UUSI VUOSI

Hyvää uutta vuotta! Tai ainakin loppuvuotta! Onhan sitä tässä vielä vähän yli puolet jäljellä.
Me vietimme uuden vuoden aattoa mm. pelottelemalla lapsia möröllä ja peikoilla. Näitä oli piilossa erilaisissa paikoissa pimeällä ja liukkaalla pihalla. Etsinnöissä auttoivat mm. heijastimet ja taskulamput.

Hirmuinen mörkö, joka toi lumen ja jään.
Vielä edellisenä päivänä oli ollut lumetonta.

Pikkuinen peikko puun alla.

Peikko sillan alla ja muistokynttilät kolmelle pukille.

Juhlinnan kruunasivat herkulliset voileipäkakut.

Toinen herkullinen ruokavinkki

1. Paista sipuli, maapähkinät ja cashew-pähkinät.
2. Lisää puolikkaat viinirypäleet.
3. Lisää sinihomejuustoa ja ruokakermaa
4. Keksi joku lisuke, esim. pasta ja valmista se.
5. Herkuttele!

Herkkuruokavinkki

1. Paista pannulla herkkusieniä ja sipulia.
2. Heitä sekaan palanen koskenlaskijaa. Kannattaa pilkkoa pienemmiksi paloiksi, niin ei mene puolta päivää sulamisen odotteluun.
3. Laimenna kastiketta kermalla
4. Keitä spagetttia.
5. Keitä (1-3 min.) kesäkurpitsasuikaleita.
6. Lado näistä kolmesta herkullisesta jutusta kaunis annos.
7. Nauti.

Herkkusienikastikkeeseen sopii hyvin myös tuore ananas, viinirypäleet ja cashew-pähkinät.

Joko saa sanoa, että syksy?

Rutiinit alkavat pikkuhiljaa löytyä, kun koulu on alkanut. Vaikka koulupäivät ovatkin melko lyhyitä, niin silti tuntuu, etteivät tunnit vuorokaudessa riitä mihinkään. Mitenkähän tässä on näin käynyt? Viime aikoina puolet vuorokaudesta onkin kyllä mennyt nukkumiseen. Ehkei se kahvinjuonnin lopettaminen ollutkaan niin hyvä idea?

Eilinen oli mukavan monipuolinen päivä. Kävin ensin Kuntoportilla vähän pomppimassa ja vahvistamassa selkääni. Sen jälkeen kävimme syömässä American Dinerissa. Hirveätä epäterveellistä moskaahan siellä tarjotaan, mutta tahdoin viedä miehekkeen poikansa kanssa tutustumaan tuohon paikkaan. Jyväskylässähän tuo ei ole vielä kauaa ollut. Ravintoarvoista huolimatta ruoka oli hyvää ja täyttävää. Vaikka olimme tuolla lounasaikaan, niin en syönyt seuraavan kerran kuin vasta iltapala-aikaan. Parastahan tuossa ravintolassa on se kuinka lasten ateriat tarjoillaan. Eli pahvisissa avoautoissa. Siitä saa mukavan muiston vielä kotiinkin. Tällä kertaa autot olivat tyylikkään violetteja.

Ruokailun jälkeen harrastin erästä lempijuttuani. Eli menin nukkumaan.

Illalla sitten hauskuutimme itseämme vielä stand upin merkeissä. Esiintyjinä olivat:

IIKKA KIVI – Illan MC, velho ja avain samassa paketissa. I. Kiven kynästä irtoaa pienimuotoisia klassikoita ja monenlaista pärinää. Iikka tulee Pohjois-Pohjanmaalta, jossa myös Oulu sijaitsee. 

JAAKKO SUOMALA – Jyväskylän sopimattomin yläasteilla sijaistava viininpunabaretti. Jaakon hissin kyydissä pysyvät lähes kaikki muumit. 

JOHANNA MACDONALD – Keväällä Naama Näkkärillä –kisan voittanut lunastaa Seisomapaikka-palkintonsa in English! 

TOMI HAUSTOLA – Ensimmäistä kertaa yksin muuttavien, uusien opiskelijanaisten äitien yleisin huolenaihe on poikaystäväkokelaiden hunsvottius. Tomi Haustola saa äidit jälleen hengittämään.

ALI JAHANGIRI – Naurettavin iranilaislähtöinen kauppatieteiden maisteri, jolla on oma radio-ohjelma.

Osa naamoista oli minulle ihan uusia, osan olin nähnyt aiemminkin. Tomi Haustola olikin tuttu naama jo eräältä alkukesän Tampereen reissulta, jossa hän esiintyi yksin koko illan. Silloin yleisössä oli mukana joku todella rasittava "mummo", joka häiritsi aivan liikaa esitystä ja pilasi iltaa. Eli oli vain ihan hyvä, että Tomi kertoi tällä kertaa täsmälleen samat jutut. Tällä kertaa ne kuuli sitten loppuun astikin. Muutenkin hän ehti kertomaan tällä kertaa enemmän juttuja ja ottamaan yleisöäkin mukaan, vaikka aikaa hänellä oli eilen varmasti paljon vähemmän kuin alkukesästä, kun muita esiintyjiä ei ollut lainkaan.

Kokonaisuudessaan Seisomapaikkaklubilla oli hauskempaa kuin etukäteen pelkäsin. Tätä edellisenä kertana kun olin ollut paikalla selvinpäin, niin ilta oli ollut harvinaisen tylsä ja epähauska, välillä jopa vähän ärsyttävä. Päättelin sitten, että iso osa illan hauskuudesta tulee oikeasti siitä kuinka monta olutta on ehtinyt juoda. Tällä kertaa oli kuitenkin hauskaa ilmanki oluita, joten ehkä sillä yhdellä kerralla oli vain harvinaisen huonot esiintyjät. Nimiltä en muista enää muita kuin Ismo Leikolan, joka onkin ollut mielestäni aina yliarvostettu.

Suosittelen näitä Seisomapaikkaklubin iltoja kaikille, jotka eivät vielä ole kokeilleet niitä!

Kesän kymmenen miinusta ja plussaa.

Sain Juoksevan Basiliskin Päiviltä haasteen kirjoittaa kesästä: "Haastetun tulee listata kesän 10 plussaa ja 10 miinusta. Avaa vastauksia myös omin ajatuksin ja kuvin. Jaa haaste eteenpäin kolmelle blogille ja ilmoita haastamisesta ko. bloggaajalle". Muutama päivä tässä tekstin hautomisessa on mennyt, koska hirveän vaikea keksiä kymmentä kohtaa molempiin. Etenkin noihin miinuksiin. Enkä valitettavasti ainakaan heti voi havainnollistaa näitä kuvinkaan, koska en tiedä missä kamerani on. Kuvia siellä kamerassa olisi kyllä ja vaikka kuinka paljon. (Ehkä lisäilen ne tänne jälkikäteen tai esittelen kesäkuviani jossain toisessa kirjoituksessa.)

Tässä siis miinusten ja plussien kautta kooste minun kesästäni.

 

Plussat

Doctor Who

Pitkällisen houkuttelun jälkeen siskoni ryhtyi vihdoinkin katsomaan Doctor Whota ja hurahti siihen lopullisesti. Ehkä jopa vähän liikaakin?

Sukujuhlat

Heinäkuun alussa vietimme tätini syntymäpäiviä ja oli oikein hauskaa nähdä monia sukulaisia pitkästä aikaa. Suurinta osaa heistä en ollut nähnyt vuosiin. Laulu raikasi, juttuja kerrottiin ja hauskaa pidettiin. Osa aikuisista oli aloittanut juhlinnan jo edellisenä päivänä, joten he eivät jaksaneet valvoa kuin noin kolmeen. Me nuoret jatkoimme keskenämme hiukan pitempään. Kaikille riitti paikkoja hyvin, kun pihalle oli järjestetty oma leirintäalue, jossa jokainen porukka nukkui omassa teltassaan.

Telttailu

Ensimmäistä kertaa 15 tai 20 vuoteen nukuin pitkästä aikaa teltassa. Ainakin kolmessa eri paikassa ja yhteensä kahdessa eri teltassa tuli nukuttua. Mukavaa vaihtelua sisällä nukkumiseen. Pitäisi useamminkin nukkua teltassa ihan vaan huvikseenkin, jollei mitään parempaa syytä ole.

Reissut

Tänäkin kesänä tuli reissattua paljon kaikkialla. Oli se sitten omissa sukulaisissa tai miehekkeen sukulaisissa, Ähtärin eläinpuistossa tai Turkissa, niin hauskaa oli. Aika vähän tuli oltua kotona koko kesänä.

Tankotanssitreenit

Tankotanssitreeneissä oli hauska käydä ja tuntui, että pitkän tauon jälkeen edistyikin ihan eri tavalla. Tai ylipäätään jonkinlaista kehitystä oli havaittavissa. Hyvinä päivinä, kun kaikki sujuu hyvin ja tuulee oikeasta suunnasta ja tähdet ovat kohdillaan, osaan jo invertoidakin eli seistä tangolla pää alaspäin. Siitä en rupea puhumaan näyttääkö se hyvältä vai kömpelöltä. Pääasia, että se vihdoinkin on onnistunut!

Aurinko

Tänä kesänä on lämpöä ja aurinkoa riittänyt mukavasti. Saisi aina olla vähintään näin hyviä kesiä, ellei jopa vähän parempia. Olisihan tämä toki voinut kestää vähän pitemmälle. Tai ehkä saamme syyskuussa vielä jotain yllättäviä aurinkopäiviä? Kesä alkoi jo toukokuun alussa tai puolessavälissä ja kesti elokuulle. Kuulemma jossain vaiheessa oli yksi kylmä viikko, mutta me olimme juuri silloin Turkissa nauttimassa lähes 40 asteen helteistä.

Painolukemat

Kesän aikana ehdin käväistä alhaisemmassa painossa pitkään aikaan. Vähän aikaa vaaka näytti 68,1 kg. Eli vain 100g "ylipainoa". Ylipäätään se, että painoin alle 70 kg oli ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2005. Heti sen perään vain sattui tulemaan näitä kesäkiloja, joiden kyllä odotan tippuvan ihan vain sillä, että tulin taas kotiin rutiinien pariin.

Lukeminen

Kesällä oli paljon aikaa lukea. Tein sitä mm. automatkoilla, lentokoneessa, rannalla, riippumatossa, takapihalla. Kesän kunniaksi luin muutamia lyhyitä lasten/nuortenkirjojakin. Ne olivat mukavan kevyttä lukemista. Etenkin silloin kun olin lastenvahtihommissa, enkä olisi jaksanut rasittaa aivojani yhtään millään haasteellisemmalla. Luin mm. Lotta-kirjoja ja Enid Blytonin Salaisuus-sarjaa. Loppukesästä kotosalla lukaisin myös kirjan Pieni talo preerialla. Joskus pikkutyttönä olen lukenut sarjan ensimmäisen osan Pieni talo metsässä, mutten jostain syystä koskaan lukenut niitä jatko-osia.

Marjat ja mehut

Koska tänä kesänä en ollut oikeissa töissä, niin olin heti lähtövalmiina, kun äiti soitteli, että marjat olisivat kypsiä. Vajaan viikon verran siis keräsin marjoja, joita pakastimme sellaisinaan ja marjoja mehuihin. Lopulta marjoja ja mehuja tuli enemmän kuin omaan pakastimeeni olisi mahtunutkaan. Kyllä tänä talvena kelpaa.

Menestystarinakisa 

Yksi koko kesän parhaista jutuista oli tietenkin se kun voitin Kuntoportin menestystarinakisan ja voitin vuoden ilmaiset treenit. Nyt minulla on ensivuonna varaa syödä muutakin kuin vanhoja kengänpohjia ja pikkukiviä. Vieläkin saa hymyn huulilleni. Kiitos vielä kaikille äänestäneille!

Miinukset

Tässä kirjoituksessa kesti ihan älyttömän kauan siksi, kun en meinannut keksiä mitään miinuksia. Tämä kesähän oli aivan mahtava ja täydellinen. Ei kai tässä mitään huonoja juttuja ole ehtinyt tapahtumaan. Yritetään nyt kuitenkin jotain keksiä.

Blogit

Lomaillessa ja kesästä nauttiessa en ehtinyt lukea muiden blogeja niin paljon kuin olisin halunnut. Kirjoittamaankaan en kovin paljoa ehtinyt. Alkukesälle olin ajastanut kirjoituksia, niin niitä tuli jonkin aikaa säännöllisesti, mutta sen jälkeen en paljoa ehtinyt koneella käväistäkään. Nyt olenkin ihan pihalla siitä mitä kaikille kuuluu ja mitä on tapahtunut. Ei tässä oikein ehdi kaikkien vanhoja kesäkirjoituksia näin jälkikäteenkään lueskella.

Salitreenit ja kuntoilu

Pitkään tuntui siltä, etten ole liikkunut kesällä lainkaan ja siitä piti ruveta nyt valittamaan. Tajusin kuitenkin, että eihän tässä nyt ihan sohvaperunana ole tullut koko kesää vietettyä. Nykyään vain liitän Kuntoportin niin vahvasti liikuntaan, että unohdan laskea kaiken muun mukaan. Kyllähän minä olen mm. käynyt tankotanssitunneilla, uinut, harrastanut kaikenlaista hyötyliikuntaa, kuten: kävely, pyöräily ja lasten kanssa riehuminen.

Koikkuliinin poissaolo

Koira ei käynyt luonani koko loman aikan. Tämä oli varmasti isoin miinus ja ehkä tällä voisi korvata muutaman, jos en keksi näitä tarpeeksi.

Kengät

Monet kengät ovat menneet rikki. Olenkohan koko elämäni aikana aiemmin heittänyt niin monia kenkiä roskiin, kun nyt olen heittänyt vuoden sisään. Isoin osa tästä roskiinheittelystä on tapahtunut nyt kesän aikana. Monet hyvät ja nätit kesäkengät meni ihan säpäleiksi syystä tai toisesta ja kahdet lenkkaritkin olen joutunut hyvästelemään. Olisikohan nyt jotain hyviä alennuksia, joista löytäisin hyviä ja kapeita kesäkenkiä vai joko on siirrytty syyskenkiin?

Lotto

Vieläkään ei tärpännyt. Jokohan se pääpotti sitten talven mittaan tulisi.

Koulu

Kesä oli/on vielä ihan kesken ja piti mennä kouluun. Mitä peliä se tämmöinen oikein on? Kysynpähän vaan! Koulujen pitäisi alkaa vasta syksyllä, eikä kesällä.

Lyhyys

No, oishan se ihan kiva, jos vuodenajat menisivät näin: kesää 8 kk, syksyä 2 kk ja talvea 2 kk. Vaikka säiden puolesta kesä onki vaikuttanut pitkältä, niin tuskinpa näitä kelejä sinne joulukuuhun asti kestää.

Mansikoiden puute

En ehtinyt ostaa tai kerätä paksteeseen lainkaan mansikoita. Eipä sinne kyllä mitään enää mahtuisikaan, jos jostain yhtäkkiä niitä saisi.

Kynnet

Kerrankin kun olisi ollut luvallista käyttää kynsilakkaa ja pitää kynnet nättinä, niin muistin lakata niitä aika harvoin. Nyt taas kaikki kynsilakat odottavat kaapissa turhana koko talven ajan ja kuivettuvat sinne.

Ötökät

Niitäkin on vissiin ollu välillä ja vaikka missä.



Olen kesällä lukenut niin vähän blogeja, etten tiedä jos vahingossa haastankin jonkun sellaisen tähän, joka on tämän jo tehnyt. Siitä huolimatta haastan seuraavat ihmiset ja blogit:

Luen ja kirjoitan - blogin Paula.

Shamrock garagen Juusto(, koska todellakin haluan nähdä mitä tästä listasta saa aikaan piirtämällä. Melkoinen urakka varmasti edessä, jos jaksaa lähteä mukaan.)

Kolmantena haastan Dieetti Diili -blogin Katarinan.

Lykkyä tykö urakkaan! Innolla odotan kuulevani teiltä etenkin niitä plussia!

Teinpäs ihan ite tortillapohjia!

Eli hyväksi havaitttu resepti itsetehtyihin tortillapohjiin. Kehittelin tätä itse parempaan suuntaan alkuperäisestä reseptistä, jota en kyllä koskaan ole edes kokeillut.

3 dl vehnäjauhoja
1 dl ohrajauhoja
1dl lupiinijauhoja
1/2 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
2 dl  vettä
1 rkl  öljyä


Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää lämmin vesi ja öljy. Paloittele ja pyörittele (8 kpl). Kaulitse. Paista kuumalla pannulla ilman öljyä. Paistuvat aika nopeasti ja ovat valmiita sitten kun niihin ilmestyy ruskeita pisteitä.

Jos haluaa tehdä oikein isoja, muttei jaksa kaulita ohueksi, niin sitten kannattaa tehdä isompi taikina tai vähemmän tortilloja tästä yhdestä. Näistä minun tortilloistani tuli todella pieniä ja ne kuitenkin olivat mielestäni paksuudeltaan juuri sopivia. Todella hyviä silti! Etenkin siihen nähden, että en ollut koskaan aiemmin tehnyt näitä itse.

NAMISKUUKKELI! Oikeasti noista kannattaa ehkä tehdä pyöreämpiä. Tämä oli vain pikakokeilu.

Ensimmäisen vuoden viimeinen koulupäivä

Tomera emäntä

Ensimmäistä kertaa vuosikausiin pääsin kevätjuhliin ja hoilaamaan suvivirttä. Sanat vain vietiin minulta pois sen jälkeen kun olin vetänyt niistä omia hiukan saatanallisimpia versioitani. Loppuja en sitten muistanut pätkääkään ja piti odottaa, että laulu loppui.

Mitenkäs muuten päivä sujui?

No, päivähän oli todella rankka. Aloitimme kakkukahveilla. Sitten pelasimme Trivial Pursuittia, jonka jälkeen menimme syömään. Jälkiruoaksi oli jäätelöt.

Kakkukahvit työsalilla

Viimeistä kertaa käytävähengailua
tällä kokoonpanolla.

Itse juhlapaikka oli toisella koululla ja jouduimme matkaamaan sinne. Noin kilometrin matkaan oli onneksi varattu aikaa yli tunti, joten pysähdyimme matkalla syömään itsetekemää jäätelöämme.

Juhlapaikalla puheiden ja näytelmän jälkeen saimme pientä naposteltavaa, mm. vuohenjuustopatonkia, jotain liharullia (Missä oli kasviversio?! Kysynpähän vaan!), rypäleitä, vesimelonia, vaahtokarkkeja ja simaa.

Sillä sekunnilla kun loma alkoi, niin  aurinko meni pilveen ja taivaalta rupesi tiputtelemaan jotain märkää. Kuivana silti pääsin tänne kotiin asti. Olenkin tässä ihmetellyt, etten muista KOSKAAN olleen näin pitkään aurinkoista ja lämmintä, saatika sitten toukokuussa. Parhaimpinakin kesinä (, joillaista ei ole ollut aikoihin) on ollut sateinen tai kylmä päivä vähintään kerran viikossa. Tätäkö se ilmastonmuutos sitten on?

Hiukan haikea mieli tässä on ollut. Ensi vuonna onkin sitten eri luokat suuntautumisesta riippuen ja muutenkin osalla on vähän omia polkuja, mm. minulla. Ehkä käyn vapaapäivinäni ihan huvikseen koululla, jotta pääsen vaihtamaan kuulumisia tulevien leipureiden kanssa.

Taivallus juhlapaikalle.

Tyttöset jäätelöiden kimpussa.

Hyvää kesää kaikille lukijoille, oli teillä sitten lomaa tai ei! Muistakaa nauttia elämästä!

(Lähden tästä parin viikon lastenhoitoreissulle, mutta ajastan tänne muutamia kirjoituksia, jottei teille tule liian ikävä minua. Hyvinkin voi siis olla, että poissaollessani tänne tuleekin enemmän kirjoituksia ja sitten kun tulen taas kotiin, niin en kirjoita tänne mitään, hupsista.)

Viimeiset tarjoilut.

(Luokkalaisille vielä tiedoksi: lähettelen noita kuvia sitten kun tulen takaisin kotiin. Tämä lupaamani blogikirjoitusten tekokin meni vahingossa tänne viimeiselle aamulle, kun olen kotonta hupsista...)

Tuliko tästä nyt vähän sekava tämän näiden kuvien asettelun myötä? Tuli vaan vähän kiire näiden lisäilyn kanssa, niin ei näitä ehdi nyt ajatella sen paremmin.

Kuulumisia

Pikaisesti vain kirjoitan, että reissua ja sairastelua on tässä ollut ja vieläkin sairastan, niin en oikein jaksa keskittyä mihinkään. En edes siihen, että tänne kirjoittaisin, vaikka mielessäni on ollut miljoonia eri asioita, joista voisin kirjoittaa. Varoitan jo nyt siitä, että kohta lähden kahdeksi viikoksi kokonaan pois kotoani, joten tuskin sinä aikana kirjoittelen mitään tänne. Toivottavasti lukijat eivät kuitenkaan suutu ja lähde lätkimään täältä. Lyhyesti kuitenkin jotain niistä viimeaikojen jutuista ja asioista:

Vappuna grillasimme paljon kaikenlaista. Minäkin sain
jopa soijanakkeja.

Euroviisut: mitäs minä sanoin.
Euroviisujen kunniaksi tein perhoskakun.

Painoasiat: harvinaisen alhainen paino. Tällaisia lukemia en ole nähnyt varmaankaan vuoden 2005 jälkeen. Eipä tässä kyllä muutamaan päivään ole pystynyt syömäänkään mitään kunnolla. Ehkä paino nousee takaisin heti parin terveen päivän jälkeen.

Ilmapesistä kuvan vuoksi, kun peli oli
liian hektinen kuvaamiselle.

Liikuntaa: sairaana en ole päässyt tekemään mitään. Ennen sairastamista kokeilin pesistä pitkästä aikaa moneen vuoteen. Siitä se tautiputki sitten varmaan lähtikin? Vieläkin sattuu sääreen, johon osui täysiä lyöty pallo. Tätä lajia en ollutkana pelannut sitten peruskouluaikojen. Hauskaa oli, mutta hyvin pian mieleeni muistui sekin miksen peruskouluaikoina tästä pitänyt. Liikaa omituisia sääntöjä, eikä koskaan tiedä milloin saa tai kannattaa juosta ja minne pallo pitäisi heittää. Pääasia kuitenkin, että mukavaa oli.

Viikonloppuna ostin uuden tankotanssituntikortin. Taas kymmenelle kerralle. Kunhan tästä paranisi, niin pääsisi taas tankoilemaan. Toivottavasti tuo pesisvamma ei haittaa menoa.

Reissut: oltiin kylpylähotellilomalla.

Sitten jotain aivan muuta. Lauantaina olin Kuntoportilla kuvauksissa ja vaikka nuutunut olo olikin, niin hauskaa oli. Kampauksesta jo hiukan esimakua tuossa alhaalla. Tarkemmin itse siitä asiasta sitten vasta myöhemmin.

Hauskaa vappua!

Blogilla sujuu hyvin.
Sivun katselut viime kuussa 666.

Viimeajat ovat minulla menneet lähinnä, koulussa, reissussa ja ruoanlaittohommissa ja Euroviisuja odotellessa. Kevätkin on tässä ihan huomaamatta tullut yhtäkkiä.

Kovin paljon en ole ehtinyt kuunnella tämän vuoden Euroviisuja, mutta kaikki kappaleet vähintään kerran.
Olen järkyttynyt siitä, että yksikään kappale ei järisyttänyt maailmaani heti ensimmäisellä kerralla. Yleensä sellaisia on noin kolmisen kappaletta joka vuosi. Usean kuuntelukerran nuo kappaleet joka tapauksessa aina vaativat. Montenegron kappale tänä vuonna oli tosin sellainen, että ensimmäisellä kerralla katselin vain leuka lattialle tippuneen sitä videota ja unohdin kuunnella koko kappaleen. Toisella kerralla aloinkin siitä sitten jo pitää ja se on tällä hetkellä suosikkini. Muutamista muistakin on jäänyt jo jonkinlaisia positiivisia mielikuvia, mutta en ole onnistunut painamaan mieleeni mitä maita ne olivat.

Nopeasti jos pitäisi veikata voittajaa tälle vuodelle, niin tällä hetkellä sanoisin, että Tanska (tai joku rahoittajamaista). Huvittavaa kyllä olisi, jos Tanska voittaisi. Sehän voitti silloinkin, kun viimeksi Ruotsissa järjestettiin Euroviisut. Kuulostaa jo salaliitolta! Veikkaukset ovat harvoin omia suosikkejani.


Otin vihdoinkin käyttööni pääsiäisen aikaan ostetut bambupuikkoni. Olen tehnyt niillä jo kolme ja puoli sukkaa. Kertaakaan ei ole kesken tekemisen tippunut puikko työstä. *koputtaa puuta*
Aiemmat puikkoni olivat sellaiset, jotka tippuilivat koko ajan. Ilmeisesti liian liukkaat puikot? Tällaisia suosittelen kaikille, jotka ovat kyllästyneet tippuileviin sukkapuikkohin.

Sitten esittelyyn muutamia mielenkiintoisimpia ruokakokeilujani lähiajoilta.
Tässä näette hienon tuotoksen ja ensikertaa kokeilussa olevan englantilaisen herkkuruoan.
Toad in a hole eli rupikonnaa reiässä. Kauniimmin sanottuna sammakkoa kolossa. Siis makkarapannari. Oikeasti siis pannukakku taikinaan laitettuja soijanakkeja. Oli muuten yllättävän hyvää ja miehekkeen pojallekin kelpasi. Harvoin hän uskaltaa edes maistaa tuotoksiani. Lähinnä taisi kyllä napsia vain nuo nakit tuolta, mikä oli ihmeellistä. Ajattelin etukäteen nimittäin, että hän olisi suostunut syömään vain tuota taikinaa, eikä lainkaan nakkeja. En tosin kertonut sitä, ettei niissä ole lainkaan lihaa...

Pian pannarikokeilujen jälkeen päätin pitkästä aikaa tehdä karjalanpiirakoita tai ainakin jotain sen kaltaisia. En ollut vuosiin niitä tehnyt. Lopputulos oli pinaattirömpsät. Normaaliaineiden lisäksi taikinassa on ohrajauhoja ja täytteessä pinaattia ja raejuustoa. Hyviä olivat. Onneksi pakasteessa on vielä muutama.

 Näin vapun kunniaksi päätin tehdä voileipäkakun. Sisuksissa vaaleaa ja tummaa leipää, täytteenä tonnikalaa ja kaikkea muuta ihanaa. Päällä perinteiset tomaattikukat.

Loppuun vielä paastoraporttia. Paastoiluprojektin aikaiset sivuvaikutukset painon suhteen:
Viikossa: 0,3 kg
Koko projektin aikana: -1,7 kg

Nyt oli kyllä blogiin sopiva kirjoitus. Nimittäin melkoista sillisalaattia tästä tuli.

Neljännen(?) viikon paastoilua

Alkaa mennä jo viikot sekaisin. Onko tämä jo neljäs viikko, kun on tämä paastoprojekti meneillään?
Tänään joka tapauksessa huomasin juttuja, jotka täytyy ottaa huomioon jatkossa. Torstaisin ja perjantaisin teemme koulussa niin hyviä ruokia ja omatekemää on aina pakko maistaa, että näitä paastopäiviä ei jatkossa varmaankaan kannata pitää silloin. Keskiviikkoisin taas on makeiskurssia ja jos siellä on nälkäisenä, niin varmaan alkaa tekemään niitä makeisia mieli enemmän kuin koskaan ja ne jäävät kummittelemaan mieleen. Eli niin kauan kuin on täysiä kouluviikkoja, niin pitänee ajoittaa paastoilut maanantaille, tiistaille, lauantaille tai sunnuntaille. Viikonlopuiksi on kyllä tulossa niin paljon reissuja ja muita juttuja, että käytännössä taidan joutua paastoamaan jatkossa aina maanantain ja tiistain, enkä kauheasti voi niitä vaihtaa.

Tuon luulisi onnistuvan hyvin. Maanantaisin ja tiistaisin olemme aina leipomon puolella ja siellä tulisi normaalipäivinä syötyä ihan turhan paljon ihan vain tavan vuoksi ja maistelumielessä. Paastoillessa voin kuitenkin unohtaa ne kaikki leivonnaiset ja niitä tuskin tekee niin paljon mielikään kuin vaikkapa niitä hyviä ruokia joita teemme loppuviikkoisin.

Tänään (eli paastopäivänä) menikin vähän hupsusti. Kaloreissa olen ehkä suurinpiirtein (suunnitelmissanikin) pysynyt, mutta paastoilun sijaan tämä on mennyt enemmänkin vain vähäkaloriseksi dieettipäiväksi. Pöh. Menkööt nyt tämän kerran. Suurin osa päivän kaloreista on vielä syömättä ja pakkohan ne on syödä, että joku tolkku sentään pysyy tässä touhussa. Otin kuitenki kouluun mukaan eväät ja maistelin vähän tuotoksiamme. Pakkohan niitä oli, kun kerran teimme PAISTETTUJA MUIKKUJA!!! Nam nam!!!

Keksiä!

Mitä kunnon leipuri saa aikaan näistä aineksista?

 

No, sitä minä en tiedä. Meikäläinen lisäsi näihin vielä ruususuolaa, kanelia ja vaniljaa ja pisti ne uuniin...

...liian kauaksi aikaa.

Sain aikaan tällaisia:

Yllättävän hyviä niistä silti tuli. Luulin ensin, että menivät ihan pilalle ja joudun heittämään roskiin, mutta kyllä tuo keskiosa olikin ihan hyvää. Pitää vielä vähän hioa tätä reseptiä.

Paastoilutuumailua ja pääsiäiskuulumisia!

Pääsiäinen sujui hyvin ja sukuloidessa oli mukavaa. Muun hauskan touhun lisäksi kävimme syömässä erikoisessa ravintolassa. Säästetään se sokerina pohjalle ja pohditaan ensin näitä paastoiluasioita.

Niin mikä ihmeen paastoilu?
Lisää asiasta täällä omassa blogissani.
Täällä Varpu Tavin blogissa.
Sekä nyt myös Facebookissa.

Ensimmäisen paastoiluviikon tulokset menivät niin, että 0,4kg pudotin painoani, mutta pääsiäismässyttelyjen myötä painoa tuli lisää 1,9kg. Mielenkiintoista onkin nyt nähdä miten nämä tulevat normaalit viikot sujuvat. Vaikka onhan tässä kaikenmaailman vappua ja muuta vielä tulossa, mutta niihin en ole vielä suunnitellut mitään tarkemmin. Ehkä tuollaista pääsiäisen kaltaista mässyttelyä ei pitäisi tehdä.

Tämän viikon maanantaina pidin siis toisen viikon pätkäpaastoiluni ensimmäisen päivän. Viikonlopun syönnit olivat tainneet olla todella överit, koskapa koko päivän aikana minulla ei kertaakaan ollut nälkä. Tekemäni ruoka-annoksetkin tuntuivat hirmuisen isoilta. Näin jälkikäteen ajateltuna olisin varmaan pärjännyt koko päivän, vaikka kokonaan ilman ruokaa. Kuvaa ei tällä kertaa tullut, mutta lyhyesti päivä sisälsi nämä:

• Porkkanaa
• Parsakaalia
• Paprikaa
• Appelsiini
• Tonnikalaa
• Tomaatti
• Kurkkua

Talousvaakakin tuli vihdoinkin löydettyä ja ostettua. Eli jollei se ole ihan rämä,  niin tällä kertaa pääsin tarkemmin mittaamaankin nämä ruoka-aineet.

Ihkaensimmäistä paastoilupäivää lukuunottamatta ruoka, paastoilu ja muu sellainen ei ole pyörinyt jatkuvasti mielessä. Eli ensimmäisen päivän lähes pakkomielteinen ruoan ajattelu taisikin onneksi johtua vain uuden jutun aloittamisesta ja alkuinnostuksesta. Ei syytä huoleen. Osaan siis ottaa tämän rennostikin.

Tällä viikolla paastopäivät osuvat maanantaille ja sunnuntaille. Tiistaista perjantaihin tankkailen spinningmaratonia varten ja lauantaina vedän palauttavaa ruokaa. Onnistuisinkohan ensiviikon paastoilun pitämään heti maanantaina, niin saisin kuitenkin sen kaksi päivää peräkkäin. Minusta kun se tuntui minulle sopivalta tavalta.

Sitten jotain aivan päinvastaista kuin paastoilu. Kävimme tällaisessa ravintolassa syömässä ja kyllä tulikin syötyä paljon hyvää ruokaa.

Ravintolan nimi oli siis Titanic ja tunnelma oli siellä vähintään yhtä hieno kuin alkuperäisellä Titanicilla.

Laivan muotoinen pöytä.

Selvisimme onneksi hengissä.

2. paastopäivä putkeen

Mukana myös eilisen ja tämän päivän ruokailuni kuvin.

Tiistain ruoat.

Tämän päivän ruokailuni olivat tällaiset:
Appelsiini 1 kpl 100 g x 1 = 45 kcal
Rasvaton maito 3 dl x 1 = 99 kcal
Kananmunan valkuainen  x 3 = 45 kcal
Leipä 70 kcal
Paprika  = 50 kcal
Tomaatti 150g = 30 kcal
Tonnikala 1 purkki vedessä 150 g x 1 = 170 kcal
Purukumit 2 kcal/kpl x2

Yht. 513 kcal

Klo 15.00 söin appelsiinin, munan valkuaisen ja purukumin.

Klo 18.30 söin loput ruoat listalta. Aika paljolta se tuntui. Olenkohan laskeskellut näitä väärin vai alkaako tässä vain tottua vähemmälle ruoalle, mutta pienempikin määrä olisi riittänyt vallan hyvin.

Tämä parin päivän putkeen kokeilu on osoittanut sen, että jatkossakin varmaan olisi parasta, jos pystyisi pitämään nämä päivät peräkkäin. Aina se vain ei onnistu. Tämä toinen päivä nimittäin on sujunut paljon helpommin ja ennen iltasyöntiä tuntui siltä, että olisin voinut olla vaikka seuraavaan päivään syömättä. Täytyihän se kuitenkin syödä kun olin niin hienot ruoat jo suunnitellut ja laittanut valmiiksi.

Muita hyviä vinkkejä itselleni:

• Leivän päälle munaa ja tomaattia on hyvää. Ilman tomaattia on melko kuivaa.
• Jatkossa olisi hyvä keksiä aina joku lämmin ruoka. Jos syö vain kerran päivässä, niin sen haluaisi olevan lämmintä. Siksi olenkin aina paahtanut nuo leivät, niin ainakin ne ovat kuumia.
• Minulle paras tapa lienee se, että söisin kerralla kaikki päivän jutut.
• Jos jaan päivän ruoat kahteen osaan, niin varmaankin olisi parempaa syödä isommin joskus klo 11.00-17.00 välillä ja sitten säästää jotain pientä illalle.
• Silloin kun paastopäivät ovat peräkkäin, niin ensimmäisenä päivänä kannattaa keskittyä enemmän siihen, että saisi isoja annoksia aineista, joissa ei niin paljon kaloreita. Toisena päivänä helpommin menisivät ne pienemmät annokset kaloripitoisemmista raaka-aineista.
  
  

Paastoillen

Pitkään olen kaivannut itselleni jotain ihmiskoetta ja vihdoinkin sain sellaisen. Mielenkiintoni heräsi suuresti eräästä dokumentista, jossa puhuttiin mm. ikääntymisestä ja paastoamisesta. (En linkitä sitä tähän, koska Yle Areenassa sen viimeinen näkyvyyspäivä oli eilen.)

Niinpä minäkin lähdin mukaan tähän 5/2-projektiin. Varpu Tavin houkuttelemana meitä lähti tähän useampikin ihminen ja yhteistä kokeiluamme kestää kesäkuun alkuun asti. Jos kiinnostaa, niin hänen blogistaan voit lukea lisää tästä. Blogi löytyy täältä. Luultavasti itsekin keskustelen tästä enemmän siellä kuin omassa blogissani.

Projektitunnelmistaan kirjoittelee myös Sointu blogissaan Fätistä fitiksi.

Itse kiinnostuin tässä projektissa enemmän ihan vain siitä, että kaiken kokeileminen on hauskaa, paastoaminen on kiinnostanut minua jo pitkään mutten ole koskaan kokeillut ja se seikka, jos tällä saisi terveyttä ylläpitää. Painonpudotus tässä projektissa on minulle toissijainen seikka, mutta helpompi seurattava ja tervetullut lisä, jos niin käy.

Ideana on siis viikossa pitää kaksi paastopäivää jolloin syödään vain 500 kcal ja se yhdellä tai kahdella syöntikerralla. Viisi päivää viikossa syödään sitten normaalisti.

Tänään alkoi minun ensimmäinen paastopäiväni. En ole vielä mitään syönyt, mutta joogassa ehdin jo käydä. Jooga sujui ihan mukavasti lukuunottamatta tasapainotteluvaikeuksia. Eli aivan hyvin voisi muulloinkin käydä aamujoogassa tyhjällä vatsalla. Aiemmin en ole uskaltanut tehdä mitään ilman pientä aamupalaa.

Tämä kokeilun aloitus onkin nyt helpompaa kun olen lomalla ja saan olla touhuamassa kotona. Kuinka sitten käykään kun alkaa taas työ- ja kouluhommat. Alunperin olin suunnitellut liikkuvani loman ajan ihan hullun lailla, mutta tämän takia pitää nyt ainakin nämä pari päivää liikkua maltillisesti. Eli huomenna taidan tyytyä tekemään kotona kunnon venyttelyt, mutten uskaltaudu salille, koska siellä ei mitään kevyempää tuntia huomenna ole.

Vielä ei ole hirveä nälkä, vaikka joogan jälkeen reippailin ja kävelin kotiin. Hereillä olen ollut noin 3 ja puoli tuntia. Joskushan tämä oli minulle ihan normaalia aika olla syömättä. Nykyään olen vasta opetellut syömään sen aamupalan. Todennäköisesti päivän ruokahetkeni on joskus tässä päiväsaikaan

Kalorilaskureilla on ollut hauska leikkiä. Mahdollisesti tämän päiväinen ruokani olisi tällainen:

Pinaattikeitto x 1 = 200g 140 kcal
Rasvaton maito 2 dl x 2 = 132 kcal
Kananmunan valkuainen  x 3 = 45 kcal
Ruispalat ym. vastaavat x 2= 140 kcal
Tomaatti 1 kpl 50 g x 1 = 10 kcal

Olen vaan niin perso tuolle maidolle, että se vie paljon kaloreita. 33kcal vajaa tuo vielä olisi, jos tahtoisin saada sen siihen tasan viiteensataan. Jotain voisin siis vielä keksiä tuohon tai sitten jättää suosiolla noin, koskapa en vieläkään omista keittiövaakaa, joten tarkat ruokien mittaukset ovat hankalia.

Tärkeämpänä tällä hetkellä kuitenkin pidän sitä, että tulee tähän edes vähän harjoiteltua ja lähdettyä pikku hiljaa mukaan, vaikka sitten vahingossa söisinkin puoli tomaattia liikaa. Pääasia, että syön nuo yhdellä kertaa ja opettelen sitten sitä iltaa miten se sujuu syömättä.

Kuntosalijäähy ohitse

Aamu

Perjantai-iltana simahdin vahingossa ennen yhdeksää ja nukuin noin kymmenen tuntia. Sen jälkeen heräsinkin kuin uutena ihmisenä tähän mahtavaan viikonloppuun.

Olen ehtinyt jo juoda pannukahvit, lukea päivän lehden ja puhkun uutta intoa ylipäätään kaikkeen, mutta etenkin aamupäivän salilla käyntiin. Jos vain tilaa on, niin voisin käydä spinningissä ja sitä ennen tehdä salitreenin. (Näin päin, koska aikataulut ja autokyydin hyödyntäminen menee niin, että joudun sitä spinningiä odottelemaan jonkin aikaa.)

Nyt pistän kasvismunakokkelilounaan paistumaan ja sitten potkin miehekkeen hereille, ettei molempien treenit jää väliin unikekoilun takia.

Hyvää siitä munakkaasta tulikin. Tässä ainesosat:

-oliiviöljyä
-vihreät pavut
-pinaattia
-kananmunia
-rasvatonta maitoa
-maapähkinöitä
-juustokuminaa
-chilimaustetta
-ruususuolaa

Iltapäivä

Salitreeni meni hyvin. Tuli tehtyä joitain juttuja ihan ennätyspainoilla. Tauko on siis tehnyt ihan hyvin.
Spinningissäkin oli oikein mukavaa, mitä nyt koko tunnin ajan armoton pissahätä. Muuten kyllä jaksoin todella hyvin ja olisin jaksanut vielä pitempäänkin. Vai olikohan se vain se pissahätä, jonka takia ei tullut tehtyä niin isoilla vastuksilla ja siten hämäsin itseäni, että jaksan muka mitä vain?

Kotona onkin ollut sitten huonompi olo. Epäilen joko aurinkoallergiaa tai ruokamyrkytystä. Ennen kuin kukaan rupeaa huutelemaan, että olisin raskaana, niin mainittakoon että talouden toinen henkilö on vieläkin huonommassa kunnossa. (Eikä sitten ollut meikäläisen tekemää ruokaa, jos se on ruokamyrkytys! Kertoisin, että anoppikokelaan tekemien ruokien syönnistä tuo on tullut, mutta suuttuukohan mieheke, jos julkisesti sen paljastan? No, en sitten kerro sitä.)


Mitään sopivaa kuvaa tälle päivälle ei ole ja kuulema netissä on aina paljon kissakuvia, joten lisätään yksi.
Tässä alla siis minä ja Muusa 4. helmikuuta vuonna 2006.

Hyvää syntymäpäivää minä!

Tänään olen nautiskellut syntymäpäivästäni. Hyvissä ajoin jo perjantaina juhlistimme tätä loistavaa tapahtumaa! Teemana oli vuosi 1983. Oma asuni oli vuoden parhaan elokuvan inspiroima kaapu vaan siinä tuli niin kuuma, että suurimman osan iltaa jouduinkin olemaan ilman sitä ja jättämään taistelun jedejä vastaan toiseen kertaan. Näköjään yhtäkään kuvaa ei minusta ehditty ottaa kaavun kanssa.

Arvaatteko missä kuvassa naamion takaa löytyy meikäläinen?

Mä joka päivä töitä teen...

..melkein joka päivä seitsemäksi meen. Ainakin tällä viikolla.

Ensimmäinen päivä työssäoppimista takana. Tämä on siis ensimmäinen työssäoppimisjaksomi ja suoritan sen eräällä keskuskeittiöllä.

Kelloa en ehtinyt vilkuilla ja päivä meni nopeammin kuin koulupäivät, vaikka pitempi olikin.

Positiivinen yllätys oli se, että ihan oikeasti sain tehdä siellä hommia, enkä vain katsoa vierestä. Teinpä jopa erilaisia asioita, enkä jumittunut yhteen työpisteeseen koko päiväksi. Huomenna on kuulema taas ihan erilainen päivä! Ohhoh, miten monipuolista! Riittääkö tässä tämä kuusi viikkoa edes siihen, että opin kunnolla talon tavoille? Vaihtelevissa hommissa on nimittäin se huono puoli, että joutuu koko ajan kyselemään: "Mitäs sitten? Entäs nyt? Mitä seuraavaksi? Tehdäänkö tämä näin vai noin ja tällä kerralla eri tavalla vai samalla tavalla kuin viimeksi? Mitä nyt tapahtuu? Mitä? Häh? Täh?"

Työporukkakin vaikutti mukavalta, vaikken siinä keneenkään vielä ehtinytkään tutustua. Ainakin olivat iloisia ja ystävällisiä ja vastasivat asiallisesti, jos jotain kysyin.

Hassuinta tässä päivässä on ehdottomasti ollut tuo välimatka, jonka jouduin kävelemään. Koulupäivinä matkani on 3.6 km. En aivan tarkkaa metrimäärää tiedä, mutta alle kilometrin tuo tämänhetkinen työmatkani taitaa olla. Siinä ei paljoa hyötyliikuntaa ehdi kertyä, mutta annettakoon minun edes muutaman viikon nauttia tällaisesta. Sitten peruskoulun mikään säännöllinen matkani ei ole ollut näin lyhyt. Muutaman vuoden töissä käydessäni matkani oli LYHYIMMILLÄÄN 6.7km. Ehdin työurani aikana asua aika monessa eri paikassa ja tuo todellakin oli se lyhin matka. Sitä paljon pyöräilleenä ja kävelleenä olen kyllä ansainnut tämän lyhyen työmatkani. Eihän tuossa kotiinkävellessä ehtinyt edes kissaa sanoa. Tapojeni vastaisesti en ottanut matkalle mukaan edes musiikkia. Yleensä en osaa lähteä mihinkään ilman sitä.

Lyhyen kotimatkan ansiosta energiaa riitti vielä kotiin tultuanikin, joten vetäisin vielä pikaisen ja kevyen kotisalitreenin. Sellainen sen oli tarkoitus olla, mutta hämmästytin itsenikin sillä, miten läkähdyksiin voin itseni ihan kotioloissakin saada. Treeni alkoi hyppynarulämmittelyllä, joka oli yllättävän rankkaa, mutta tulipahan ainakin aloitettua samalla se hyppynarukuuri. Oman haasteensa toi kattolampun varominen, eikä viiden minuutin hyppiminen onnistunut täysin ilman taukoja.

Hyppelyn jälkeen tein hiukan hooveria, vatsalihasliikkeitä, selkäjumppaa, hauistreeniä ja muuta sellaista.

Pääsin kokemaan kotitreenin hyviä puolia (senkin lisäksi, ettei tarvitse lähteä mihinkään). Katselin samalla Suurinta Pudottajaa ja loppuvaiheessa ryhdyin tekemään ruokaa. Sarjojen välissä oli hyvin aikaa käydä vahtimassa ruokaa ja heittämässä sekaan lisää ainesosia. Kätevää oli siis sekin, että heti treenin jälkeen sain valmista oikeaa ruokaa, eikä tarvinnut tyytyä minkäänlaisiin proteiinipatukoihin tai -juomiin.

Arskatomskujalapenopapukurpitsansiemenpinjansiemensoijarouhemunakas

Helmikuuksi elämä tauolle.

Tein ison päätöksen. Otin tämän helmikuun itselleni kokonaan lomaa saleilusta. Jos tässä nyt saisi itseään kunnolla terveeksi. Jos sitten ihmeen kaupalla tervehdyn salaman nopeasti, niin parempi aloittaakin kuntoilu rauhallisesti. Eli jos kotona silloin tällöin treenaan tai käyn välillä uimassa, niin se ei vielä mitään kovin rankkaa ole. Jos loppukuusta oikein hulluksi heittäännyn ja tahdon jotain rankempaa tai edes jotain joka on näiden neljän seinän ulkopuolella, mutta kävelymatkan päässä, niin kenties ostan sitten sen tankotanssikurssikortin.

Liikunnan radikaali vähentäminen vain tarkoittanee sitä, että tästä lähin pitäisi varmaan vieläkin tarkemmin katsoa mitä suuhunsa pistää ja kuinka paljon. Eli tarkkoja ruokailusuunnitelmia olisi taas tehtävä. Ehkä jonkinlainen sokerilakkokin voisi olla mielenkiintoinen. Siihen vain en kokonaan pysty. Sitten en söisi koulussa varmaan mitään. Niistä pöperöistä kun ei koskaan tiedä, mitä niihin on tungettu. Köyhähän ei ilmaisesta ruokailusta voi kieltäytyä. Kotona voisin sitten yrittää katsoa, etten söisi mitään mihin on lisätty sokeria. Voi mennä aika vaikeaksi. Etenkin kun en ole ainoa jääkaapin täyttäjä tässä taloudessa. Katsotaan miten käy tai mille tässä alkaisi. Toisaalta syödäänhän tässä jo nyt eri ruokia, kun minä en koskaan syö tehotuotettua lihaa ja mieheke on hurja raakalainen ja lihansyöjä. Että olisihan se jatkossakin varmaan helppoa tehdä ihan eri ruoat.

...........

..........


Tässä ehti olla yö ja päiväkin välissä ja olen mietiskellyt enemmänkin noita ruoka-asioita ja sitä, että pitäisikö sittenkin vielä laihduttaa jotain 2-7kg pois. Kummastuttaa vain, että miten sen tekisi. Olisin valmis noudattamaan vaikka mitä ruokavaliotakin, jos se vain olisi järkevä ja terveellinen ja sillä saisi jotain tuloksia aikaan. Pitäisi varmaan antaa se homma jonnekin ammattilaisen käsiin ja käskeä tekemään meikäläiselle tarkka ruokavaliosuunnitelma. Omat suunnitelmat kun kaatuvat aina viimeistään siihen, että en koskaan tiedä syönkö liikaa vai liian vähän. Vaikea tietää, mikä on se sopiva määrä.

Sitten kysymys tai äänestys. Kumpi vaikuttaa paremmalta, kumpaa sinä söisit? Alla sekä miehekkeen "pyttäri" että meikäläisen.

Perunaa, sipulia, kinkkua, munaa.

Bataattia, porkkanaa, sipulia, aurinkokuivattua tomaattia, jalapenoja ja tofua.

Älkää unohtako arvontaa! Vielä on huomiseen aikaa! Eikä palkinto ole oikeasti niin huono kuin voisi luulla. Olen vain päättänyt pistää eteenpäin kaikki sellaiset kirjat hyllystäni, joita tuskin aion lukea uudestaan.

Elossa ollaan!

Voitte huokaista helpotuksesta. Hengissä ollaan. On vain yhtäaikaa ollut sekä kiirettä että kiireet niin tavallista perushommaa, että vaikka olisikin ollut aikaa kirjoitella tänne, niin tuskinpa tästä viikosta olisi ollut mitään erikoista kerrottavaa. Toisin kuin viime viikonlopusta.

Viikko sitten olimme nimittäin rentoutumassa kylpylähotellilomalla. Onneksi suunnitelmissa olikin rentoutuminen ja miehekkeen kanssa kaksin olo, koska paikka paljastui rauhalliseksi eläkeläiskohteeksi. Olin kyllä odottanut, että muut asiakkaat olisivat meitä vanhempia aikuisia ihmisiä. Eläkeläisten ja vanhusten paljous kuitenkin yllätti. Hauskaahan se silti oli katsella, kuinka mummot pistivät iltaisin jalalla koreasti ja eipä ainakaan tarvinnut kärsiä riehuvista lapsiperheistä ja meluavista känniääliöistä.

Saapuessamme perjantaina paikalle huoneessamme meitä odottivat pari kuoharipulloa ja suklaarasia. Pullot tyhjenivät viikonlopun aikana, mutta suklaat ovat vieläkin syömättä. Riittäisiköhän niissä päiväys ensijouluun saakka? Tällä hetkellä kun minulle on maistunut lähinnä vain itsetekemäni herkulliset raakasuklaat. Eilen tein kookosvaniljasuklaita ja hasselpähkinäsuklaita. Ensimmäinen satsi tuli jo syötyäkin.

Pelkäksi laiskotteluksi viikonloppu ei mennyt. Kävimme lauantaina salilla. En odottanut hotellin kuntosalilta paljoakaan. Positiivinen yllätys oli se, että laitteita ja erilaisia vehkeitä siellä oli paljon. Melkein liikaakin, eikä venyttelylle meinannut löytyä tarpeeksi tilaa. Huono puoli oli sitten se, että en ymmärtänyt suurimmasta osasta laitteita lainkaan mitä niillä olisi pitänyt tehdä ja miten. Onneksi mukana oli mieheke, joka parhaansa mukaan yritti opastaa laitteissa. Loppujen lopuksi en niillä laitteilla paljoakaan tehnyt ja mitä teinkin, niin melkoisen kevyillä painoilla. Joku jalkalaite piti niin outoa ääntäkin, ja liikkui jotenkin tökkien, eikä soljuvasti, ettei sillä viitsinyt paljoa tehdäkään. Päädyin sitten käyttämään enemmän vapaita painoja keksien niillä erilaisia liikkeitä. Treenistä muodostuikin lähinnä hauistreeni (ja valokuvaussessio), mikä olikin ihan hyvä juttu. Hauisliikkeissä en edistynyt tai kehittynyt viime vuonna lähes yhtään, vaikka melko käsipainotteista treeniä teinkin. Kenties jatkossa keskitynkin juuri tuohon alueeseen eniten.

Tuollaisella oudolla ja tuntemattomalla salilla, jossa laitteet eivät ehkä olleet ihan uusimpia mahdollisia ja parhaimmassa kunnossa opin arvostamaan omaa kuntosaliani Kuntoporttia entistä enemmän. Olenhan siitä aiemminkin pitänyt ja se on tuntunut mukavan kotoisalta, mutta nyt pidän siitä vielä enemmän. Ainakin siellä on loogisesti laitteet järjestelty oikeille paikoilleen ja silti lattiatilaakin on jäänyt jäljelle. Sen lisäksi laitteet ovat tuttuja ja turvallisia ja ylipäätään sali tuntuu kohtalaisen puhtaalta.

Vasta huoneeseemme palatessani huomasin, että kassinihan sopi täydellisesti treeniasuuni tai toisinpäin. Hyviä ostoksia siis kaikki nuo.

Punttien nostelun jälkeen oli mukavaa pulahtaa uima-altaaseen lillumaan. Vedin jopa muutaman kierroksen vesijuosten. Muutenkin oli todella mukava aloitus päivälle, kun pääsi ensin treenaamaan ja sitten uimaan ja saunaan, eikä missään vaiheessa tarvinnut poistua ulos. Sitten kun asun jättimäisessä kartanossa, jossa on omat uima-altaat ja kuntosali, niin aloitan jokaisen aamuni pienellä treenillä ja pulahtelulla.

Wanhan Emännän kahvila

Uinnin ja saunomisen jälkeen uskaltauduimme hiukan käymään ulkonakin. Eli toisin sanoen kävimme noin 300 metrin päässä Wanhan Emännän kahvilassa. Se olikin mukava ja sympaattinen paikka ja vaikka hinnat eivät välttämättä olleet ihan halvimmasta päästä, niin mieluumin sitä tuollaisissa paikoissa käy kuin joissain typerissä trendipelleketjukahviloissa. Tai ehkä tuokin oli sellainen, mutta oli vain osattu ovelasti sisustaa se vanhan, syrjäisen ja yksilöllisen näköiseksi. Joka tapauksessa hyvät vohvelit sieltä sai.

Samassa rakennuksessa, jossa kahvila oli myytiin myös erilaisia käsitöitä, mm. sukkia, koriste-esineitä ja koruja. Etenkin korvakoruissa oli paljon ihania erilaisia vaihtoehtoja. Ensin meinasin ostaa korviini roikkumaan kakkupalat, mutta minulle sopivammatkin korut löytyivät. Nimittäin aterimet. Onneksi korvissani onkin yhteensä kolme reikää, niin saan samaan aikaan roikkumaan niistä yhden jokaista ruokailuvälinettä: yhden haarukan, yhden veitsen ja yhden lusikan.

Useamminkin olisi mukavaa viettää tällaisia rentoutumisviikonloppuja, mutta parempi olisi, jos niissä ehtisi olla ainakin sen kolme yötä ja olisi mukava lämmin kesä ja voisi käydä myös tutustumassa paikallisiin nähtävyyksiin ja museoihin.

Mistähän löytäisi hinta-laatusuhteeltaan parhaat kylpylähotellit? Mikähän on paras aika reissata, niin että on kuitenkin hiljaista ja rauhallista? Erakko minussa tykkäsi siitä, että viikonlopun aikana emme hirveän paljon ihmisiä nähneet ja saimme oikeasti rauhassa rentoutua. Valmiiksi jo pelkään, että jos seuraavan kerran reissaamme jonkin lomasesongin aikaan, niin matkasta tuleekin vain stressiloma.