Paluu tangolle.

Yläkaupungin yöstä. Ei oikeasti tunnilta.

Yli puolen vuoden tauon jälkeen olen nyt palannut tankotanssiharjoitusten pariin. Tauko on tainnut tehdä ihan hyvääkin sillä monet asiat ovat sujuneet nyt paljon paremmin. Huonoja puoliakin pitkässä tauossa on ollut. Herkkä nahkani oli ehtinyt tottua hellään käsittelyyn ja hempeisiin otteisiin ja nyt pidot tangolla tuntuvat taas aivan karmaisevilta. Ensimmäisen tunnin jälkeen iho oli hellänä vielä seuraavana päivänäkin.

Tauon jälkeen aloitin tasosta: alkeet 1, mutta ehdin jo käydä alkeet 2 -tunnillakin. Sen tason tunneilla harjoitellaan aina sitä interventiota, inverttiä? tangolla seisomista pää alaspäin. Koskaan aiemmin en ole siinä onnistunut

Tälläkään kertaa en onnistunut tekemään sitä normaalisti (tai loppujen lopuksi en normaalia tapaa edes kokeillut), mutta jonkinlaista edistystä tapahtui. Ainakin osittain siihen vaikutti uusi opettaja ja erilainen tapa opettaa. Ensimmäistä kertaa kokeilin nimittäin niin, että alkuasento oli lattialla polvillaan. Siitä sitten nostin jalkani ylös ja roikuin tangolla pääalaspäin. Kuuma kelin hiostama tanko vain oli kovin liukas ja hyvin nopeasti liuin maahan ja pää koskikin jo lattiaan. (Jos eksyit blogiini etsimällä tietoa siitä millaisia opettajia Ready Set Polella on, niin täytyy tähän lisätä, että ainakin kaikkia minua opettaneet ovat olleet hyviä. Keskenään erilaisia, mutta hyviä. Parasta ehkä onkin se, että ovat hiukan erilaisia. Jos kävisi aina saman ohjaajan tunnilla, niin kenties oppiminenkin jäisi hyvin yksipuoliseksi.)

Periaatteessa nyt sen asennon ja siihen menon pitäisi olla tuttu ja jatkossa pitäisi onnistua tuon tekeminen oikeallakin tavalla. Molempien jalkojen pohkeisiin kyllä otti se jalan heittäminen tangolle. Kuuluikohan se asiaan? Hetken säikähdin jo reväyttäneeni ne, mutta ei tässä ainakaan jälkikäteen ole pohkeiden kanssa ollut mitään ongelmia. Jos taas jostain kumman syystä se oikea tapa ei ala onnistua, niin sitten vain lisää lihasta ja sitäkin enemmän uskallusta! Ehkä se onkin koko ajan ollut se uskallus, joka on jarrutellut? Eihän siinä ole mitään järkevää tai luonnollista roikkua pää alaspäin pelkkien jalkojensa ja pienen tangon varassa!

Tankotanssituntien jälkeen olen ollut kauniilla mustelmilla ja yllättävän, mutta ihanan kaikkialta lihakset ovat olleet kipeät. Ihanan siksi, että ainakin nyt olen huomannut, että nuo tunnit kehittävät kaikkia mahdollisia lihaksia, eikä tässä kuitenkaan nuo kivut liikkumista ole haitanneet. Toisin kuin kyynärpää, jonka löin täysiä yöpöytään. Sitä varoessani en ole uskaltanut lähteä salillekaan vielä.

Kunhan kävin huojumassa ja joku räpsi kuvia.
Olisi muuten kivaa sekin, jos saisi joskus kuvia
niiltä oikeilta tunneilta. Näkisi paremmin, että
miten päin mäntyä tai täydellisesti itsellä menee.

Iso kartano ja oma tanko on pyörinyt paljon mielessä. Nyt kun on pari kertaa ollut mahdollisuuksia käyttää tankoa ihan vapaasti ja pitkän tauon jälkeen tullut taas tunneille, niin olen huomannut että kyllähän sitä osaisi vaikka mitä ja joitain juttuja oppii todella nopeastikin kun näytetään. Ne vai katoavat mielestä lähes yhtä nopeasti. Sitten kun ei vähään aikaan ole ollut tunnilla ja saisi mahdollisuuden käyttää jotain tankoa vapaasti, niin pää lyö ihan tyhjää. (Onneksi ei kuitenkaan seinää tai lattiaa.) Ainahan jotain omaa voi improvisoida, mutta ideat loppuvat nopeasti, eikä niitä oikeita ja hienoja juttuja yhtäkkiä muistakaan. Etenkin kun joka tunnilla on kuitenkin eri juttuja, eikä niin että hiottaisiin aina vain sitä yhtä ja samaa. Tuntien lisäksi kun saisi vaikka kerran viikossa treenata itsekseen, niin ehkä ne jäisivätkin paremmin mieleen.

Kyllähän Ready Set Polella on niitäkin tunteja, että saa mennä vapaasti treenaamaan, mutta silloin kannattaisi olla jäsen. Tuntuisi tuhlaamiselta, että tältä kymmenen kerran kortiltani tuhlaisin yhden kerran sellaiseen.

Vaadin Jyväskylään enemmän leikkikenttiä, joissa on tangon tapaisia juttuja! Vinkatkaa, jos tiedätte jossain olevan!