Se ite on cylon, joka muista sanoo!

Lauantaina lähes koko päivä meni siinä kun pelasimme viiden hengen voimin ihan vain pari kertaa erästä minulle uutta peliä. Muut olivat tätä aiemminkin pelanneet, mutta minä kuullut vain villejä huhuja. Mikä peli sitten on sellainen, että siinä kestää niin kauan? No, tv-sarjaan perustuva lautapeli Battlestar Galactica.

Peli tuntui alkuselostuksen mukaan todella
yksinkertaiselta. Sitten ryhdyttiin ottamaan
kaikki tarvittava esille ja koko pöytä
täyttyi kaikenlaisesta
tilpehööristä.
Jaiks!

Faktat Battlestar Galacticasta

Ihmisten luomat ja sittemmin kapinaan nousseet cylon-robotit palaavat asutuille planeetoille tuhoten ihmisten planeetat Kobolin 12 siirtokuntaa. Vain kourallinen avaruusaluksia, suojanaan taisteluplaneetta Galactica, pääsee pakenemaan ihmiskunnan hävitystä ja tästä tilanteesta alkaa myös itse peli.

Kyseessä on yhteistyöpeli, jossa pelaajat valitsevat yhden sarjan hahmoista pelattavakseen ja yrittävät päästä laivastolla Kobol-planeetalle löytääkseen kartan Maahan, kadonneeseen 13. siirtokuntaan, uuden alun toivossa. Ihmiset voittavat, jos laivasto pääsee Koboliin. Cylonit voittavat, jos jokin neljästä resurssista (polttoaine, ruoka, moraali ja väestö)) tippuu nollaan tai cylonit onnistuvat valtaamaan Galactican tai vaurioittamaan sitä tarpeeksi.

Ilkeät vihulaiset yrittävät hyökätä pienen viattoman
minun kimppuuni.

Mutkikkuus: Pieniä yksityiskohtia riittää, mutta perussäännöt oppii helposti.
Onnen vaikutus: Sattumalla on suuri vaikutus peliin, mutta pelin luonteen huomioonottaen se kuuluu asiaan.
Vuorovaikutus: Pelaajien välinen keskustelu, huijaaminen ja uskottelu on pelin kantavia asioita.
Teema: Peli on erittäin vahvasti temaattinen ja sarjalle uskollinen.
Uudelleenpelattavuus: Jokainen peli on erilainen ja hyvällä porukalla peliin palaa kerta toisensa jälkeen.

Pituus: Laatikkoon merkitty 120-180 minuuttia, mutta peli voi tästä helposti venyä.
(Faktaosuus lainattu lautapeliopas-sivustolta.)

Mitä mahtaa neitonen synkissä
pohtia noin kovasti...

Muistaakseni minulle sanottiin tuosta pelistä, että kestää yleensä kahdesta neljään tuntia. Taisihan meilläkin ainakin noista se toinen pelikerta kestää sen neljä tuntia. Ehkä sitten käytämme ajasta paljon siihen jutteluun ja spekulointiin. Sehän näissä yleensä onkin se hauskin osuus. Tämän pelin yksi parhaista piirteistä oli muutamasta muustakin pelistä tuttu asetelma, että peliä pelataan yhdessä, mutta joukossa on myös henkilöitä, jotka ovatkin ihmisiä vastaan, mutta alussa emme vain tiedä ketkä näitä ilkeitä cyloneita ovat. Halutessaan Cylon saa paljastaa itsensä vaikka heti ensimmäisellä vuorollaan. Eri asia sitten onko se järkevää. Yleensäkin jossain vaiheessa paljastaminen kannattaa tehdä. Viimeistään silloin kun muut ovat arvanneet, että olet cylon. Mielenkiintoinen seikka oli myös se, että pelin alussa saattaa hyvinkin olla yksi tai kaksi cylonia tai välttämättä ei yhtään. Pelin puolessavälissä jaetaan lisää kortteja, jolloin peliin voi tulla lisää näitä cyloneita. Kuitenkin niin, että jaon jälkeen pelissä on yhteensä se kaksi.

Ensimmäisen pelin pelasin Lee "Apollo" Adamana, joka on lentäjä. Näin pääsin lentelemään avaruuteen pienemmällä aluksella ja ammuskelemalla taistelemaan vihollisaluksia vastaan. Loppupelin ajan kun presidentti oli paljastunut cyloniksi hän joutui luovuttamaan tittelin minulle ja näin pääsin tekemään loppupelin aikana tärkeitä päätöksiä. (Vai menikö se ihan noin. Korjatkaa pelitoverit, jos muistan näitä asioita väärin. Joka tapauksessa jossain vaiheessa peliä olin presidenttinä. Siitä todisteena tuo presidentti-kortti hahmokorttini vieressä tuossa kuvassa.)

Ensimmäisessä pelissä me ihmiset hävisimme. Olikin hyvä siinä välissä pitää vähän ruokataukoa ja rentoutua teemukillisen parissa. Etenkin kun illan emännällä oli näin hienoja mukeja. Sopivat hyvin tuollaisen pelailun yhteyteen. Mukit ovat siis tuolla Afrikan tähti -teemalla ja niissä on noita pyöreitä tyhjiä kohtia. Sitten kun mukiin kaataa kuumaa juomaa, niin sen alta paljastuu jotain. Huonolla tuurilla vain tyhjää. Hyvällä tuurilla Afrikan tähti.

Tällä kertaa sain vain hevosenkengän.
Joskus on tullut itse Afrikan tähtikin!

Sitten jatkoimme uuden pelin parissa. Tällä toisella kerralla halusin pelata jotain erilaista hahmoa, joten valitsin itselleni "Chief" Galen Tyrolin. Mukavaahan hänelläkin oli pelata ja pelikokemus oli hyvin erilainen. Johtuen kuitenkin ehkä enemmän itse pelistä ja sen tapahtumista kuin juurikaan siitä millaisen hahmon olin itselleni valinnut.

Blondi viettelijätär seurasi ja ahdisteli minua koko ajan.

Tällä toisella kerralla me ihmiset vihdoinkin voitimme. Hyvä, etten ollut jokaisella kerralla hävinneiden puolella. Nyt tätä kehtaa ehkä pelata toistekin. Mahdollisimman pian kyllä pitäisi päästä pelaamaan. Tuntuu, etten vieläkään kunnolla oppinut kaikkia sääntöjä ja asioita ja jos menee kauan aikaa, niin unohdan nämä vähätkin. Lautapeleistä tämä on kyllä paras, jota olen aikoihin kokeillut. Pitkään kyllä onkin tullut varmaan pelattua enemmän korttipelejä, wii-pelejä, juomapelejä ja muita.

Jos viikot olisivat kymmenpäiväisiä ja vuorokaudessa olisi kolmekymmentä tuntia, niin tästä pelaamisesta olisi ehdottomasti tehtävä viikottainen tapa. Nyt tahtoisin pelata tätä peliä paljon lisää ja on vielä monia muitakin pelejä, joita en ole pitkään aikaan tai koskaan pelannut ja haluaisin pelata. Yhdessä pelaamisessa on sekin hankaluus, että milloin saisi sovittua kaikille sopivan päivän. Aina jollain on jotakin muuta tai liikaa kiireitä.

You Are Not a Cylon
Our test indicate that you are not
a Cylon, although you can never
know for sure...

 Peli sai minut myös innostumaan kyseisestä tv-sarjasta enemmän. Olen nähnyt siitä vain joitain satunnaisia pätkiä, eivätkä ne ole vaikuttaneet niin kiinnostavilta, että olisin jaksanut katsoa edes kokonaista jaksoa, vakituisesta seuraamisesta puhumattakaan. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että pelin maailmaankin voisi päästä sisään paremmin kun katsoisi edes muutamia jaksoja sieltä täältä. En siis tarkoita, että peli sujuisi paremmin tai säännöt tai muutkaan jutut tulisivat yhtään sen tutummiksi vaan ihan vain sitä, että tunnelma voisi olla ihan erilainen ja pelihahmotkin tuntuisivat oikeammilta ja sitten voisi joko käyttäytyä niinkuin he tai nauresekella miten epätyypillisesti hahmon luonteelle sitä toimiikaan.

Nokkelimmat varmaan huomasivatkin tästä tekstistä, että minä en saanut/joutunut kertaakaan olla/olemaan cylon, vaan pelasin molemmat kerrat ihmisenä.

Neito synkissään ei ollutkaan
enää niin synkkänä kun
paljasti kaikille olevansa
CYLON!