Ristiriitaiset tunteet. Pitikin mennä käväisemään kirpputorilla. Tottakai sinne meni paljon rahaa. Toisaalta enpä ole todella pitkään aikaan käynyt, niin kai sitä voi välillä käydäkin. Tuli kuitenkin aika ihania löytöjä tehtyä ja uskon oikeasti käyttäväni noita vaatteita. Jos oikein muistan, niin en ole tänä vuonna (ehkä jopa yli vuoteen?) ostanut itselleni mitään muita vaatteita kuin treenivaatteita. Joten, kenties saan synninpäästön?
JEEE!
Täytyy toivoa, että tänä kesänä tulisi edes muutamampi viileämpikin päivä, niin voisin käyttää uutta mekkoani ja noita paitoja. Tai sitten toivon, että syksy on niin lämmin, että tarkenen noilla.
Mahtava löytö oli myös nuo That '70s Show -boksit. Neljä viimeistä kautta minulta puuttuikin ja sain nuo neljällä eurolla kappale. Toivottavasti toimivat. Nyt vain ensimmäiset neljä minulla ovat ilman suomenkielistä tekstiä ja viimeiset neljä suomenkielisellä tekstillä. Vaan jospa en sen takia yöuniani menettäisi.
Pahoittelut sumeudesta. Kiireessä itse leikin kameran ajastuksilla yms. kun ei ollut ketään, joka olisi kuvan ottanut minusta.
Kuosi mekossa on tällainen. Ei oikein tuosta toisesta kuvasta näe.
Eli hyväksi havaitttu resepti itsetehtyihin tortillapohjiin. Kehittelin tätä itse parempaan suuntaan alkuperäisestä reseptistä, jota en kyllä koskaan ole edes kokeillut.
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää lämmin vesi ja öljy. Paloittele ja pyörittele (8 kpl). Kaulitse. Paista kuumalla pannulla ilman öljyä. Paistuvat aika nopeasti ja ovat valmiita sitten kun niihin ilmestyy ruskeita pisteitä.
Jos haluaa tehdä oikein isoja, muttei jaksa kaulita ohueksi, niin sitten kannattaa tehdä isompi taikina tai vähemmän tortilloja tästä yhdestä. Näistä minun tortilloistani tuli todella pieniä ja ne kuitenkin olivat mielestäni paksuudeltaan juuri sopivia. Todella hyviä silti! Etenkin siihen nähden, että en ollut koskaan aiemmin tehnyt näitä itse.
NAMISKUUKKELI! Oikeasti noista kannattaa ehkä tehdä pyöreämpiä. Tämä oli vain pikakokeilu.
Kävin kehonkoostumusmittauksessa, kun kerran Kuntoportin asiakkaana ilmaiseksi pääsin. Edellisestä kerrasta onkin jo noin kolme vuotta. Silloin pääsin käymään InBody -mittauksessa. Tämä uusin, jossa kävin oli joku muu. Itse olen kuullut, että ainoa oikeasti luotettava on tuo InBody. En sitten itse siitä sen tarkemmin tiedä, mutta jos nämä muut eivät ole niin luotettavia, niin kai ne edes vähän suuntaa antavat, vaikkeivat täsmällisen tarkkoja tuloksia antaisikaan? Noissa InBody mittauksissa kävin aikoinani heti aamusta ja niin etten ollut mitään syönyt. Tässä viimeisimmässä kävin nyt rankan koulupäivän jälkeen iltapäivästä ja hyvin, hyvin janoisena.
Tuolloin kolme vuotta sitten olin siis täysin sohvaperuna, söin mitä sattuu ja aika paljon tuli juotuakin. Harmittaa, etten ole käynyt tällaisissa mittauksissa säännöllisemmin. Olisi mukava nähdä sitä mahdollista kehitystä tässä terveellisemmässäkin elämässä, eikä vain tällaista sohvaperunasta liikunta-addiktiksi -vertailussa. Onko ihmekään, jos on erilaisia tuloksia kun koko elämä on niin erilainen.
Osittain olin kuitenkin pettynyt näihin uusimpiin tuloksiin. En olekaan niiden mukaan niin hyvässä kunnossa kun luulin. Ehkä pitäisi ihan tarkoituksella ja asiakseen sittenkin vielä keskittyä tuohon laihdutukseen ihan pääasiallisena tavoitteena, eikä vain sivutuotteena.
Rasvaprosenttini on tuon mukaan vielä siinä ja siinä rajoilla, että onko se liikaa vai ei ja aineenvaihduntani on 39-vuotiaan tasolla?!?!?!?!?!? o.O (En yleensä käytä mitään hymiöitä tai pitkiä välimerkkijonoja blogissani, mutta pelkät sanat eivät olisi kuvanneet tarpeeksi tätä hämmästelyäni.)
Mittaukset kertovat joitain hyviäkin asioita. Esim. kehon sisäisen rasvan arvio oli alhaisempi kuin olisin uskonut noiden muiden uutisten jälkeen. Se oli ihan hyvällä ja hyväksytyllä tasolla. Tuo nimenomainen rasvahan on nimenomaan sitä vaarallista rasvaa.
Painoni oli tuossa pari kiloa enemmän kuin mitä aamupainoni omalla vaa'allani oli ollut, mutta kuitenkin noin 12kg vähemmän kuin silloin kolme vuotta sitten(, jolloin en ollut edes isoimmillani!). Noinkin hurjasta painonpudotuksesta huolimatta nämä lappuset väittävät, että lihasmassaa minulla olisi yli 20 kg enemmän. Voiko tuollainen muka pitää paikkaansa vai oliko tämä nyt ihan pilipalihöpönlöpömittaus?
Haaveenani olisi käydä säännöllisesti vaikkapa edes kerran vuodessa tuollaisessa InBody-mittauksessa. Niissä on muutenkin kaikkia juttuja tarkemmin ja enemmän. Piheys kuitenkin nostaa jälleen päätään, enkä ole varma tahdonko kuitenkaan maksaa siitä. Eikö joku kiltti vaan voisi aina ostaa sitä joulu- tai synttärilahjaksi minulle ja samalla mielellään varata sen ajankin, kun en tykkää soitella itse mihinkään? <3
Onko teillä kokemuksia näistä erilaisista mittaustavoista tai
ylipäätään mistään mittausjutuista? Kuulisin mielelläni muidenkin kokemuksia ja mielipiteitä näistä.
Harmillisesti tämä yhteinen paastoprojekti päättyy juuri sillä aikaa kun olen reissussa. Teen siis nyt jo loppu yhteenvetoa, vaikka kirjoitushetkellä on vielä kaksi viimeistä paastopäivää ja niiden jälkeinen loppupunnitus pitämättä. Jos näiden aikana ilmenee jotain uutta oleellista, niin teen sitten kakkosraportin.
Vaikka virallinen yhdessä paastous loppuu, niin todennäköisesti jossain muodossa jatkan tätä tyyliä jatkossakin. Viime viikot ovat tuntuneet hyvältä ja sopivalta elämäntavalta. Yhteisen projektin päättymisen ja sen perään osuvan reissaamisen vuoksi pidän kuitenkin seuraavat kaksi viikkoa taukoa tästä. Se on helpompaa kaikille, enkä ainakaan näytä huonoa esimerkkiä lapsille. "Miksi täti ei syö meidän kanssa yhtäaikaa? Miksi täti ei ole syönyt koko päivänä meidän kanssamme?"
Aivan täydellisesti ja ongelmitta tämä projekti ei ole sujunut. Jollain viikolla lipsuin vähäsen, kun en vaan kestänyt. Syöntikerrat jäivät kuitenkin vain kahteen ja tuskin kaloritkaan kovin paljoa ylittivät. Eräällä viikolla pidin ennemminkin kaksi vähäkalorista päivää kuin paastopäivän. Olisin tahtonut pitää nämä paastot mahdollisimman onnistuneesti sen vuoksi, että itse lähdin tähän hommaan niistä muista terveyssyistä ja kokeilunhalusta. En laihdutuksen takia. Jos joku lähtee tällaiseen pelkästään laihtumisen takia, niin sitten varmaan olisikin helpompaa pitää viikossa kaksi vähäkalorista päivää. Eli syö vaikka sen 4 tai 5 kertaa, muttei ylitä päivän mittaan jotain tiettyä kalorimäärää, vaikkapa sitä 500 kcal:ia.
Toiseksi viimeisen viikon tässä projektissa jätin kokonaan väliin, mutta hyvästä syystä. Heti eräiden paastopäivien jälkeen sairastuin ja pahasti. Tästä aiheutui se, että noin viikkoon en syönyt kunnolla mitään. Ensin paastosin, sitten ei tehnyt mitään mieli, sitten mikään syömäni ei pysynyt sisälläni ja viimeisenä vatsa reistaili ja piti outoja ääniä ja aiheutti kipuja aina kun söin vähänkin jotain. Minun piti siis opetella syömään uudestaan, enkä uskaltanut tehdä mitään paastoilujuttuja ennen kuin koko kroppa olisi täysin kunnossa. Syömään opetellessa ne viimeiset päivät menivät suorastaan tankatessa.
Minkäslaisia tuloksia tässä on sitten tullut? Harmittaa kun en voi tarkkaan tietää mitä kaikkea on tapahtunut. Ainoa, jolla voin edes jotain mitata on se paino. Toisena mittarina kenties se, että jos olen vielä sadan vuoden päästä hengissä, niin ehkäpä se johtuu näistä paastohommista.
Jo projektin alussahan minulla oli paino lähes alhaisimmillaan mitä se on ollut ainakaan seitsemään vuoteen. Pitkään se onkin jumittanut tässä. Tai oikeammin sanottuna sahannut välillä ylöspäin ja palannut tähän. Nyt tämän projektin aikana (ilman sitä vihoviimeistä mittausta, jonka teen reissussa) painoni on heitellyt viikottain. Onhan tähän sattunut niin monia mässäilypäiviäkin kaikkine pääsiäisineen, vappuineen ja reissuineen. Sairastamisen jälkeen paino ehti käydä jo aivan ennätysalhaisissa lukemissa. Vain 600g ylipainoisen puolella, jos jotain virallisia taulukkoja tahtoo tuijottaa.
Projektin alusta verrattuna sairastelun jälkipäiviin paino oli pudonnut 3,6 kg. Sen jälkeen aloitin tankkaamisen, muttei painoni noussut kuin kilolla. Eli viimeisimmän mittauksen mukaan paino olisi pudonnut paastoprojektin aikana 2,6 kg. Jännityksellä odotan sekä sitä mitä viimeinen punnitus näyttää että mitä kahden viikon tauko ja vieraan talon ruoat aiheuttavat.
Oma parin viikon taukoni sai minut miettimään erästä asiaa. Miten ihmiset, joilla on pieniä lapsia paastoavat ja/tai laihduttavat? Itse tuollaisessa tapauksessa varmaan yrittäisin vain liikkua mahdollisimman paljon ja koittaa huolehtia siitä, että koko perhe söisi keskimäärin terveellisesti ja samalla tavalla, mutta uskaltaisinko paastota lainkaan? Miten joidenkin lasten omakuvaan ja koko maailmankuvaan (puhumattakaan nirsoilusta!) vaikuttaa se, jos vanhempi syö vähemmän kuin lapset tai stressaa koko ajan painostaan? Miten te olette ratkaisseet tuollaisen vai oletteko edes miettineet koko asiaa?
Ensimmäistä kertaa vuosikausiin pääsin kevätjuhliin ja hoilaamaan suvivirttä. Sanat vain vietiin minulta pois sen jälkeen kun olin vetänyt niistä omia hiukan saatanallisimpia versioitani. Loppuja en sitten muistanut pätkääkään ja piti odottaa, että laulu loppui.
Mitenkäs muuten päivä sujui?
No, päivähän oli todella rankka. Aloitimme kakkukahveilla. Sitten pelasimme Trivial Pursuittia, jonka jälkeen menimme syömään. Jälkiruoaksi oli jäätelöt.
Kakkukahvit työsalilla
Viimeistä kertaa käytävähengailua
tällä kokoonpanolla.
Itse juhlapaikka oli toisella koululla ja jouduimme matkaamaan sinne. Noin kilometrin matkaan oli onneksi varattu aikaa yli tunti, joten pysähdyimme matkalla syömään itsetekemää jäätelöämme.
Juhlapaikalla puheiden ja näytelmän jälkeen saimme pientä naposteltavaa, mm. vuohenjuustopatonkia, jotain liharullia (Missä oli kasviversio?! Kysynpähän vaan!), rypäleitä, vesimelonia, vaahtokarkkeja ja simaa.
Sillä sekunnilla kun loma alkoi, niin aurinko meni pilveen ja taivaalta rupesi tiputtelemaan jotain märkää. Kuivana silti pääsin tänne kotiin asti. Olenkin tässä ihmetellyt, etten muista KOSKAAN olleen näin pitkään aurinkoista ja lämmintä, saatika sitten toukokuussa. Parhaimpinakin kesinä (, joillaista ei ole ollut aikoihin) on ollut sateinen tai kylmä päivä vähintään kerran viikossa. Tätäkö se ilmastonmuutos sitten on?
Hiukan haikea mieli tässä on ollut. Ensi vuonna onkin sitten eri luokat suuntautumisesta riippuen ja muutenkin osalla on vähän omia polkuja, mm. minulla. Ehkä käyn vapaapäivinäni ihan huvikseen koululla, jotta pääsen vaihtamaan kuulumisia tulevien leipureiden kanssa.
Taivallus juhlapaikalle.
Tyttöset jäätelöiden kimpussa.
Hyvää kesää kaikille lukijoille, oli teillä sitten lomaa tai ei! Muistakaa nauttia elämästä!
(Lähden tästä parin viikon lastenhoitoreissulle, mutta ajastan tänne muutamia kirjoituksia, jottei teille tule liian ikävä minua. Hyvinkin voi siis olla, että poissaollessani tänne tuleekin enemmän kirjoituksia ja sitten kun tulen taas kotiin, niin en kirjoita tänne mitään, hupsista.)
Viimeiset tarjoilut.
(Luokkalaisille vielä tiedoksi: lähettelen noita kuvia sitten kun tulen takaisin kotiin. Tämä lupaamani blogikirjoitusten tekokin meni vahingossa tänne viimeiselle aamulle, kun olen kotonta hupsista...)
Tuliko tästä nyt vähän sekava tämän näiden kuvien asettelun myötä? Tuli vaan vähän kiire näiden lisäilyn kanssa, niin ei näitä ehdi nyt ajatella sen paremmin.
Pikaisesti vain kirjoitan, että reissua ja sairastelua on tässä ollut ja vieläkin sairastan, niin en oikein jaksa keskittyä mihinkään. En edes siihen, että tänne kirjoittaisin, vaikka mielessäni on ollut miljoonia eri asioita, joista voisin kirjoittaa. Varoitan jo nyt siitä, että kohta lähden kahdeksi viikoksi kokonaan pois kotoani, joten tuskin sinä aikana kirjoittelen mitään tänne. Toivottavasti lukijat eivät kuitenkaan suutu ja lähde lätkimään täältä. Lyhyesti kuitenkin jotain niistä viimeaikojen jutuista ja asioista:
Vappuna grillasimme paljon kaikenlaista. Minäkin sain
jopa soijanakkeja.
Euroviisut: mitäs minä sanoin.
Euroviisujen kunniaksi tein perhoskakun.
Painoasiat: harvinaisen alhainen paino. Tällaisia lukemia en ole nähnyt varmaankaan vuoden 2005 jälkeen. Eipä tässä kyllä muutamaan päivään ole pystynyt syömäänkään mitään kunnolla. Ehkä paino nousee takaisin heti parin terveen päivän jälkeen.
Ilmapesistä kuvan vuoksi, kun peli oli
liian hektinen kuvaamiselle.
Liikuntaa: sairaana en ole päässyt tekemään mitään. Ennen sairastamista kokeilin pesistä pitkästä aikaa moneen vuoteen. Siitä se tautiputki sitten varmaan lähtikin? Vieläkin sattuu sääreen, johon osui täysiä lyöty pallo. Tätä lajia en ollutkana pelannut sitten peruskouluaikojen. Hauskaa oli, mutta hyvin pian mieleeni muistui sekin miksen peruskouluaikoina tästä pitänyt. Liikaa omituisia sääntöjä, eikä koskaan tiedä milloin saa tai kannattaa juosta ja minne pallo pitäisi heittää. Pääasia kuitenkin, että mukavaa oli.
Viikonloppuna ostin uuden tankotanssituntikortin. Taas kymmenelle kerralle. Kunhan tästä paranisi, niin pääsisi taas tankoilemaan. Toivottavasti tuo pesisvamma ei haittaa menoa.
Reissut: oltiin kylpylähotellilomalla.
Sitten jotain aivan muuta. Lauantaina olin Kuntoportilla kuvauksissa ja vaikka nuutunut olo olikin, niin hauskaa oli. Kampauksesta jo hiukan esimakua tuossa alhaalla. Tarkemmin itse siitä asiasta sitten vasta myöhemmin.
Blogilla sujuu hyvin.
Sivun katselut viime kuussa 666.
Viimeajat ovat minulla menneet lähinnä, koulussa, reissussa ja ruoanlaittohommissa ja Euroviisuja odotellessa. Kevätkin on tässä ihan huomaamatta tullut yhtäkkiä.
Kovin paljon en ole ehtinyt kuunnella tämän vuoden Euroviisuja, mutta kaikki kappaleet vähintään kerran. Olen järkyttynyt siitä, että yksikään kappale ei järisyttänyt maailmaani heti ensimmäisellä kerralla. Yleensä sellaisia on noin kolmisen kappaletta joka vuosi. Usean kuuntelukerran nuo kappaleet joka tapauksessa aina vaativat. Montenegron kappale tänä vuonna oli tosin sellainen, että ensimmäisellä kerralla katselin vain leuka lattialle tippuneen sitä videota ja unohdin kuunnella koko kappaleen. Toisella kerralla aloinkin siitä sitten jo pitää ja se on tällä hetkellä suosikkini. Muutamista muistakin on jäänyt jo jonkinlaisia positiivisia mielikuvia, mutta en ole onnistunut painamaan mieleeni mitä maita ne olivat.
Nopeasti jos pitäisi veikata voittajaa tälle vuodelle, niin tällä hetkellä sanoisin, että Tanska (tai joku rahoittajamaista). Huvittavaa kyllä olisi, jos Tanska voittaisi. Sehän voitti silloinkin, kun viimeksi Ruotsissa järjestettiin Euroviisut. Kuulostaa jo salaliitolta! Veikkaukset ovat harvoin omia suosikkejani.
Otin vihdoinkin käyttööni pääsiäisen aikaan ostetut bambupuikkoni. Olen tehnyt niillä jo kolme ja puoli sukkaa. Kertaakaan ei ole kesken tekemisen tippunut puikko työstä. *koputtaa puuta* Aiemmat puikkoni olivat sellaiset, jotka tippuilivat koko ajan. Ilmeisesti liian liukkaat puikot? Tällaisia suosittelen kaikille, jotka ovat kyllästyneet tippuileviin sukkapuikkohin.
Sitten esittelyyn muutamia mielenkiintoisimpia ruokakokeilujani lähiajoilta. Tässä näette hienon tuotoksen ja ensikertaa kokeilussa olevan englantilaisen herkkuruoan. Toad in a hole eli rupikonnaa reiässä. Kauniimmin sanottuna sammakkoa kolossa. Siis makkarapannari. Oikeasti siis pannukakku taikinaan laitettuja soijanakkeja. Oli muuten yllättävän hyvää ja miehekkeen pojallekin kelpasi. Harvoin hän uskaltaa edes maistaa tuotoksiani. Lähinnä taisi kyllä napsia vain nuo nakit tuolta, mikä oli ihmeellistä. Ajattelin etukäteen nimittäin, että hän olisi suostunut syömään vain tuota taikinaa, eikä lainkaan nakkeja. En tosin kertonut sitä, ettei niissä ole lainkaan lihaa...
Pian pannarikokeilujen jälkeen päätin pitkästä aikaa tehdä karjalanpiirakoita tai ainakin jotain sen kaltaisia. En ollut vuosiin niitä tehnyt. Lopputulos oli pinaattirömpsät. Normaaliaineiden lisäksi taikinassa on ohrajauhoja ja täytteessä pinaattia ja raejuustoa. Hyviä olivat. Onneksi pakasteessa on vielä muutama.
Näin vapun kunniaksi päätin tehdä voileipäkakun. Sisuksissa vaaleaa ja tummaa leipää, täytteenä tonnikalaa ja kaikkea muuta ihanaa. Päällä perinteiset tomaattikukat.
Loppuun vielä paastoraporttia. Paastoiluprojektin aikaiset sivuvaikutukset painon suhteen: Viikossa: 0,3 kg
Koko projektin aikana: -1,7 kg
Nyt oli kyllä blogiin sopiva kirjoitus. Nimittäin melkoista sillisalaattia tästä tuli.
