Elossa ollaan!

Voitte huokaista helpotuksesta. Hengissä ollaan. On vain yhtäaikaa ollut sekä kiirettä että kiireet niin tavallista perushommaa, että vaikka olisikin ollut aikaa kirjoitella tänne, niin tuskinpa tästä viikosta olisi ollut mitään erikoista kerrottavaa. Toisin kuin viime viikonlopusta.

Viikko sitten olimme nimittäin rentoutumassa kylpylähotellilomalla. Onneksi suunnitelmissa olikin rentoutuminen ja miehekkeen kanssa kaksin olo, koska paikka paljastui rauhalliseksi eläkeläiskohteeksi. Olin kyllä odottanut, että muut asiakkaat olisivat meitä vanhempia aikuisia ihmisiä. Eläkeläisten ja vanhusten paljous kuitenkin yllätti. Hauskaahan se silti oli katsella, kuinka mummot pistivät iltaisin jalalla koreasti ja eipä ainakaan tarvinnut kärsiä riehuvista lapsiperheistä ja meluavista känniääliöistä.

Saapuessamme perjantaina paikalle huoneessamme meitä odottivat pari kuoharipulloa ja suklaarasia. Pullot tyhjenivät viikonlopun aikana, mutta suklaat ovat vieläkin syömättä. Riittäisiköhän niissä päiväys ensijouluun saakka? Tällä hetkellä kun minulle on maistunut lähinnä vain itsetekemäni herkulliset raakasuklaat. Eilen tein kookosvaniljasuklaita ja hasselpähkinäsuklaita. Ensimmäinen satsi tuli jo syötyäkin.

Pelkäksi laiskotteluksi viikonloppu ei mennyt. Kävimme lauantaina salilla. En odottanut hotellin kuntosalilta paljoakaan. Positiivinen yllätys oli se, että laitteita ja erilaisia vehkeitä siellä oli paljon. Melkein liikaakin, eikä venyttelylle meinannut löytyä tarpeeksi tilaa. Huono puoli oli sitten se, että en ymmärtänyt suurimmasta osasta laitteita lainkaan mitä niillä olisi pitänyt tehdä ja miten. Onneksi mukana oli mieheke, joka parhaansa mukaan yritti opastaa laitteissa. Loppujen lopuksi en niillä laitteilla paljoakaan tehnyt ja mitä teinkin, niin melkoisen kevyillä painoilla. Joku jalkalaite piti niin outoa ääntäkin, ja liikkui jotenkin tökkien, eikä soljuvasti, ettei sillä viitsinyt paljoa tehdäkään. Päädyin sitten käyttämään enemmän vapaita painoja keksien niillä erilaisia liikkeitä. Treenistä muodostuikin lähinnä hauistreeni (ja valokuvaussessio), mikä olikin ihan hyvä juttu. Hauisliikkeissä en edistynyt tai kehittynyt viime vuonna lähes yhtään, vaikka melko käsipainotteista treeniä teinkin. Kenties jatkossa keskitynkin juuri tuohon alueeseen eniten.

Tuollaisella oudolla ja tuntemattomalla salilla, jossa laitteet eivät ehkä olleet ihan uusimpia mahdollisia ja parhaimmassa kunnossa opin arvostamaan omaa kuntosaliani Kuntoporttia entistä enemmän. Olenhan siitä aiemminkin pitänyt ja se on tuntunut mukavan kotoisalta, mutta nyt pidän siitä vielä enemmän. Ainakin siellä on loogisesti laitteet järjestelty oikeille paikoilleen ja silti lattiatilaakin on jäänyt jäljelle. Sen lisäksi laitteet ovat tuttuja ja turvallisia ja ylipäätään sali tuntuu kohtalaisen puhtaalta.

Vasta huoneeseemme palatessani huomasin, että kassinihan sopi täydellisesti treeniasuuni tai toisinpäin. Hyviä ostoksia siis kaikki nuo.

Punttien nostelun jälkeen oli mukavaa pulahtaa uima-altaaseen lillumaan. Vedin jopa muutaman kierroksen vesijuosten. Muutenkin oli todella mukava aloitus päivälle, kun pääsi ensin treenaamaan ja sitten uimaan ja saunaan, eikä missään vaiheessa tarvinnut poistua ulos. Sitten kun asun jättimäisessä kartanossa, jossa on omat uima-altaat ja kuntosali, niin aloitan jokaisen aamuni pienellä treenillä ja pulahtelulla.

Wanhan Emännän kahvila

Uinnin ja saunomisen jälkeen uskaltauduimme hiukan käymään ulkonakin. Eli toisin sanoen kävimme noin 300 metrin päässä Wanhan Emännän kahvilassa. Se olikin mukava ja sympaattinen paikka ja vaikka hinnat eivät välttämättä olleet ihan halvimmasta päästä, niin mieluumin sitä tuollaisissa paikoissa käy kuin joissain typerissä trendipelleketjukahviloissa. Tai ehkä tuokin oli sellainen, mutta oli vain osattu ovelasti sisustaa se vanhan, syrjäisen ja yksilöllisen näköiseksi. Joka tapauksessa hyvät vohvelit sieltä sai.

Samassa rakennuksessa, jossa kahvila oli myytiin myös erilaisia käsitöitä, mm. sukkia, koriste-esineitä ja koruja. Etenkin korvakoruissa oli paljon ihania erilaisia vaihtoehtoja. Ensin meinasin ostaa korviini roikkumaan kakkupalat, mutta minulle sopivammatkin korut löytyivät. Nimittäin aterimet. Onneksi korvissani onkin yhteensä kolme reikää, niin saan samaan aikaan roikkumaan niistä yhden jokaista ruokailuvälinettä: yhden haarukan, yhden veitsen ja yhden lusikan.

Useamminkin olisi mukavaa viettää tällaisia rentoutumisviikonloppuja, mutta parempi olisi, jos niissä ehtisi olla ainakin sen kolme yötä ja olisi mukava lämmin kesä ja voisi käydä myös tutustumassa paikallisiin nähtävyyksiin ja museoihin.

Mistähän löytäisi hinta-laatusuhteeltaan parhaat kylpylähotellit? Mikähän on paras aika reissata, niin että on kuitenkin hiljaista ja rauhallista? Erakko minussa tykkäsi siitä, että viikonlopun aikana emme hirveän paljon ihmisiä nähneet ja saimme oikeasti rauhassa rentoutua. Valmiiksi jo pelkään, että jos seuraavan kerran reissaamme jonkin lomasesongin aikaan, niin matkasta tuleekin vain stressiloma.