Mä joka päivä töitä teen...

..melkein joka päivä seitsemäksi meen. Ainakin tällä viikolla.

Ensimmäinen päivä työssäoppimista takana. Tämä on siis ensimmäinen työssäoppimisjaksomi ja suoritan sen eräällä keskuskeittiöllä.

Kelloa en ehtinyt vilkuilla ja päivä meni nopeammin kuin koulupäivät, vaikka pitempi olikin.

Positiivinen yllätys oli se, että ihan oikeasti sain tehdä siellä hommia, enkä vain katsoa vierestä. Teinpä jopa erilaisia asioita, enkä jumittunut yhteen työpisteeseen koko päiväksi. Huomenna on kuulema taas ihan erilainen päivä! Ohhoh, miten monipuolista! Riittääkö tässä tämä kuusi viikkoa edes siihen, että opin kunnolla talon tavoille? Vaihtelevissa hommissa on nimittäin se huono puoli, että joutuu koko ajan kyselemään: "Mitäs sitten? Entäs nyt? Mitä seuraavaksi? Tehdäänkö tämä näin vai noin ja tällä kerralla eri tavalla vai samalla tavalla kuin viimeksi? Mitä nyt tapahtuu? Mitä? Häh? Täh?"

Työporukkakin vaikutti mukavalta, vaikken siinä keneenkään vielä ehtinytkään tutustua. Ainakin olivat iloisia ja ystävällisiä ja vastasivat asiallisesti, jos jotain kysyin.

Hassuinta tässä päivässä on ehdottomasti ollut tuo välimatka, jonka jouduin kävelemään. Koulupäivinä matkani on 3.6 km. En aivan tarkkaa metrimäärää tiedä, mutta alle kilometrin tuo tämänhetkinen työmatkani taitaa olla. Siinä ei paljoa hyötyliikuntaa ehdi kertyä, mutta annettakoon minun edes muutaman viikon nauttia tällaisesta. Sitten peruskoulun mikään säännöllinen matkani ei ole ollut näin lyhyt. Muutaman vuoden töissä käydessäni matkani oli LYHYIMMILLÄÄN 6.7km. Ehdin työurani aikana asua aika monessa eri paikassa ja tuo todellakin oli se lyhin matka. Sitä paljon pyöräilleenä ja kävelleenä olen kyllä ansainnut tämän lyhyen työmatkani. Eihän tuossa kotiinkävellessä ehtinyt edes kissaa sanoa. Tapojeni vastaisesti en ottanut matkalle mukaan edes musiikkia. Yleensä en osaa lähteä mihinkään ilman sitä.

Lyhyen kotimatkan ansiosta energiaa riitti vielä kotiin tultuanikin, joten vetäisin vielä pikaisen ja kevyen kotisalitreenin. Sellainen sen oli tarkoitus olla, mutta hämmästytin itsenikin sillä, miten läkähdyksiin voin itseni ihan kotioloissakin saada. Treeni alkoi hyppynarulämmittelyllä, joka oli yllättävän rankkaa, mutta tulipahan ainakin aloitettua samalla se hyppynarukuuri. Oman haasteensa toi kattolampun varominen, eikä viiden minuutin hyppiminen onnistunut täysin ilman taukoja.

Hyppelyn jälkeen tein hiukan hooveria, vatsalihasliikkeitä, selkäjumppaa, hauistreeniä ja muuta sellaista.

Pääsin kokemaan kotitreenin hyviä puolia (senkin lisäksi, ettei tarvitse lähteä mihinkään). Katselin samalla Suurinta Pudottajaa ja loppuvaiheessa ryhdyin tekemään ruokaa. Sarjojen välissä oli hyvin aikaa käydä vahtimassa ruokaa ja heittämässä sekaan lisää ainesosia. Kätevää oli siis sekin, että heti treenin jälkeen sain valmista oikeaa ruokaa, eikä tarvinnut tyytyä minkäänlaisiin proteiinipatukoihin tai -juomiin.

Arskatomskujalapenopapukurpitsansiemenpinjansiemensoijarouhemunakas

ONNEKSI OLKOON!

Arvontapäivän odotus oli jännittävää loppuun asti ja vihdoinkin se saapui.

Kun viimeinen osallistumispäivä oli päättynyt, niin suoritin arvonnan.

Otin viisi tyhjää paperilappua ja kirjoitin niihin osallistujien nimet:

Raisa

Raisa

Raisa

Raisa

Raisa

Sitten suoritin jännittävän arvonnan. Kaksi lappua oli nostettava, jotta tietäisin niin päävoiton kuin lohdutuspalkinnon voittajat.

Pääpalkinto meni Raisalle ja lohdutuspalkinto Raisalle! Onneksi olkoon! Voittoina olivat siis tämä mahtava kirja ja nämä upeat muotit.

Tämähän sattui vielä sopivasti näin nimipäiväsi aikaan! Hyvää nimipäivää Raisa ja vielä kerran suuret onnittelut!

Helmikuuksi elämä tauolle.

Tein ison päätöksen. Otin tämän helmikuun itselleni kokonaan lomaa saleilusta. Jos tässä nyt saisi itseään kunnolla terveeksi. Jos sitten ihmeen kaupalla tervehdyn salaman nopeasti, niin parempi aloittaakin kuntoilu rauhallisesti. Eli jos kotona silloin tällöin treenaan tai käyn välillä uimassa, niin se ei vielä mitään kovin rankkaa ole. Jos loppukuusta oikein hulluksi heittäännyn ja tahdon jotain rankempaa tai edes jotain joka on näiden neljän seinän ulkopuolella, mutta kävelymatkan päässä, niin kenties ostan sitten sen tankotanssikurssikortin.

Liikunnan radikaali vähentäminen vain tarkoittanee sitä, että tästä lähin pitäisi varmaan vieläkin tarkemmin katsoa mitä suuhunsa pistää ja kuinka paljon. Eli tarkkoja ruokailusuunnitelmia olisi taas tehtävä. Ehkä jonkinlainen sokerilakkokin voisi olla mielenkiintoinen. Siihen vain en kokonaan pysty. Sitten en söisi koulussa varmaan mitään. Niistä pöperöistä kun ei koskaan tiedä, mitä niihin on tungettu. Köyhähän ei ilmaisesta ruokailusta voi kieltäytyä. Kotona voisin sitten yrittää katsoa, etten söisi mitään mihin on lisätty sokeria. Voi mennä aika vaikeaksi. Etenkin kun en ole ainoa jääkaapin täyttäjä tässä taloudessa. Katsotaan miten käy tai mille tässä alkaisi. Toisaalta syödäänhän tässä jo nyt eri ruokia, kun minä en koskaan syö tehotuotettua lihaa ja mieheke on hurja raakalainen ja lihansyöjä. Että olisihan se jatkossakin varmaan helppoa tehdä ihan eri ruoat.

...........

..........


Tässä ehti olla yö ja päiväkin välissä ja olen mietiskellyt enemmänkin noita ruoka-asioita ja sitä, että pitäisikö sittenkin vielä laihduttaa jotain 2-7kg pois. Kummastuttaa vain, että miten sen tekisi. Olisin valmis noudattamaan vaikka mitä ruokavaliotakin, jos se vain olisi järkevä ja terveellinen ja sillä saisi jotain tuloksia aikaan. Pitäisi varmaan antaa se homma jonnekin ammattilaisen käsiin ja käskeä tekemään meikäläiselle tarkka ruokavaliosuunnitelma. Omat suunnitelmat kun kaatuvat aina viimeistään siihen, että en koskaan tiedä syönkö liikaa vai liian vähän. Vaikea tietää, mikä on se sopiva määrä.

Sitten kysymys tai äänestys. Kumpi vaikuttaa paremmalta, kumpaa sinä söisit? Alla sekä miehekkeen "pyttäri" että meikäläisen.

Perunaa, sipulia, kinkkua, munaa.

Bataattia, porkkanaa, sipulia, aurinkokuivattua tomaattia, jalapenoja ja tofua.

Älkää unohtako arvontaa! Vielä on huomiseen aikaa! Eikä palkinto ole oikeasti niin huono kuin voisi luulla. Olen vain päättänyt pistää eteenpäin kaikki sellaiset kirjat hyllystäni, joita tuskin aion lukea uudestaan.

Lisää viinaa, tervaa ja saunaa?

Saunottu on, tervasta en tykkää, joten pitäisiköhän seuraavaksi kokeilla viinaa? Vieläkään ei nimittäin tunnu täysin terveeltä olotilani. Pientä yskää, nuhaa ja yleistä tukkoisuutta vielä. Alkaa jo kovasti harmittaa, eikä tiedä miten päin olisi. Tietäisi jonkun taikakonstin, joka auttaisi niin tekisin sen. Kovasti olen kaikenlaista yrittänyt syödä, ettei varmasti ainakaan jää mitään puutostiloja. Silläkin uhalla, että saan nyt kaikkea liikaa ja rupean vain paisumaan. Uskaltaisikohan sitä nyt huomennakaan vielä aloittaa sitä hyppynarukuuria vai ei?

Jokin aika sitten Kata kirjoitti mainion kirjoituksen blogissaan Hippi jumppaa, hippi skumppaa?

Se sai minut miettimään omiakin motivaation lähteitäni ja syitäni kuntoiluun ja miksi sitä jaksaa jatkaa tai välillä ei jaksa. Kuinka suuri osa siitä liittyy jollain lailla ulkonäköasioihin. Helpotuksekseni voin sanoa, että tällä hetkellä itselläni ulkonäkö on aika toissijainen asia liikkuessani. Kieltämättä se on välillä mielessä, mutta se ei ole mikään pääsyy. En usko, että pelkästään se olisi minulle tarpeeksi suuri syy liikuntaharrastuksen jatkamiseen. (Toisaalta, jos ulkonäkösyyt olisivat minulla suuremmat, niin oppisinkohan taas syömään vähän terveellisemmin ja järkevämmän kokoisia annoksia? Aiempaan verrattuna nykyään tulee syötyä vähän miten sattuu.)

Niille, joille ulkonäkösyyt meinaavat olla liian iso tai ainoa syy liikunnan harrastamiseen suosittelen aloittamaan jonkin sellaisen liikuntaharrastuksen, joka on jollain lailla vaikea, niin ei ehdi ajattelemaan ulkonäköasioita. Tarkoitan siis sellaista, jossa oppii koko ajan jotain uutta ja vanhoja juttuja voi yrittää hioa aina vain täydellisemmiksi ja paremmiksi.

Vaikken nyt itse ole pariin kuukauteen käynytkään, niin tankotanssi oli sellainen, etten vieläkään oppinut kaikkia juttuja ja nyt ne vaivaavat mieltäni. Tahtoisin mennä uudelleen kokeilemaan niitä ja oppimaan liikkeitä ja pitoja paremmin. Salitreenissä koen onnistumisen hetkiä silloin kun onnistun tekemään jotain isommilla painoilla kuin koskaan aiemmin. Katan mainitsema parkour varmasti myös hyvä tuollaiseen liikkeiden hiomiseen.

Ihan eri juttu käydä vain rynkyttämässä, sheikkaamassa tai spinnaamassa, vaikka ne kuinka hauskoja olisivatkin. Tietynlainen tavoittellisuus niistä puuttuu kokonaan ja ehkä juuri sen takia jää sitten aikaa miettiä enemmän niitä ulkonäköasioita?

Itse olen aika hyvin päässyt noista pois. Tai ainakin siihen, että silloin kun mietin ulkonäköäni, niin se on sitä että pussailen näitä hauisten alkujani.

Jotain yksittäisiäkin tavoitteita ja haaveita minulla on, niin en ehdi miettiä niin paljon ulkonäköasioita. Esim. tahtoisin osata punnertaa paremmin, olla vieläkin notkeampi, osata vetää leukoja ja onnistua niissä vaikeissakin jutuissa tankotanssissa.

En noita ole tarkoituksella luonut, että pääsisin pois ulkonäköasioista vaan ensin loin ne ja sitten on käynyt vahingossa niin, että mietin ulkonäköasioita entistäkin vähemmän.

Tai ehkä siinä kävikin niin, että kun huomasin etten millään laihdu enää enempää, niin oli keksittävä jotain muita tavoitteita ja ajateltavaa.

Toisaalta ulkonäkömotivaattori on tehokaskin, jos se ei mene vain liiallisuuksiin. Parasta onkin jos on mahdollisimman monta syytä ja motivaattoria:
Tahtoo voimaa, hyvännäköiset lihakset, notkeutta, laihtua, pakko päästä neljän seinän sisältä, liikunnasta tulee hyvä olo jne. Sitten välillä, jos joku noista ei tunnu niin tärkeältä, niin voikin käyttää motivaattorinaan jotain toista.

Kaikissa näissä pyrkimyksissä on hyvä mennä pienin askelin tavoitteita kohti:
"Jos tänä keväänä oppisin edes..."
"Saisinpa edes sen yhden leuan."
"Jospa tässä kuussa laihtuisin edes sen kilon."
"Tänään teen punnerruksia ainakin sen yhden enemmän kuin viime viikolla."

Kaikille paras liikkumisen (ja terveellisesti syömisen) syy tietysti olisi ihan vain se, että pysyy terveenä ja pitää kuntoa yllä, mutta ei se minulle ainakaan riitä. Sen verran kilpailuhenkinen ja tavoitteellinen olen, että yleensä pitää keksiä jotain muutakin, vaikka se liikkuminen hauskaa olisikin. Ehkä joskus opin nauttimaan ylläpitävästäkin liikunnasta yhtä paljon tai enemmänkin kuin kehittävästä.

(Muistakaa osallistua arvontaan!)

ARVONTA & Islannin kirjailija, Hallgrímur Helgason

Nyt sain vihdoinkin luettua ensimmäisen kirjan, joka sopii tämän vuoden kirjahaasteisiini. Eli ensimmäisen kirjan omasta hyllystäni. Tämä suuri kunnia oli kirjalla nimeltään

Islannin kirjailija (Hallgrímur Helgason)

Kirja oli sellainen, että useassakin kohdassa mietin, että onko alkuperäinenkin teksi ollut niin erikoista ja yrittänyt olla taiteellista vai onko alkuperäinen teksti ollut ihan normaali ja selkokielinen ja tämä oli vain huono käännös.

Olen huomannut että tuollainen olo tulee lähes aina kun lukee jotain kirjaa, jonka alkuperäinen kieli on jotain muuta kuin suomi tai englanti. Ovatko englannin kielen lauserakenteet, sanonnat yms. niin tuttuja, että tekstiä on helppo ymmärtää, vaikka kääntäjä tekisikin virheitä ja/tai kääntäisi sanontoja liian sanatarkalleen.

Heti jos jostain itselle tuntemattomammasta kielestä käännetään kirjaa, niin jotain siitä alkuperäisestä jää käännökseenkin ja olen heti paljon enemmän hukassa. Sanatarkalleen käännetyistä sanonnoista tulee vain epämääräistä sanojen heittelyä.

Joitain ihan kummallisia sanavalintojakin kirjassa oli, jotka saivat minut kummastelemaan, esim:
Vähänläntä (Voiko noinkin sanoa? Tällä ilmeisesti tarkoitettiin lyhyenläntää.)
Sarmööri
Puistokatu (New Yorkista puhuttaessa olisi varmaan voinut vain sanoa Avenue?)

Näiden outojen sanavalintojen takia jäin miettimään, että kenties kirjassa ja sen käännöksessä on paljon muutakin häikkää, joka ei vain niin pahasti silmään pistänyt, mutta jäi silti alitajuisesti vaivaamaan.

Oli se sitten tarkoitus tai ei, niin tähän kirjaan joka tapauksessa sopi tuollainen vähän sekavampikin kieli. Olihan tässä aihekin hyvin erikoinen ja välillä olimme pitkiäkin pätkiä kirjailijan pään sisällä ja eihän sellainen voisi mitenkään olla selkokielistä. Kai kaikkien kirjailijoiden (tai ylipäätään taiteilijoiden) pitääkin olla vähän sekaisin.

En oikein vieläkään osaa sanoa pidinkö tästä kirjasta vai en. Tuskin tätä haluan lukea koskaan uudelleen, mutta olisi liioiteltua sanoa, että tämä olisi ollut huono. Vuorotellen tapahtui jotain sellaista, että mielestäni kirjassa mentiin typerämpään suuntaan tai sitten yhtäkkiä kirjasta tulikin mielenkiintoisempi. Ehkä sitten osa tarinoista kiinnosti enemmän kuin osa. Tässä kun sai ikään kuin monta tarinaa yhdellä iskulla. Liikaa en haluaisi paljastaa tästä kirjasta etukäteen, mutta kun vasta lopuksi luin takakansitekstin, niin oli yllättävää kuulla, että kirja, jota tässä kirjassa käsitellään onkin ihan oikea kirja ja tämän lukemani kirjan henkilö löyhästi perustuu ihan oikeaan kirjailijaan, joka on voittanut Nobel-palkinnon sillä kirjallaan. Pitäisiköhän nyt lukea sekin. Todennäköisesti siinä ei olisi minulle enää mitään uutta nyt kun olen lukenut tämän Islannin kirjailijan. Olisi pitänyt lukea nämä kirjat toisinpäin.

Suosittelen tätä kirjailijoille tai kirjailijoiksi haluaville.

Koska en tätä kirjaa halua lukea enää uudestaan ja kirjahyllyyni tarvitsisi saada tilaa uudemmille kirjoille, niin lahjoitan tämän sille, joka voittaa sen arvonnassa. Mielelläni myös kuulisin mitä muut ovat mieltä tästä kirjasta. Voittajan ei tietenkään ole pakko raportoida lukemisestaan mitään, mutta ainakin itse pidän peukkuja pystyssä, että joku kirjablogin pitäjä sen voittaisi. Saat toki osallistua, vaikket pitäisi kirjablogia tai ylipäätään mitään muutakaan blogia.

Muotin heitin pesuun heti kuvaustilanteen jälkeen.
Oli vain kiire saada tänne tämä kuva, että saan
julkaista uuden tekstin.

Arvonta alkaa nyt ja voit osallistua siihen jättämällä kommentin tähän tekstiin. Jos liityt samalla lukijaksi tai olet jo, niin saat kaksi arpaa. Kerro kommentissasi montako arpaa tahdot. Arvonta suoritetaan 7.2. Jos en utelujen jälkeen kuule voittajasta kahden viikon sisään mitään, niin suoritan arvonnan uudelleen.

Lohdutuspalkintona (tai parempana palkintona niille, jotka eivät lue niin paljon) arvon myös turhaksi jääneen jääpalamuotin. Se on pehmeämpi kuin tavalliset jääpalamuotit, mutta ei yhtä pehmeä kuin tuo uusimpani. Eli olen tehnyt sillä muutaman kerran raakasuklaita, mutta siihen tarkoitukseen muotti on hiukan liian kova ja irroittelu liian vaikeaa. Ei kuitenkaan mahdotonta. Ainakin jäiden tekoon tuon pitäisi olla ihan hyvä. Kuvioina siinä on sydämiä, tähtiä ja renkaita. (Tai jos kukaan ei oikeesti halua tuota muottia, niin en sitä väkisin lähetä. En vaan tarvi sitä enää ite ja aattelin, että joku vois tarvita.)

Shoppailuja, leffakuulumisia ja kaikkea muuta sellaista.

Viime viikko oli touhukas ja mukava. Omien shoppailujen lisäksi kirjahyllyni sai lisää täytettä, kun uusin kirjani saapui postissa. Voitin vastikään arvonnassa Ken Bruenin London Boulevardin, joka siis saapui minulle perjantaina. Kiitos TeeTeelle tästä hienosta kisasta. Kannattaa käydä lukemassa hänen blogiaan Kirjatoukka.

Keskiviikkona kävin elokuvissa katsomassa Anna Kareninan ja Piin elämän. Hyvällä mallilla siis se, että saisin ennen gaalaa katsottua mahdollisimman paljon tämän vuoden Oscar-ehdokkaita.

Anna Karenina oli positiivinen yllätys. Sen pitäisi saada vähintäänkin jonkinlainen lavastus-,kuvaus-, tai puvustuspalkinto. Hyvinkin voisin kuvitella, että tämä olisi niitä harvoja elokuvia, jotka toimivat paremmin kuin kirja, vaikken ole sitä koskaan lukenutkaan. Jäi vain sellainen kuva, että kirja olisi pitkäveteinen ja elokuvassa kaikki parhaiten tehty oli sellaista, jota ei voi kirjassa tehdä samoin. Mielenkiinto silti heräsi ja ehkäpä luen tuon joku päivä.

Piin elämä oli suurinpiirtein sellainen kuin olin odottanutkin. Siitä toki olikin alunperin isommat odotukset kuin Anna Kareninasta. Tässä taas luulen, että kirja voisi olla parempi. Sitäkään en ole itse lukenut, mutta kenties vielä joskus.

Kirjakaupassa sattuikin hassu tapaus. Ostin ihan muita kirjoja ja tiskillä minulle yritettiin vielä kaupitella sitä Piin elämää. Naureskelin siinä, että en nyt osta sitä kun olen juuri menossa katsomaan sitä elokuviin. Muutenkin minua jäi huvittamaan tuo tapaus. Ei kai kirjakaupassa yleensä yritetä vielä tiskillä kaupata jotain muita kirjoja? Muissakin liikkeissä se mitä lähtiessä tiskillä yritetään kaupata mukaan on yleensä jotain pientä, esim. karkkia, kyniä, pinssejä tai jotain krääsää. Kummallista, että nyt yritti ihan kokonaista kirjaa kaupata.

Kirjojen lisäksi kävin ostamassa Ekolosta erilaisia jauhoja ja Anttilaan kävin käyttämässä lahjakortin. Sillä sain uudet karamellimuotit, vesimelonin ja greipin tuoksuista ihorasvaa ja vielä kasvonaamion. Yleensä en tuollaisia kasvonaamioita ostele. Ainakaan näissä pienissä paketeissa. Nyt vain oli heitettävä jotain pientä vielä mukaan, että saan koko lahjakortin käytettyä.

Nyt täytyisi varmaan heittää tuo kasvonaamio naamalle, leipoa jotain hyvää ja ruveta lukemaan noita kirjoja.

Onko joku jo ehtinyt lukea Varpu Tavin uusimman kirjan, hyppynarukuurin? Itse en tuota ole vielä käsiini saanut, mutta netissä tuntuu tuosta olevan juttua jo pullollaan. Olinkin jo vähän haaveillut siitä, josko muun liikunnan oheen lisäisin tuon hyppynarukuuriin mukaan. Netistä kun jo löytyi tuo ohjelma. Noin vuosi sitten ostin hyppynarunkin, mutta melko vähiin ovat hyppimiskerrat jääneet. Etenkin talven ajaksi tuo hyppiminen olisi hyvä idea. Lenkille kun ei pääse ja pihalle ei huvita lähteä. Kilttinä tyttönä haluaisin kuitenkin aloittaa hyppimisen maanantaina, enkä minään muina päivinä. Yllätys, yllätys, olen nyt liian sairas mihinkään hyppimishommiin. Tässä kuitenkin kopioituna tämä ohjelma:

1. viikko:
Maanantai: 1 x noin 5 min, noin sata hypähdystä. Pidä tarvittaessa taukoja.
Tiistai: 2 x 5 min, kummallakin kerralla noin sata hypähdystä. Toisen sarjan voi tehdä aamulla, toisen illalla.
Keskiviikko: 1 x 5 min
Torstai: Treenitauko
Perjantai: 2 x 5 min
Lauantai: 1 x 5 min
Sunnuntai: Treenitauko
2. viikko:
Maanantai: 3 x 5 min
Tiistai: 1 x 5 min
Keskiviikko: 3 x 5 min, voit halutessasi tehdä treenin kolmessa osassa
Torstai: Treenitauko
Perjantai: 1 x 5 min
Lauantai: 3 x 5 min
Sunnuntai: Treenitauko
3. viikko:
Maanantai: 1 x 5 min normaalia hyppimistä, sitten vauhtihyppelyä (mahdollisimman nopeaan tahtiin niin monta hyppyä kuin pystyt), sen jälkeen 5 min rauhallisempaa hyppelyä
Tiistai: Treenitauko
Keskiviikko: 2 x 5 min, kokeile sitten yhdellä jalalla hyppimistä
Torstai: 1 x 5 min
Perjantai: 1 x 5 min normaalia hyppimistä, sitten vauhtihyppelyä (mahdollisimman nopeaan tahtiin niin monta hyppyä kuin pystyt), sen jälkeen 5 min rauhallisempaa hyppelyä
Lauantai: Treenitauko
Sunnuntai: 1 x 5 min
4. viikko:
Maanantai: 1 x 15 min
Tiistai: Treenitauko
Keskiviikko: 10 min aamulla, 10 min illalla
Torstai: Treenitauko
Perjantai: 1 x 15 min vaihtoaskelhyppelyä ja 1 x 5 min vauhtihyppelyä
Lauantai: Treenitauko
Sunnuntai: Hypi 500 kertaa siinä ajassa kuin pystyt

Loppujen lopuksi kuitenkin ajallisesti hyvin vähän hyppimistä per päivä. Mielenkiintoista testata mitä tällainen pieni lisä tekisi ja miten tehoaisi. Ehkä sitten aloitan tämän ensimaanantaina?


P.s syksyllä kauhistelin sitä, että en jonkun tankotanssitunnin lämmittelyn aikana pystynyt tekemään siltaa, vaikka aina olen osannut, mutten vain ole tainnut noin kymmeneen vuoteen kokeilla. No, viikonloppuna yritin sitten näyttää miten vaikeaa se nykyään on, enkä enää osaa. Kappas, nyt se sitten onnistuikin ihan hyvin. Onkohan silloin ollut vain jotenkin huono päivä tai tuullut väärästä suunnasta vai mitä kummaa, kun en siinä syksyllä onnistunut?

Vätystää

Nykyään sitä on päässä useita ajatuksia ja juttuja, joita suunnittelee kirjoittavansa blogiin heti vaan kun pääsee kotiin ja koneen äärelle, mutta sitten kun pääseekin kotiin, niin ei jaksa tehdä mitään. Alkava kevätväsymys vai muuten vaan liikaa kaikkea tekemistä ja rankat koulupäivät? Vaikka muuten olisinkin pirteänä, niin viimeistään kotimatka vie kaikki loput energiat.

Nytkin tuntuu siltä, että ajatus ei kulje enää yhtään. Voisihan sitä kertoa vaikka siitä miten vuoden kirjahaasteet edistyvät. Ensimmäinen kirja on jo yli puolen välin. Tai sitten voisin kertoa treeneistä ja miten mukavaa on ollut, kun koulussa on ollut poikkeuspäiviä ja pääsin tänäkin maanantaina zumbaan, vaikka luulin etten sinne ehtisi. Tänä aamuna poikkeuksien takia ehdin YogaPilatekseenkin. Mukava aloitus päivälle. Voisin myös kehuskella siitä, että huomenna menen elokuviin katsomaan Anna Kareninan ja Piin elämän.

ZzzzzZZZzzzZZzzZZzZZzz

Vaan en jaksa.

Nyt tuntuu siltä, että voisin vain nukkua koko loppupäivän.

Onkohan jotain vialla ruokavaliossa vai syytänkö vain vuodenaikaa?

Tulisipa jo kesä.