Alku

Jo kuukausia ellen vuosiakin olen pohtinut, että olisipa mukavaa aloittaa jonkinlaisen blogin kirjoittaminen. En vain oikein osannut päättää, että millainen. En itse asiassa vieläkään tiedä. Haluanko kirjoitella tätä puolisalaisesti anonyymina ja avautua henkilökohtaisemmistakin asioista vai mainostaa tätä mahdollisimman monelle ja määritellä oman suosioni sen mukaan miten monta lukijaa ja kommentoijaa saan? No, ensimmäinen taitaa olla jo mahdotonta, koskapa nimimerkkini ja naamani ovat monille tutut. Ehkä täällä joissain tiedoissa näkyy jopa oikea nimenikin? En vielä tiedä, kun en ole tätä bloggeria vielä tutkinut niin tarkkaan. Itse profiilin olen kuitenkin luonut jo aikoja sitten. Suosio ja muiden ajatukset minusta taas eivät kovinkaan paljon kiinnosta, joten voinen tällä hetkellä unohtaa tuon toisenkin ja päätyä johonkin noiden kahden välimaastoon.

Usein olen sitäkin miettinyt, että haluaisin blogini keskittyvän johonkin tiettyyn aiheeseen. Olisiko se sitten käsityöt, kuntoilu, elokuvat, kirjat, leipominen, kokkaaminen vai jotain ihan muuta, mitä? En kuitenkaan osannut näistä päättää, joten ehkä tämä käsittelee kaikkia noita edellämainittuja tai ei mitään niistä. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä, että yksi yhteinen teema kaikelle mitä kirjoitan voisi olla jonkin sortin positiivisuus. Turhaan tulen tänne angstaamaan asioista ja tuhlaan siihen aikaani, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa mistään.

Mistä te haluaisitte kuulla arvon lukijat, (joita tällä hetkellä tuskin on yhtään)?

En lupaa kirjoittaa mielenkiintoisesti tai muita ajatellen, mutta toivottavasti onnistun siinä silloin tällöin vahingossakin. Liikaa suorituspaineita, jos rupean ajattelemaan muita ihmisiä. Tässä blogissa on tärkeintä ihan vain minä itse. (Monille hyvä vinkki elämäänsäkin. Kannattaisi muistaa kuka on elämänne tärkein henkilö. Enkä nyt tarkoita minua vaan teitä itseänne.) Teen tätä siis enemmänkin itseäni varten kuin mistään muusta syystä. Olisi tietenkin mukavaa, jos joskus vahingossa onnistuisin kirjoittamaan jotain niin älykästä, että se kirvoittaisi mielenkiintoisia keskusteluja. Niin, olenko kuitenkin niin riippuvainen muista ihmisistä, että motivaatio blogikirjoitteluun katoaa, jos en koskaan saa yhtään kommentteja tai lukijoita?

Tämä ensimmäinen kirjoitus toimii samalla myös testikirjoituksena, että näen miten tämä koko hässäkkä täällä toimii. On minulla mielessäni jo paljon kaikenlaisia asioita, joista voisin kirjoittaa lisää. Ehkäpä yhdelle päivälle tuleekin useampia merkintöjä. Toivottavasti ei sitten koko projekti tyssää tähän yhteen päivään.

Olipas muuten mukavaa PITKÄSTÄ aikaa kirjoitella jotain tekstiä näinkin pitkä pätkä. Nykyään harvemmin tulee ja viimeksi kun niin tein, niin sekin taisi olla ruotsiksi. Alkaahan se jo pelottammaan että kohta en osaa enää äitin kieltäkään, jossen välillä jotain kirjota. Että ehkäpä siinäkkin mielessä hyvää reeniä. (Millään en pystynyt lisäämään enää-sanan jälkeen sitä N-kirjainta, vaikka olisi mieli tehnyt. Liian vaikeaa.)

Loppuun vielä TÄRKEÄ huomio, joka minun varmaan pitäisi kertoa aina livenäkin kaikille jokaisen keskustelun alkuun ja aina tavatessa uusia ihmisiä. (Nimittäin tuntuu, että minut aina ymmärretään väärin, kun unohdan sanoa tämän. Tai ehkä en vain ole tarpeeksi selkeä sanoissani?)
Ei kannata liian kirjaimellisesti ottaa ihan kaikkea mitä sanon ja suuttua niistä. Yleensäkin mieluumin kärjistän sanomisiani kuin kerron laimeasti ja piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkästi.
No, totta puhuen se taitaakin mennä niin, että kärjistän JA kerron pitkästi, mutta ilman kärjistämistä juttuni olisivat vieläkin pitempiä.