Töitä, töitä ja töitä.

Aloitin työssäoppimisjakson.

Ensimmäisen viikon tunnelmia:
Aiemmin tuntui, että oppiikohan siellä koulussa oikeasti yhtään mitään ja jos oppiikin, niin ovatko ne asiat lainkaan hyödyllisiä. No, suurin hyöty työskennellessä on nyt ollut siinä, että olen osannut käyttää oikeita aineita ja välineitä siivoushommissa, eikä ole tarvinnut ihmetellä niiden kanssa. Jännittävää nähdä kuinka kaikki hommat tehdään paljon huolimattomammin ja rennommin kuin koulussa.

Toisen viikon tunnelmia:
Hmm, onkohan kaikki uudet asiat opittu ensimmäisellä viikolla ja loput viikot vain perusraatamista ja peukaloiden pyörittelyä. Uutuudenviehätys on kadonnut. Vaikka työpaikkani onkin ihan mukava, niin tuntuu vähän pöhköltä tehdä hommia ihan ilmaiseksi. Välillä on kouluun ikävä. Olisi ainakin lyhyemmät päivät.

Millaisia kokemuksia teillä on työharjoitteluista? Ovatko ne olleet mukavampia vai tylsempiä kuin koulussa istuskelu? Vai ovatko kaikki harjoittelupaikat olleet aivan erilaisia? Kumpi on ollut hyödyllisempää ja kummasta on oppinut enemmän harjoitteluista vai kouluopiskeluista?

Treenikuulumisia:
Olen pikkuhiljaa palautellut itseäni liikkumisen pariin ja tehnyt lyhyitä, mutta rankkoja kotitreenejä ja hyppinyt hyppynarulla. Päivä päivältä hyppiminen on helpompaa. Ensimmäinen kerta oli yllättävän rankka, vaikka olikin vain viiden minuutin pomppiminen. Tänään hypin 5x5min. ja hengissä selvisin. Perjantaina loppuu salijäähyni, mutta treenaamaan en varmaan pääse kuin aikaisintaan sunnuntaina. Syntymäpäiväpippalot nimittäin osuvat perjantaille. Omani siis.