Melkein tavallinen koulupäivä

Eilen testasin ensimmäistä kertaa liikuntaa t-paidalla hihattoman topin sijaan. En taida kokeilla toiste. Ahdistavaa, kangasta oli liikaa kaikkialla. Eniten taisi haitata pieni kaula-aukko kuin hihat. Toisaalta tulipahan pitkästä aikaa hikoiltua kunnolla. Sykkeetkin tuntuivat nousevan hyvin. Välillä on tuntunut, että jäsenet eivät suostu liikkumaan ja väsyttää, muttei kunnolla syke nouse, enkä hikoile tai hengästy. Ovatko lämmittelyt olleet liian vähäisiä vai ei kai tuo ole merkki siitä ylikunnosta vai mistä on kyse?

Kai sitä on myönnettävä, että talvi on saapunut, vaikka lumi ei olekaan vielä osannut päättää, että jäisikö maahan vai sulaisiko pois. Sen verran arka olen kylmälle, enkä muutenkaan mikään maailman suurin lenkkeilyn fani, että jo jonkin aikaa aamulenkit ja kaikki muutkin huvikseen tehdyt lenkit ovat jääneet kokonaan pois. Jos ei lasketa satunnaista lenkkeilyä koiran kanssa, niin seuraavan kerran lenkkeilen varmaankin joskus toukokuussa. Liikuntani ei kuitenkaan oikeastaan vähene, koska talvi tuo tullessaan muitakin muutoksia. Varmaankin koko talven kuljen koulun ja kodin väliä jalkaisin. Siinähän se aamulenkki siis tulee ja kaupan päälle saan vielä iltapäivälenkinkin. Matka on pitempi, mitä yleensä olen aamuisin tehnyt, mutta vauhti on hiukan hitaampi. Paitsi jos lähden viimetipassa ja joudun olemaan erikoisen vauhdikas. Esimerkiksi tänään lähdin niin viimetipassa, että tein tuon 3.6 km:n matkan 28 minuutissa. Aika hyvin siihen nähden, että liukkaus pelotti ja kannoin mukanani painavaa reppua ja kädessäni oli vielä kassi. Ei tuo reppu niinkään, mutta kassi kädessä on aina hankala kävellä ja vauhti hidastuu heti, jos kädessäni on jotain.

Hiukan normaalia vauhdikkaampi kävely piristi mukavasti ja aloitin koulupäiväni energisesti ja iloisesti. Heti alkuun oli minun vuoroni pitää uutiskatsaus ja esitellä viikon aikana olleita elintarvikeuutisia. Kerroin sianlihaväärennöksistä, kuluttajien ravintopäätöksistä ja Saarioisen väenvähentämisestä. Näiden jälkeen pääsinkin nauttimaan aamupalastani ja popsin menemään rahkan, jonka nappasin mukaani, kun en kotona ehtinyt syödä mitään. Loppu aamupäivästä meni teoriatuntien ja tehtävien parissa.

Tehtävien jälkeen pääsinkin vihdoin syömään. Annos oli suuri ja sisälsi muutakin kuin salaattia, koska oli kalapäivä. Epäreilusti ei välillä ole mitään syömäkelpoista ja nyt oli kaikki ruoka hyvää. siementen ja salaatin alla piilossa siis pinaattilettu, kalapuikkoja ja kasa uunimuikkuja.

<3 <3 <3 <3 <3 <3

Ruokailun jälkeen lähdimme tutustumaan Pandan tehtaanmyymälään ja Caffitella-leipomoon. Minulle tämä oli tämän vuoden ensimmäinen kouluretki. Muut kävivät alkusyksystä kaatopaikalla, mutta minä en onnek.. ..valitettavasti päässyt matkaan, koska retki oli osa kurssia, jonka olin saanut hyväksiluettua. Kaikki ihanat panda-karhut saivat hymyn huulilleni ja tuntui kuin olisin vihdoinkin tullut kotiin. Olisin tahtonut viedä kaikki ihanat nallekarhut mukanani kotiin. Olin kuin lapsi karkkikaupassa. Tyydyin kuitenkin ostamaan vain tuliaiskaramelleja ja konvehteja jouluksi.

Caffitellassa vierailu ei nostanut lähellekään yhtä suuria tunteita esille. Kiinnostuneena katselin paikkoja, kuuntelin setää, joka esitteli paikkoja, joissa leivotaan ja tehdään ruokaa. Sen jälkeen join kupillisen kahvia ja suuntasimme takaisin keskustaan.

Illan liikuntaan oli vielä runsaasti aikaa ja keskustassa pörrääminen osoittautui kohtalokkaaksi. Onneksi en käy siellä kovin usein. Vihdoinkin olin kaupungilla siihen aikaan kun uudehko sporttivaateliike Body Action oli auki. Olihan sitä sinne sitten suunnattava. Aiemmin olen vain ohikulkiessa katsellut ikkunasta haaveillen sisään. Olisihan se pitänyt arvata, että ei se pelkäksi katseluksi jää, kun vihdoinkin sinne liikkeeseen pääsi sisään. Ostin itselleni uuden treenipaidan (Better Bodies) ja uudet täydelliset treenihousut (Bia Brazil). En jaksa itse ylistää noita housuja enempää, joten lainaan kuvaukseen sanoja, joilla housuja yritetään myydä:

"-  Materiaali korkealaatuinen Supplex ® by Dupont ®. Jousto jopa 5:n kertainen. Palautuu aina alkuperäiseen muotoonsa. Ei veny eikä kutistu.

- Ei nukkaannu, hylkii hajua ja kosteutta. Kuivuu nopeasti.

- Värit pysyvät kirkkaina vuosien ajan.

- Yksi koko. Sopii 34-42 kokoisille.

- Jotain, mitä et ole koskaan treenivaattelta osannut odottaa!

Et tarvitse miettiä kokoasi, koska Bia Brazil tekstiileissä on vain yksi koko, joka sopii kaikille!"

Eli ei haittaa vaikka laihtuisin tai lihoisin 20kg. Samat housut mahtuu tästä lähin aina. Nyt vain pelottaa, että rakastun noihin housuihin niin paljon, että käyn tyhjentämässä koko liikkeen. Pakkohan ne on saada kaikissa väreissä ja malleissa! Ehkä kuitenkin odottelen ensin sitä lottovoittoa. En kehtaa tässä sanoa kuinka paljon maksoivat, mutta tuttuja ei onneksi kiinnosta (tai en heille uskalla paljastaa asiaa) ja kaikki kunnon välineurheilua harrastavat treenibloggarit kyllä tietävät noiden hinnat. Vihjataan nyt vielä sen verran, että en ole tainnut koskaan elämässäni ostaa mitään noin kallista vaatetta. En arkivaatteita, en juhlavaatteita, en takkia tai edes kenkiä, jotka olisivat olleet noin hintavat.

Uusissa vaatteissa olikin sitten hyvä lähteä treenaamaan. En uskaltanut enää mennä muihin kauppoihin, etteivät loputkin rahani katoaisi ahneisiin kassakoneisiin.

Vähemmällä tavaramäärällä EI kuntosalilla pärjää!

Jottei koko loppupäivä olisi mennyt ihan pelkäksi liikkumiseksi, niin käytin hetkisen läksyihin ja pähkinöiden napsimiseen.

Liikuntahommat aloittelin parinkymmenen minuutin lämmittelyllä Kuntoportin uusilla lämmittelylaitteilla. Jokin aika sitten saimme sinne vario(?)-laitteita, joita ei kai ole muualla Jyväskylässä. Ne ovat melkoisen monipuolisia ja niillä voi tehdä erilaisia juttuja. Kunhan vielä perehdyn niihin paremmin ja muistan nimen varmasti oikein, niin ehkä kerron niistä joskus toiste vielä lisää. Olen kyllä tykännyt niistä. Lämmittelyn jälkeen suuntasin salille. Virtaa tuntui riittävän vaikka kuinka ja olisin jaksanut tehdä normaalia enemmän ja raskaamilla ja vaikka kuinka. Järki kuitenkin sanoi, että ei vielä saa käyttää kaikkea energiaansa, koska ryhmäliikuntatunnit ovat vielä edessä päin. Onneksi olin myös sen verran viisas, että jätin jalkaliikkeet kokonaan välistä. Niitä kyllä sai loppuillasta tehdä vielä mielin määrin ohjatuissa liikunnoissa. Koska aikaa oli vielä paljon, niin yllätin itseni ja osallistuin Shape-tunnillekin. Joskus aiemmin olen pari kertaa niillä käynyt, enkä tykännyt kauheasti. Tällä kertaa olikin ihan erilaista ja tykkäsin todella paljon. Teimme mm. aika paljon juttuja kahvakuulan kanssa, eikä mukana ollut steppilautaa, jolla on joskus pompittu. Shapen jälkeen oli sitten vihdoin se päätunti, jota olin odottanut koko päivän. Eli Dance-tunti Burleski-teemalla. Sanoinkuvaamattoman ihanaa.

Burleskin jälkeen ensimmäinen ajatukseni oli: "Nyt varmaankin kuolen". Toinen ajatukseni oli: "Nyt jos kuolisin, niin ainakin kuolisin onnellisena". Niin naatti olin ja samaan aikaan hyväntuulisena. Jälkikäteen mietittynä tämä treenausputki meni todella hyvin. Välillä väsytti kyllä kamalasti, mutta kaikki tuntui onnistuvan hyvin ja koko ajan oli sellainen olo, että: "PRKL, jaksoi tai ei, niin nyt vedetään kunnolla ja lujaa!" Mikä sitten mahtoi olla tuohon syynä? Uudet hienot vaatteet? Se, että olin syönyt tänään lounaalla hyvin? Välillä naukkailemani proteiinijuoma? Jokin muu? Jos se oli ne uudet hienot vaatteet, jotka tuon sai aikaan, niin ehkä minun pitää sittenkin ostaa jossain vaiheessa ne uudet kengät. Vielä en ole antanut itselleni lupaa, koska vanhoissa kengissä ei ole muuta vikaa kuin se, että ne ovat tylsät ja rumat. Varmasti treenaisin paljon lujempaa, jos kenkäni olisivat hienot ja pirteän väriset. Jos taas proteeiinijuoma auttoi saamaan aikaan näin hyvän treenin, niin sehän on sitten ollut paras ostokseni pitkään aikaan. En tiedä onko niiden juomiseen jotain erittäin tarkkoja ohjeita tai ehdottomia kieltoja tai käskyjä jonkinlaiseen käyttöön. Saisiko kesken treenin siemailla sellaista? Onko sillä mitään merkitystä mihinkään? Olin kuitenkin pakotettu naukkailemaan sitä, koska muuten olisin vetänyt liian vähällä ravinnolla ja treeniputkeni oli melko pitkä, eikä siinä välissäkään ehtinyt tai pystynyt oikein mitään muuta syömään. Tähän mennessä kokeilemistani "treenieväistä" parhaita ovatkin olleet pähkinät ja proteiinijuomat. Helppoa energiaa ilman ähkymäistä oloa. Vai onko kyseessä vain jonkinlainen placebo-vaikutus?

Säästelin tänne aivan loppuun palkinnoksi päivän tärkeimmän kuvan. Jännitys on tiivistynyt huippuunsa ja koko sepostuksen lukeneet palkitaan. Olkaa hyvä, tässä alla kuva niistä uusista treenivaatteistani.

Pääni sisällä käymä keskusteluni:
"Ovatko nuo käsissäni lihaksia vai väääristääkö tämä kamera jotenkin
tai kuvittelen muuten vaan?"

"Sitä näkee mitä haluaa.."