Pipariksi meni!

Harjoitus tekee mestarin. Eli olkoot piparkakkutaloni nro 2 ja 3 vain rumat ensiaskeleet matkalla kohti mestariteoksiani, joita sitten teen varmaan suurinpiirtein eläkeiässä. Illan mittaan oli paljon sählinkiä ja monia mokia tuli tehtyä. Jossain vaiheessa intokin hiipui, enkä jaksanut edes yrittää tehdä nättejä vaan herkullisia, että voimme syödä nämä äkkiä pois. Muutamia vastoinkäymisiä mainitakseni:

• ensin unohdin seinistä ikkunat
• poltin yhden pellillisen
• poltin sormeni
• tein liian vetelää vaaleanpunaisesta ja se meni vain sotkemiseksi
• neliöitä tehdessäni käytin vahingossa suorakulmaista mallia
• En tehnyt toiseen taloon lainkaan savupiippua, koska luulin tehneeni osia liian vähän. Liian myöhään löysin palaset väärältä pelliltä.
• toisen talon toinen katto-osa meni väärin päin

Onneksi taikinaa oli paljon, niin sain tehtyä uusia osia palaneiden tilalle. Ylimääräisistä osista rakensin vielä sydän-kuution ja laatikon, joka sai alkuinspiraation savupiipusta. Jos haluan ensikerralla onnistua täydellisesti, niin teen tarkat suunnitelmat jo etukäteen ja teen vain yhden talon kerrallaan.