Joko saa sanoa, että syksy?

Rutiinit alkavat pikkuhiljaa löytyä, kun koulu on alkanut. Vaikka koulupäivät ovatkin melko lyhyitä, niin silti tuntuu, etteivät tunnit vuorokaudessa riitä mihinkään. Mitenkähän tässä on näin käynyt? Viime aikoina puolet vuorokaudesta onkin kyllä mennyt nukkumiseen. Ehkei se kahvinjuonnin lopettaminen ollutkaan niin hyvä idea?

Eilinen oli mukavan monipuolinen päivä. Kävin ensin Kuntoportilla vähän pomppimassa ja vahvistamassa selkääni. Sen jälkeen kävimme syömässä American Dinerissa. Hirveätä epäterveellistä moskaahan siellä tarjotaan, mutta tahdoin viedä miehekkeen poikansa kanssa tutustumaan tuohon paikkaan. Jyväskylässähän tuo ei ole vielä kauaa ollut. Ravintoarvoista huolimatta ruoka oli hyvää ja täyttävää. Vaikka olimme tuolla lounasaikaan, niin en syönyt seuraavan kerran kuin vasta iltapala-aikaan. Parastahan tuossa ravintolassa on se kuinka lasten ateriat tarjoillaan. Eli pahvisissa avoautoissa. Siitä saa mukavan muiston vielä kotiinkin. Tällä kertaa autot olivat tyylikkään violetteja.

Ruokailun jälkeen harrastin erästä lempijuttuani. Eli menin nukkumaan.

Illalla sitten hauskuutimme itseämme vielä stand upin merkeissä. Esiintyjinä olivat:

IIKKA KIVI – Illan MC, velho ja avain samassa paketissa. I. Kiven kynästä irtoaa pienimuotoisia klassikoita ja monenlaista pärinää. Iikka tulee Pohjois-Pohjanmaalta, jossa myös Oulu sijaitsee. 

JAAKKO SUOMALA – Jyväskylän sopimattomin yläasteilla sijaistava viininpunabaretti. Jaakon hissin kyydissä pysyvät lähes kaikki muumit. 

JOHANNA MACDONALD – Keväällä Naama Näkkärillä –kisan voittanut lunastaa Seisomapaikka-palkintonsa in English! 

TOMI HAUSTOLA – Ensimmäistä kertaa yksin muuttavien, uusien opiskelijanaisten äitien yleisin huolenaihe on poikaystäväkokelaiden hunsvottius. Tomi Haustola saa äidit jälleen hengittämään.

ALI JAHANGIRI – Naurettavin iranilaislähtöinen kauppatieteiden maisteri, jolla on oma radio-ohjelma.

Osa naamoista oli minulle ihan uusia, osan olin nähnyt aiemminkin. Tomi Haustola olikin tuttu naama jo eräältä alkukesän Tampereen reissulta, jossa hän esiintyi yksin koko illan. Silloin yleisössä oli mukana joku todella rasittava "mummo", joka häiritsi aivan liikaa esitystä ja pilasi iltaa. Eli oli vain ihan hyvä, että Tomi kertoi tällä kertaa täsmälleen samat jutut. Tällä kertaa ne kuuli sitten loppuun astikin. Muutenkin hän ehti kertomaan tällä kertaa enemmän juttuja ja ottamaan yleisöäkin mukaan, vaikka aikaa hänellä oli eilen varmasti paljon vähemmän kuin alkukesästä, kun muita esiintyjiä ei ollut lainkaan.

Kokonaisuudessaan Seisomapaikkaklubilla oli hauskempaa kuin etukäteen pelkäsin. Tätä edellisenä kertana kun olin ollut paikalla selvinpäin, niin ilta oli ollut harvinaisen tylsä ja epähauska, välillä jopa vähän ärsyttävä. Päättelin sitten, että iso osa illan hauskuudesta tulee oikeasti siitä kuinka monta olutta on ehtinyt juoda. Tällä kertaa oli kuitenkin hauskaa ilmanki oluita, joten ehkä sillä yhdellä kerralla oli vain harvinaisen huonot esiintyjät. Nimiltä en muista enää muita kuin Ismo Leikolan, joka onkin ollut mielestäni aina yliarvostettu.

Suosittelen näitä Seisomapaikkaklubin iltoja kaikille, jotka eivät vielä ole kokeilleet niitä!