Harmillisesti tämä yhteinen paastoprojekti päättyy juuri sillä aikaa kun olen reissussa. Teen siis nyt jo loppu yhteenvetoa, vaikka kirjoitushetkellä on vielä kaksi viimeistä paastopäivää ja niiden jälkeinen loppupunnitus pitämättä. Jos näiden aikana ilmenee jotain uutta oleellista, niin teen sitten kakkosraportin.
Vaikka virallinen yhdessä paastous loppuu, niin todennäköisesti jossain muodossa jatkan tätä tyyliä jatkossakin. Viime viikot ovat tuntuneet hyvältä ja sopivalta elämäntavalta. Yhteisen projektin päättymisen ja sen perään osuvan reissaamisen vuoksi pidän kuitenkin seuraavat kaksi viikkoa taukoa tästä. Se on helpompaa kaikille, enkä ainakaan näytä huonoa esimerkkiä lapsille. "Miksi täti ei syö meidän kanssa yhtäaikaa? Miksi täti ei ole syönyt koko päivänä meidän kanssamme?"
Aivan täydellisesti ja ongelmitta tämä projekti ei ole sujunut. Jollain viikolla lipsuin vähäsen, kun en vaan kestänyt. Syöntikerrat jäivät kuitenkin vain kahteen ja tuskin kaloritkaan kovin paljoa ylittivät. Eräällä viikolla pidin ennemminkin kaksi vähäkalorista päivää kuin paastopäivän. Olisin tahtonut pitää nämä paastot mahdollisimman onnistuneesti sen vuoksi, että itse lähdin tähän hommaan niistä muista terveyssyistä ja kokeilunhalusta. En laihdutuksen takia. Jos joku lähtee tällaiseen pelkästään laihtumisen takia, niin sitten varmaan olisikin helpompaa pitää viikossa kaksi vähäkalorista päivää. Eli syö vaikka sen 4 tai 5 kertaa, muttei ylitä päivän mittaan jotain tiettyä kalorimäärää, vaikkapa sitä 500 kcal:ia.
Toiseksi viimeisen viikon tässä projektissa jätin kokonaan väliin, mutta hyvästä syystä. Heti eräiden paastopäivien jälkeen sairastuin ja pahasti. Tästä aiheutui se, että noin viikkoon en syönyt kunnolla mitään. Ensin paastosin, sitten ei tehnyt mitään mieli, sitten mikään syömäni ei pysynyt sisälläni ja viimeisenä vatsa reistaili ja piti outoja ääniä ja aiheutti kipuja aina kun söin vähänkin jotain. Minun piti siis opetella syömään uudestaan, enkä uskaltanut tehdä mitään paastoilujuttuja ennen kuin koko kroppa olisi täysin kunnossa. Syömään opetellessa ne viimeiset päivät menivät suorastaan tankatessa.
Minkäslaisia tuloksia tässä on sitten tullut? Harmittaa kun en voi tarkkaan tietää mitä kaikkea on tapahtunut. Ainoa, jolla voin edes jotain mitata on se paino. Toisena mittarina kenties se, että jos olen vielä sadan vuoden päästä hengissä, niin ehkäpä se johtuu näistä paastohommista.
Jo projektin alussahan minulla oli paino lähes alhaisimmillaan mitä se on ollut ainakaan seitsemään vuoteen. Pitkään se onkin jumittanut tässä. Tai oikeammin sanottuna sahannut välillä ylöspäin ja palannut tähän. Nyt tämän projektin aikana (ilman sitä vihoviimeistä mittausta, jonka teen reissussa) painoni on heitellyt viikottain. Onhan tähän sattunut niin monia mässäilypäiviäkin kaikkine pääsiäisineen, vappuineen ja reissuineen. Sairastamisen jälkeen paino ehti käydä jo aivan ennätysalhaisissa lukemissa. Vain 600g ylipainoisen puolella, jos jotain virallisia taulukkoja tahtoo tuijottaa.
Projektin alusta verrattuna sairastelun jälkipäiviin paino oli pudonnut 3,6 kg. Sen jälkeen aloitin tankkaamisen, muttei painoni noussut kuin kilolla. Eli viimeisimmän mittauksen mukaan paino olisi pudonnut paastoprojektin aikana 2,6 kg. Jännityksellä odotan sekä sitä mitä viimeinen punnitus näyttää että mitä kahden viikon tauko ja vieraan talon ruoat aiheuttavat.
Oma parin viikon taukoni sai minut miettimään erästä asiaa. Miten ihmiset, joilla on pieniä lapsia paastoavat ja/tai laihduttavat? Itse tuollaisessa tapauksessa varmaan yrittäisin vain liikkua mahdollisimman paljon ja koittaa huolehtia siitä, että koko perhe söisi keskimäärin terveellisesti ja samalla tavalla, mutta uskaltaisinko paastota lainkaan? Miten joidenkin lasten omakuvaan ja koko maailmankuvaan (puhumattakaan nirsoilusta!) vaikuttaa se, jos vanhempi syö vähemmän kuin lapset tai stressaa koko ajan painostaan? Miten te olette ratkaisseet tuollaisen vai oletteko edes miettineet koko asiaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti