Suklaatakin maltan ostaa aika harvoin. kerran kuussa tai vain joka toinen kuukausi. Silloinkin yleensä vain vähän ja mielellään tummaa. Jos joskus ostankin ison levyn maitosuklaata, en ole koskaan ollut niitä ihmisiä, jotka pystyisivät syömään yhdeltä istumalta tai edes yhdessä päivässä. Joku varmaan käy öisin salaa syöttämässä minulle kilon rasvaa ja kaksi sokeria? (Joskus tuntuu siltä, että ne ihmiset, jotka syövät joka päivä karkkia ja jäätelöpaketit ja suklaalevyt yhdellä istumalla, eivätkä koskaan liiku tai syö salaatteja, ovat silti laihemmassa kunnossa kuin minä. Miten se on mahdollista?

Aiempaa elämää miettiessä tulee kyllä kaksi seikkaa mieleen, jotka ovat varmasti olleet ne epäterveellisemmät. Nyt toisen parissa ei ole edes kiinnostanut viettää aikaa ja toistakaan en ole nähny niin pitkään aikaan, että uskaltaisinkohan jo kirjoittaa sen näkyviin. Pelottaa, että heti alkaa tekemään mieli kun vain näkeekin sen sanan. Käsittelen kuitenkin ensin sen, johon en ole koukussa. Eli ensin tuo alkoholi. Kyllästyttää niin kovasti se miten monista se tekee ihan idiootteja, että eipä ole itsekään tehnyt mieli kovin paljon. Ehkä voisi (sivistynyttä punaviinimaistelua lukuunottamatta) lopetellakin kokonaan. Kummallista kyllä. Minulla ainakin on ollut sellainen käsitys aiemmin, että teinit ne on kännissä idiootteja ja ne saavat aikaan draamaa aiheesta kuin aiheesta. Johonkin aikaan sitten olinkin onnellinen siitä, kun olen säästynyt kaikelta ylimääräiseltä typeryydeltä, niin tuskinpa siihen enää koskaan törmääkään. No, nyt suurinpiirtein viimeisimpien kolmen vuoden ajan olen joutunut katselemaan vierestä riehumista, tappelua, väittelyä, itkemistä, turhaa mustasukkaisuutta, draamaa ja muuta typerää enemmän kuin koskaan ja välillä siihen on minua itseäänkin sotkettu mukaan. Eipä enää huvita. Typerää touhua. Huvittava lisä ihmettelylle voiko ilman viinaa pitää hauskaa. Näköjään hyvin moni ihminen ei osaa pitää hauskaa edes sen viinan kanssa.

Toisena sitten tämä pelottava addiktioasia. Voisin mielelläni ottaa vaikka jonkun hypnoosihoidon tai mitä tahansa, jos tästä pääsisi eroon. Kesällä näitä taisi mennäkin aika paljon. Siitäköhän se paisuminenkin sitten johtui. Eli s-i-p-s-i-t. En nyt uskalla edes ajatella niitä liian pitkään. Tralalalalalallallaa. Heinäkuun jälkeen en ole tainnut ostaa niitä kertaakaan ja sen jälkeenkin syönyt vain pari kourallista. Helpompaa se onkin, että mitä kauemmin on ilman, niin vähemmän tekee mieli. Sitten jos on taas saanut monena päivänä peräkkäin, niin tuleehan niihin joku koukutus ja sitten on taas pakko saada lisää. Nyt ei ole hirveästi tehnyt mieli pariin kuukauteen kun en ole niitä ajatellut (siksi tämä raportointi onkin vähän vaarallista). On myös ollut niin kova kiire kaikessa touhussa ja muita syömisiäni olen tainnut miettiä tarkemmin, niin eihän tässä olisi missään välissä ehtinytkään viettää hellää hetkeä sen ihanan pussin kanssa.<3
Nyt pitäisikin tehdä joku selkeä päätös tähän asiaan. Näitä kuitenkin varmasti on tarjolla joissain tapahtumissa. Lopettaisinko noiden syönnin kokonaan koko loppuelämäkseni ja yrittäisin väkisin saada itselleni niistä jonkun inhoreaktion aina kun näen niitä? Vai pitäisikö joihinkin tiettyihin tilaisuuksiin antaa lupa ottaa muutama kappale.. ..kourallinen.. pussi....

Dumdidumdidum.. nyt on pakko ajatella jotain muuta ja mennä ihan muihin hommiin. Onpas ilmoja pielly ja kohtahan se on muuten joulukin. Jokos odotatte innolla ja olettekos olleet kilttejä? Enää 84 yötä jouluaattoon. Mitähän se pukki tuo.