Vätystää

Nykyään sitä on päässä useita ajatuksia ja juttuja, joita suunnittelee kirjoittavansa blogiin heti vaan kun pääsee kotiin ja koneen äärelle, mutta sitten kun pääseekin kotiin, niin ei jaksa tehdä mitään. Alkava kevätväsymys vai muuten vaan liikaa kaikkea tekemistä ja rankat koulupäivät? Vaikka muuten olisinkin pirteänä, niin viimeistään kotimatka vie kaikki loput energiat.

Nytkin tuntuu siltä, että ajatus ei kulje enää yhtään. Voisihan sitä kertoa vaikka siitä miten vuoden kirjahaasteet edistyvät. Ensimmäinen kirja on jo yli puolen välin. Tai sitten voisin kertoa treeneistä ja miten mukavaa on ollut, kun koulussa on ollut poikkeuspäiviä ja pääsin tänäkin maanantaina zumbaan, vaikka luulin etten sinne ehtisi. Tänä aamuna poikkeuksien takia ehdin YogaPilatekseenkin. Mukava aloitus päivälle. Voisin myös kehuskella siitä, että huomenna menen elokuviin katsomaan Anna Kareninan ja Piin elämän.

ZzzzzZZZzzzZZzzZZzZZzz

Vaan en jaksa.

Nyt tuntuu siltä, että voisin vain nukkua koko loppupäivän.

Onkohan jotain vialla ruokavaliossa vai syytänkö vain vuodenaikaa?

Tulisipa jo kesä.

Syyslomakooste

Niin se vaan syysloma vierähti nopeasti ja taas pitäisi jaksaa joka aamu nousta kouluun. (Matkalla on kamalampia ylämäkiä mihin olen tottunut viimevuosina, vaikka asunkin tässä hirveässä mäkikaupungissa.) Olinko tarpeeksi tehokas ja ehdin tehdä kaiken hyödyllisen ja tärkeän tässä viikon aikana?

Liikuntaa tuli harrastettua ihan kiitettävästi, vaikka viikossa olikin kaksi lepopäivää. Pääsin osallistumaan tunneille, joilla en ollut käynyt pitkään aikaan (kahvakuula, zumba). Tutustuin myös uusiin lajeihin (burleski, bodybalance). Hyötyliikunnat mukaanlaskettuna ehdin koko viikon aikana liikkua kaiken kaikkiaan viisitoista tuntia. Fitocracyssa etenin niin pitkälle, että tarvitsisin enää 77 pistettä päästäkseni tasolle 18. Eiköhän se tapahdu heti kun olen lisännyt sinne tämän uuden viikon ensimmäisen päivän pyöräilyt ja illan tankotanssitunnin.

Muita aikaansaannoksia syyslomaviikolta:

• luin kirjan Nancy lähes kokonaan (Olen kyllä lukenut sen ennenkin.)
• käsityö eteni siihen vaiheeseen, että pian minulla pitäisi olla uusi villasukkapari.
• pyykkikone on jo melkein asennettu. Pääsin jo hyvälle alulle kaikkien ruuvien irroittelun ja uudelleenkiinnitysten kanssa, kunnes huomasin, että vedenottoletku on väärän kokoinen seinässä olevaan hanaan nähden.
• Emmerdalesta olen saanut katsottua kaikki rästijaksot ja katsoin myös Emmerdalen suoran lähetyksen, josta aloinkin kirjoittamaan pientä selostusta seuraavaa SEC:n (Suomen Emmerdale Club) lehteä varten.
• värjäsin hiukset.
• leikkasin hiuksia.
• olen valmistanut pariakin erilaista raakasuklaata.
• hemmottelin ja rapsuttelin koiraa.
• olen nauttinut olostani ja vapaa-ajasta.

Dance Party

Eilinen oli siis liikunnantäyteinen päivä. Jo kymmenen aikaan aamulla suuntasin kohti Kuntoporttia toivoen, ettei erikoispäivä ole saanut aikaan yleisöryntäystä ja en pääsisikään tunneille. Normaaliohjelmasta poiketen salillani järjestettiin Dance Party -nimeä kantava avoimien ovien päivä. Kuka tahansa sai siis osallistua ilmaiseksi sinä päivänä järjetettäville tunneille, jotka kaikki olivat enemmän tai vähemmän tanssillisia. Ohjatut tunnin olivat dance, afrodance, zumba ja zumba toning.

Dancessa aihe vaihtuu aina muutaman viikon välein ja normaalisti sitä järjestetään keskiviikkoisin. Valitettavasti en koskaan aiemmin ole päässyt noille tunneille, vaikka halu onkin ollut suuri. Tämän hetken tanssina dancessa on burleski, jota myös lauantaina tanssimme. Liikkeiden muistaminen oli jonkin verran vaikeampaa kuin jossain perusjumpassa. Osittain ehkä senkin takia, että emme jääneet tekemään yhtä liikettä loputtoman pitkään niinkuin ehkä jossain saatetaan tehdä vaan koreografia muodostui monesta pikkujutusta. Itse koreografian vedimmekin sitten moneen kertaan ja jos sama ohjelma on aina sen muutaman viikon, niin kyllähän tuo säännöllisellä käynnillä alkaisi varmasti sujumaan paremmin. Hirveä hikikuolema tunnin aikana ei tullut. Ehkä osittain aiheesta johtuen ja osittain siitä, että en vain osaa vetää mitään tuntia täysiä kuin aikaisintaan toisella kerralla. Ensimmäinen kerta menee aina varovaisesti tutustuessa. Tähän tanssiputkeen tietysti kävikin hyvin se, että ensimmäisen tunnin veti lähinnä lämmittelynä. Hauskaa joka tapauksessa oli. Pakko ruveta käymään keskiviikon burleskissa ainakin silloin tällöin, vaikka se sitten tarkoittaisikin sitä, että joudun lorvimaan kaupungilla tylsistyneenä tuntikausia ennen sitä tai sitten liikkumaan tuntikausia muiden tuntien ja salitreenien parissa odottaen illan tanssituntia.

Afrotanssi meni tutun turvallisissa merkeissä. Ohjaaja ja ohjelma olivat jo valmiiksi tuttuja ja tunnilla pääsi paremmin vauhtiin kuin burleskin parissa. Ainoana hidastavana tekijänä oli oikean jalan nilkkakipu. Muinoin nilkkani kieytyivät heti liikunnoissa, joissa joutui tekemään sivuttaisliikettä ja aloinkin välttelemään niitä. Kunnes jostain tajusin, että nilkkakipu johtuikin nimenomaan siitä, että en tarpeeksi harrasta sellaista liikuntaa, jossa nilkat pääsisivät vahvistumaan. Onko viimeaikojen liikunnastani sitten puuttuneet nilkkoja vahvistavat liikkeet? Miksi vain oikean jalan nilkka kipeytyi, muttei vasemman? Onneksi tämä afrotanssi oli ainoa, joka tehtiin ilman kenkiä. Kipu katosi oitis, kun zumbaa varten pääsin laittamaan jalkaani taas kunnolla tukevat sukat ja hyvät kengät.

Zumbassa vetäjänä pysyi sama kuin afrotanssissa. Aiemmin en hänen zumbassaan ole ollutkaan, joten oli hauska kokea sekin. Jokainen zumba kun on vetäjästä riippuen niin erilainen. Ihan hyvät fiilikset tästäkin tunnista jäi.

Alunperin olin suunnitellut osallistuvani vain noille kolmelle ensimmäiselle tunnille, mutta jostain sitä virtaa vielä riittikin ja jäin vielä zumba toningiinkin. Lupasin itselleni, että jos heikottaa, niin saan vetää tunnin kevyesti. Todellisuudessa vedin tämän viimeisen tunnin rankemmin ja vauhdikkaammin kuin mitään noista aikaisemmista.

Kyllä tuon urakan jälkeen kelpasi saunoa ja lähteä kotiin syömään. Kotiinkin pääsin ihan saman päivän aikana, enkä tuupertunut matkalla ojaan nukkumaan. Kotona palkitsin itseni ihanalla lohiaterialla, suklaalla ja kunnon päiväunilla. Taisi viedä puhdin hyvin pois tuo eilinen, kun tänäänkin olen ehtinyt jo yhdet päiväunet ottaa.

Meikäläisen suosikkilauantaita kyllä kaikki tällaiset poikkeavat liikuntapäivät. Toivottavasti jatkossakin tulee paljon erilaisia tempauksia ja maratoneja ja kaikkea muutakin kivaa!

 Annoskoko meni ehkä vähän överiksi, mutta menkööt nyt tämän kerran, kun olin niin kovasti rehkinytkin!
-uunilohta
-salaattia, kurkkua, paprikaa, raejuustoa
-kukkakaalia, sipulia, punajuurta
-katkarapucashewpähkinäkastiketta

Maanantaisoturin mietteitä

"Miltä kuulostaisi NYT? Juuri nyt toimii parhaiten. Jos vaikka ensin lakkaisit murustelemasta kinkkuvoileipää tämän kirjan sivuille, laittaisit koko opuksen sivuun ja juoksisit korttelin ympäri? Hip ja hei, uusi elämä on aloitettu!"

Näin luin kirjasta Maanantaisoturit (Kukka Laakso ja Varpu Tavi) ja hekottelin itsekseni. Itsehän olin vasta tullut kirjastosta tuon kirjan kanssa ja odottelin ryhmäliikuntasalissa zumban alkamista. Hyvissä ajoin kun saapuu tunnille, niin odotellessa ehtii vaikka mitä. Kovin pitkälle en ehtinyt kirjaa lukea, mutta vaikutti mielenkiintoiselta ja ajatuksia herättävältä. (Toistaiseksi kyllä vaan paljon sellaista itsestäänselvää ja omia aiempia ajatuksia vahvistavaa, mutta hyödyllistä ja mielenkiintoista silti.)

"Maanantaisoturi voi olla kuka tahansa 10 - 100-vuotias, joka tietää että koskaan ei ole liian aikaista eikä liian myöhäistä. Maanantaisoturi aloittaa tänään. Hän valitsee valon, voiman ja terveyden."


Kirjassa opastetaan siis terveellisemmän elämän pariin niille, jotka haluavat jatkaa tästä ikuisuuteen. En lupaa vielä, että tottelisin kirjan ohjeita, mutta kiinnostuneena lukutoukkana aion silti lukea opuksen alusta loppuun.

"Elämänmuutos, terveys ja onnellisuus kuulostavat laimealta virkamieskieleltä markkinapuheiden rinnalla. Kuka jaksaa tehdä ankarasti töitä terveyden puolesta, jos toisessa vaakakupissa tarjotaan kireät pakarat päivässä? Kuka jaksaa rakentaa omaa hyvinvointiaan hormonien ja mielen tasolla, kun tarjolla on muovinen supermaailma ja euron jogurttipurkki, joka muuttaa elämäsi 14 päivässä?" 

Sunnuntai-ilta meni mukavasti sisältäen yhden ihanan yllätyksen. Onneksi mieheke katsoo televisiota säännöllisesti ja vinkkaa jutuista, jotka minulta menisivät muuten ohi. Aikaisen nukkumaanmenon sijaan pääsinkin katsomaan Take Thatin konserttia. Keikka oli kuvattu siltä viime vuoden kiertueelta, jolla Robbiekin oli mukana. Toivottavasti keikkailisivat vielä jatkossakin joko neljästään tai viidestään, niin minäkin pääsisin joskus katsomaan. Tänään kehittelinkin sitten mielessäni sellaista, että jos minulla joskus olisi oma kuntosali, niin järjestäisin sinne Take That -teemaisia jumppia tai päiviä. Konsertissa näytti vanhoissa biiseissä olevan useinkin samat vanhat koreografiat. Miten mukava olisikaan oikean musiikin soidessa opetella ja tanssia niitä itsekin. Mielellään sitä treenaisi muutenkin tiettyjen kappaleiden tahtiin. Esim. tämän:

Venyttelyihin ja muihin rauhallisempiin hetkiin taas tarvittaisiin kärsivällisyyttä:

Spinningissä voisi sitten vetää kaikkein tuoreimpia kappaleita:

Kello löi jo viisi...

Heräsin tänään jo ennen viittä. Yli tunnin makoilin sängyssä ja yritin saada uudelleen unta, mutta eipä siitä tullut mitään. Luulikohan alitajunta, että käyn vielä viikonlopputöissä? Aiemmin nimittäin noihin aikoihin perjantain ja lauantain välisenä yönä olin yleensä aina töissä. Nousin sitten pirteänä uuteen aamuun nauttimaan tästä päivästä. Ihaniahan nämä aamuhetket ovat. On niin paljon mukavempaa rauhassa ja kiireettä aloittaa aamunsa ja viettää oma rauhallinen hetkensä kera teemukillisen. Etenkin näin alkusyksystä tuohon oheen kävisi täydellisesti se, että teensä tai kahvinsa joisi pihalla ja levittäisi puutarhapöydälle tuoreen aamulehden. Valitettavasti minulla ei ole puutarhapöytää, ei kunnon pihaa, eikä edes lehtitilausta. Täytyy siis tyytyä tähän tietokoneen ääressä istuskeluun.

Yllä tämänhetkinen teevalikoimani. Keisarin morsian kurkistaa kainosti Ihaan takaa.

Tarkoituksena oli vain hiukan vähentää kahvia, eikä lopettaa kokonaan, mutta nyt olen vahingossa ollut jo yli viikon ilman kahvia. Viime viikon perjantaina aamukahvit join. Sen jälkeen olen kitannut vain teetä ja sitäkin yleensä kofeiinittomana. Ehkä noin joka kolmas päivä olen juonut kofeiinipitoista teetä.

Käytin aamulla aikaa myös ensiviikon lukujärjestyksen tekoon. Olen huomannut, että harvoin saa mitään aikaiseksi tai ainakin unohtaa puolet asioista, jos ei jonkinlaista viikkosuunnitelmaa tee. Nyt vain tuntuu olevan liian monta juttua meneillään. Mistä päästä pitäisi karsia pois, että ehtisi tehdä näitä kaikkia: kuntosalilla käynti, tankotanssitreenit, koulu, puolison kanssa ajan viettäminen, koiran kanssa lenkkeily ja koiran rapsuttelu ja harjaus, kirjojen lukeminen, siivous ja muut kotityöt, nukkuminen ja kaiken tämän päälle tarvitsisi myös sellaista ihan omaa rauhallista aikaa jolloin ei tee oikeastaan mitään ja saa olla ihan yksin. Huh huh. Onneksi ei sentään tähän päälle ole vielä lapsikatrasta. Miten te kotiäidit saatte koskaan yhtään mitään aikaiseksi? Tai mistä asioista te karsitte, että saatte muihin hommiin enemmän aikaa? (Puhumattakaan töissä käyvistä tai opiskelevista äideistä.)

Hiukan helpompaa olisi, jos saisi ihan mielivaltaisesti itse keksiä nuo aikataulut, mutta ei niitä sali- ja tankotanssituntejakaan ole ihan milloin haluaa. Monet hyvät tunnit menevät nyt päällekkäinkin tai eivät muuten vain sovi minun aikatauluuni. Kai sitä jonkinlainen lepopäiväkin pitäisi pitää? Ensiviikolle ei taida sellaista ollakaan. Pitäisiköhän karsia maanantailta pois kaikki muu paitsi koiran kanssa lenkkeily. Se vaan sitten tarkoittaa sitä, etten pääse koko viikolla yogapilatekseen. On jo ihan ikävä sinne. Samoin kuin zumbaan, jota olisi maanantaina aamupäivästä. Olisiko tarpeeksi rauhallinen lepopäivä, jos kävisi vain koiran kanssa lyhyellä lenkillä ja sitten illaksi menisi yogapilatekseen? Tai jos sunnuntailta jättäisikin pois tankotanssin kokonaan, niin illalla menisi vain syvävenyttelyyn.

Onkin tässä päässyt vähän liikaa jäykistymään, vaikka melko notkea kai sitä vieläkin on. Palauttelevien venytysten lisäksi en ole paljoakaan tehnyt mitään "ylimääräisiä" venyttelyjä. Aiemmin muistin reippaasti venytellä ja joskus se olikin varmaan ainoa liikuntamuoto mitä harrastin hyötyliikunnan lisäksi. Harmillista, että se on nyt meinannut jäädä. Siksi nuo ryhmävenyttelyt ovatkin hyviä. Jos muuten on muka koko ajan niin kiire ja paljon touhua, niin siellä ainakin malttaa tehdä rauhassa muiden tahtiin. Yleensä jo pelkkä saliin sisään astuminenkin jo rentouttaa ja kaikki mahdolliset huolet tai kiireet jäävä mielestä välittömästi. On myös helppoa kun on vetäjä, joka määrää mitä tehdään ja kuinka kauan, eikä tarvitse omaa mieltään sillä vaivata. Pitkään olen toiminutkin venytysten puolestapuhujana ja jatkan sitä vieläkin. Venytelkää, venytelkää!

Iltalisäys
Jopas oli päivä. Putkeen siis vedin salilla afrotanssin, zumban ja yogapilateksen.Saavuin salille jo vähän aiemmin ja näin ja kuulin kun muut olivat spinningmaratonilla. Silloin iski vähän kateus. Miksen voinut olla monessa paikassa yhtäaikaa. Siitä on kohta jo melkein vuosi kun olen viimeksi osallistunut siihen. Muutkin maratonit olisivat kivoja. Toivottavasti niitä on jatkossa vähintään yhtä paljon kuin aiemminkin. Nyt kun minullakin on lauantait vapaita ja pystyn niihin osallistumaan. Ne kun ovat aina lauantaisin.

Yllättävän hyvin jaksoin tämän koko rumban Afrossa en muistanut ottaa niin rauhallisesti kuin olin suunnitellut vaan aika täysillä tuli vahingossa vedettyä. Zumbassa olikin sitten ihan uusi vetäjä. Tunti oli hänelle itselleenkin ihkaensimmäinen tässä firmassa. Ihan mielenkiintoinen tunti oli. Ainakin erilainen. Harvoin salilla komennetaan liikkumisen lisäksi myös laulamaan. Loppuvenyttelynä ja -lauluna tuli nimittäin My Heart Will Go On ja tietysti kaikkien zumbaan tulevien pitää osata se. Tunnin jokaisesta biisistä saimme myös kuulla sanan tai pari. Harvemmin muut kertovat biisivalinnoistaan, että mitä ne ovat ja miksi ovat ne valinneet. Alkulämmittely tuntui aivan järkyttävän rankalta ja ehdin jo pelätä millaista lopputunti on, mutta ehkä olin vain niin naatti siitä afroilusta, että lämmittelyt tuntuivat pahemmilta kuin olivatkaan. Etenkin kun samoilla vauhdeilla ei päässyt heti edes jatkamaan, vaan tuntien välissä oli vartin tauko, jolloin ehti liikaa levätä. Olisi varmaan pitänyt se aika käyttää jotenkin lämmitellen, eikä päästää sykettä ihan niin alas.

Viimeisenä yogapilates sujui muuten ihan mukavasti, mutta kädet olivat ihan väsyneet spagetit. Olivatkohan sitten jo eiliseltä päivältä vai noilta aiemmilta tunneilta vai sekä että. Välillä oli vain pakko laskea kädet alas. Ovathan ne nytkin aika nuutuneet. Eräs asia tuli taas tuolla tunnilla mieleen. Eikö muilla ole lainkaan sellaista ongelmaa vai onnistutteko sen jotenkin hampaat irvessä ohittamaan? Monissakin eri liikuntalajeissa(, joita tehdään makuulla tai osittain makuulla) kärsin siitä eniten, että luut hakkaavat ikävästi lattiaan tai että nahkaa hiertää ikävästi jostain. Ei sitä sentään usein tapahdu, mutta aina silloin tällöin joissain liikkeissä. Sitten se saattaa häiritä itse sitä liikettä, jota ollaan tekemässä. Olenkohan vain liian herkkänahkainen vai teenköhän joitain juttuja väärin?

Liikuntaurakan jälkeen palkitsin itseni saunalla ja pienen pienellä shoppailulla. Koskaan vain ei tunnu olevan tarpeeksi liikuntavaatteita, joten niitä oli ihan pakko lähteä hakemaan. Ihanan pirteän näköisiä juttuja löysinkin.Kaikkea näkemääni en viitsinyt ostaa, mutta pistin mieleeni tulevaa varten, jos vaikka jatkossa joutuu ostamaan isompaa tai pienempää tai samaa kokoa, mutta kaikissa eri väreissä! :P

Tuosta paidasta en ole vielä ihan varma, että pyhittäisinkö sen täysin liikunnalle vai käyttäisinkö sitä ihan normaalina paitana vai sorrunko käyttämään sitä molempiin tarkoituksiin. Olen pyrkinyt siihen, että liikuntavaatteet ja muut vaatteet olisivat erikseen, mutta todellisuudessa se ei aina ihan onnistu.

Kotona otinkin sitten yli tunnin päiväunet. Ei tässä muuten jaksaisi enää ollakaan ylhäällä. Kurkkusalaattiakin pitäisi vielä tehdä. Tai varmaankin siskoni innoittamana kokeilen nyt tehdä niistä pelkkiä viipaleita. Toivottavasti tulee edes syötäviä, jollei aivan yhtä hyviä kuin tuosta kurkkusalaatista, jota tein jo aiemmin.

Iltapalakin meni aika myöhäiseksi. Enkä yleensä edes syö näin isoja annoksia iltaisin, mutta tänään olin kuitenkin liikkunut paljon, enkä aiemmin ehtinyt syömään kun nukuin niitä päiväunia. Näytti niin hyvältä, että oli pakko ottaa kuva. Livenä taisi kyllä näyttää paremmalta kuin tässä kuvassa, jonka värit tuntuvat olevan hiukan oudot:

Tuoretta salaattia, kasvissiemenmuhennosmuussia, ja paistettuja muikkuja, NAM!
Huomisellekin jäi vielä hiukkasen.

Jopas lähti lapasesta. Kirjoitinkohan turhaan näin pitkän tekstin? Jaksaakohan kukaan edes lukea tätä?