Paniikki, stressi, paniikki!

Meinaa jo ihan paniikki iskeä tai iski jo, kun tajusin lähtöpäiväni olevan periaattessa jo huomenna! Joudun siis torstain ja perjantain välisenä yönä heräämään noin keskiyöllä ja lähden siitä sitten jatkamaan uniani bussiin ja matkaamaan kohti lentokenttää.

Hyvin olen kirjoittanut ylös lähes kaiken tarvittavan tavaran, mutta vielä pitäisi pakata ne tavarat ja miettiä vähän tarkemmin mitä vaatteita tahtoo mukaan. Sitä ennen täytyy kuitenkin käydä vielä koulussa ja tankotanssitunnilla ja Emmerdalen rästijaksotkin pitäisi katsoa.

Tänään kävin burleski-tunnilla, joka valitettavasti oli viimeistä kertaa. Toivottavasti tuo samainen teema otettaisiin kuitenkin uudelleenkin dance-tunneille mukaan. Vaikkapa joskus keväällä. Ennen tanssahteluja kävin hikoilemassa shape-tunnilla. Vetäjä oli minulle uusi tuttavuus ja sen vuoksi tunnin sisältökin oli totutusta poikkeavampi. Ensimmäistä kertaa jonkin tunnin aikana mielessäni kävi, että voisin itkeä, kuolla tai oksentaa. En vain osannut päättää missä järjestyksessä, joten jätin väliin ne. Tuskaiseksi tunnin tekivät todella omituiset vatsalihasliikkeet, jotka eivät minulta jostain syystä luonnistuneet ja kamala punnerrusosuus. En siis osaa punnertaa lainkaan. Se on suuri heikkouteni. Sen takia sitä varmaan pitäisi ruveta treenaamaan. Edes pitkään jatkunut käsipainotteinen saliohjelmani ei auttanut punnerrusbiisissä. Varmaankin treenaan käsistä jotain niin eri kohtia. Missä ne punnerruslihakset ovat? Entä jos ne puuttuvat minulta kokonaan? Avaruusolennot varastivat ne minulta noin kymmenen vuotta sitten!

Huomisen tankotansseilun jälkeen alkaakin useamman päivän lepokausi. Rankinta liikuntaa kun lienee se shoppailu tai mahdollinen tanssilattialla hiprakassa huojuminen. Saavatpa lihakset ainakin kunnon levon ja ravinnokseen paljon fish&chipsiä ja olutta. Eli eiköhän sitä takaisin tullessa ainakin jotain ole kasvanut. Joko lihakset tai sitten kaljamaha. Pitäisiköhän pistää peräti joku vedonlyönti ja kisailu tästä pystyyn?

Emmerdalen kirkossa saarnaamassa vuonna 2008.

Pikaterveiset

• hengissä ollaan
• muuta ei pyöri päässä kuin tuleva Englannin reissu
• opin koulussa tekemään pullapitkoja. Sormet syyhyäisivät tekemään niitä kotonakin.
• koko alkuviikko on treenintäyteistä, koska sitten tuon reissun takia tulee monta päivää, jossa rankin liikunta on shoppailua.
• reissu jänskättää kovasti.
• pitäis pakata ja kaikkea ja valmistautua reissuun paljon paremmin.

 Jos on mennyt ohi, että mihin reissuun oikein olen lähdössä, niin klikkaa ja lue lisää täältä.

Kaupanpäällisiksi vielä muutama kuva edelliseltä Emmerdale-reissulta.

Villapakan asiakkaana.

Toisella puolen baaritiskiä Bobin kanssa.

Missähän se Pollard viipyy?

Maukasta päivää kaikille isämäiseksi itsensä tunteville!

Lauantaitreenit

Aiemmin yhteinen harrastuksemme miehekkeen kanssa oli vetää päät täyteen ja lähteä kaupungille hillumaan. Nykyään vähintään jomman kumman lauantaipäivä menee treenatessa. Tänään teimme molemmat oman treenimme omilla saleillamme (tai sitten mieheke kävi salaa oluella sillä aikaa kun minä olin rehkimässä?) ja sen jälkeen lähdimme vielä yhdessä uimaan.

Lauantain liikunnoissa sitä vaan on enemmän virtaa kuin muina päivinä tai sitten tuo aamupäivän spinning musiikkeineen on vaan niin hyvä, että siitä saa extraenergiaa roppakaupalla. Spinningin jälkeen menin salin puolelle. Sisua riitti jälleen. Melko laiskasti olen tehnyt hauiksia aiemmin ja päätinkin, että pitää niihinkin vähän keskittyä. Teinkin isommilla painoilla kuin koskaan. Tai ainakaan en koskaan ole tehnyt kokonaista sarjaa niin isoilla painoilla. Ähkin siis menemään 8 kg:n painoilla. Muille tuo ei ehkä hirveän isolta kuulosta, mutta minulle se oli iso edistysaskel ja olen itsestäni oikein ylpeä. Muitakin edistysaskeleita oli. Muistan kun alussa tein ojentajia 10kg:lla ja vaivoin sain tehtyä sen 3x10 toistot. Tänään tein 3x15 toistoa 15kg painolla. Eli kai tässä on jotain kehittymistä tapahtunut. Aiemmin viikolla kokeilin huvikseni ja tein pari toistoa jopa 17,5kg:n painolla. Vuosi sitten en varmasti olisi saanut tuollaista painoa edes ylös koko laitteessa.

Mukava tarkkailla ja huomata, että ainakin näissä liikkeissä on kehitystä tapahtunut. Muuten alkaisi jo melkein masentamaan. Paino kun on pysynyt suurinpiirtein samassa jo hyvin pitkään. Osa housuistani on kyllä jäänyt turhan suuriksi. Joko ne ovat kulahtaneet käytössä tai sitten se läski on oikeasti alkanut muuttumaan lihakseksi. Nyt vain tuo vaaka kehitysmittarina alkaa tuntua aika turhalta. Olisi pitänyt alunperinkin ottaa niitä cm-mittoja kaikista paikoista. Kertoisi varmaan luotettavammin muutoksista. Jonkinlainen kehonkoostumusmittaus pitkästä aikaa kiinnostaisi myös. Edellisestä kerrasta taitaa olla noin kaksi ja puoli vuotta aikaa. Varmasti on tapahtunut jotain muutoksia. Tai paljonkin muutoksia. Tietääkö kukaan mistä saisi halvalla luotettavia kehonkoostumusmittauksia?

Mitähän muuta minun piti kertoa, mutta unohdin? Kysykää te, jos unohdin jotain oleellista

Melkein tavallinen koulupäivä

Eilen testasin ensimmäistä kertaa liikuntaa t-paidalla hihattoman topin sijaan. En taida kokeilla toiste. Ahdistavaa, kangasta oli liikaa kaikkialla. Eniten taisi haitata pieni kaula-aukko kuin hihat. Toisaalta tulipahan pitkästä aikaa hikoiltua kunnolla. Sykkeetkin tuntuivat nousevan hyvin. Välillä on tuntunut, että jäsenet eivät suostu liikkumaan ja väsyttää, muttei kunnolla syke nouse, enkä hikoile tai hengästy. Ovatko lämmittelyt olleet liian vähäisiä vai ei kai tuo ole merkki siitä ylikunnosta vai mistä on kyse?

Kai sitä on myönnettävä, että talvi on saapunut, vaikka lumi ei olekaan vielä osannut päättää, että jäisikö maahan vai sulaisiko pois. Sen verran arka olen kylmälle, enkä muutenkaan mikään maailman suurin lenkkeilyn fani, että jo jonkin aikaa aamulenkit ja kaikki muutkin huvikseen tehdyt lenkit ovat jääneet kokonaan pois. Jos ei lasketa satunnaista lenkkeilyä koiran kanssa, niin seuraavan kerran lenkkeilen varmaankin joskus toukokuussa. Liikuntani ei kuitenkaan oikeastaan vähene, koska talvi tuo tullessaan muitakin muutoksia. Varmaankin koko talven kuljen koulun ja kodin väliä jalkaisin. Siinähän se aamulenkki siis tulee ja kaupan päälle saan vielä iltapäivälenkinkin. Matka on pitempi, mitä yleensä olen aamuisin tehnyt, mutta vauhti on hiukan hitaampi. Paitsi jos lähden viimetipassa ja joudun olemaan erikoisen vauhdikas. Esimerkiksi tänään lähdin niin viimetipassa, että tein tuon 3.6 km:n matkan 28 minuutissa. Aika hyvin siihen nähden, että liukkaus pelotti ja kannoin mukanani painavaa reppua ja kädessäni oli vielä kassi. Ei tuo reppu niinkään, mutta kassi kädessä on aina hankala kävellä ja vauhti hidastuu heti, jos kädessäni on jotain.

Hiukan normaalia vauhdikkaampi kävely piristi mukavasti ja aloitin koulupäiväni energisesti ja iloisesti. Heti alkuun oli minun vuoroni pitää uutiskatsaus ja esitellä viikon aikana olleita elintarvikeuutisia. Kerroin sianlihaväärennöksistä, kuluttajien ravintopäätöksistä ja Saarioisen väenvähentämisestä. Näiden jälkeen pääsinkin nauttimaan aamupalastani ja popsin menemään rahkan, jonka nappasin mukaani, kun en kotona ehtinyt syödä mitään. Loppu aamupäivästä meni teoriatuntien ja tehtävien parissa.

Tehtävien jälkeen pääsinkin vihdoin syömään. Annos oli suuri ja sisälsi muutakin kuin salaattia, koska oli kalapäivä. Epäreilusti ei välillä ole mitään syömäkelpoista ja nyt oli kaikki ruoka hyvää. siementen ja salaatin alla piilossa siis pinaattilettu, kalapuikkoja ja kasa uunimuikkuja.

<3 <3 <3 <3 <3 <3

Ruokailun jälkeen lähdimme tutustumaan Pandan tehtaanmyymälään ja Caffitella-leipomoon. Minulle tämä oli tämän vuoden ensimmäinen kouluretki. Muut kävivät alkusyksystä kaatopaikalla, mutta minä en onnek.. ..valitettavasti päässyt matkaan, koska retki oli osa kurssia, jonka olin saanut hyväksiluettua. Kaikki ihanat panda-karhut saivat hymyn huulilleni ja tuntui kuin olisin vihdoinkin tullut kotiin. Olisin tahtonut viedä kaikki ihanat nallekarhut mukanani kotiin. Olin kuin lapsi karkkikaupassa. Tyydyin kuitenkin ostamaan vain tuliaiskaramelleja ja konvehteja jouluksi.

Caffitellassa vierailu ei nostanut lähellekään yhtä suuria tunteita esille. Kiinnostuneena katselin paikkoja, kuuntelin setää, joka esitteli paikkoja, joissa leivotaan ja tehdään ruokaa. Sen jälkeen join kupillisen kahvia ja suuntasimme takaisin keskustaan.

Illan liikuntaan oli vielä runsaasti aikaa ja keskustassa pörrääminen osoittautui kohtalokkaaksi. Onneksi en käy siellä kovin usein. Vihdoinkin olin kaupungilla siihen aikaan kun uudehko sporttivaateliike Body Action oli auki. Olihan sitä sinne sitten suunnattava. Aiemmin olen vain ohikulkiessa katsellut ikkunasta haaveillen sisään. Olisihan se pitänyt arvata, että ei se pelkäksi katseluksi jää, kun vihdoinkin sinne liikkeeseen pääsi sisään. Ostin itselleni uuden treenipaidan (Better Bodies) ja uudet täydelliset treenihousut (Bia Brazil). En jaksa itse ylistää noita housuja enempää, joten lainaan kuvaukseen sanoja, joilla housuja yritetään myydä:

"-  Materiaali korkealaatuinen Supplex ® by Dupont ®. Jousto jopa 5:n kertainen. Palautuu aina alkuperäiseen muotoonsa. Ei veny eikä kutistu.

- Ei nukkaannu, hylkii hajua ja kosteutta. Kuivuu nopeasti.

- Värit pysyvät kirkkaina vuosien ajan.

- Yksi koko. Sopii 34-42 kokoisille.

- Jotain, mitä et ole koskaan treenivaattelta osannut odottaa!

Et tarvitse miettiä kokoasi, koska Bia Brazil tekstiileissä on vain yksi koko, joka sopii kaikille!"

Eli ei haittaa vaikka laihtuisin tai lihoisin 20kg. Samat housut mahtuu tästä lähin aina. Nyt vain pelottaa, että rakastun noihin housuihin niin paljon, että käyn tyhjentämässä koko liikkeen. Pakkohan ne on saada kaikissa väreissä ja malleissa! Ehkä kuitenkin odottelen ensin sitä lottovoittoa. En kehtaa tässä sanoa kuinka paljon maksoivat, mutta tuttuja ei onneksi kiinnosta (tai en heille uskalla paljastaa asiaa) ja kaikki kunnon välineurheilua harrastavat treenibloggarit kyllä tietävät noiden hinnat. Vihjataan nyt vielä sen verran, että en ole tainnut koskaan elämässäni ostaa mitään noin kallista vaatetta. En arkivaatteita, en juhlavaatteita, en takkia tai edes kenkiä, jotka olisivat olleet noin hintavat.

Uusissa vaatteissa olikin sitten hyvä lähteä treenaamaan. En uskaltanut enää mennä muihin kauppoihin, etteivät loputkin rahani katoaisi ahneisiin kassakoneisiin.

Vähemmällä tavaramäärällä EI kuntosalilla pärjää!

Jottei koko loppupäivä olisi mennyt ihan pelkäksi liikkumiseksi, niin käytin hetkisen läksyihin ja pähkinöiden napsimiseen.

Liikuntahommat aloittelin parinkymmenen minuutin lämmittelyllä Kuntoportin uusilla lämmittelylaitteilla. Jokin aika sitten saimme sinne vario(?)-laitteita, joita ei kai ole muualla Jyväskylässä. Ne ovat melkoisen monipuolisia ja niillä voi tehdä erilaisia juttuja. Kunhan vielä perehdyn niihin paremmin ja muistan nimen varmasti oikein, niin ehkä kerron niistä joskus toiste vielä lisää. Olen kyllä tykännyt niistä. Lämmittelyn jälkeen suuntasin salille. Virtaa tuntui riittävän vaikka kuinka ja olisin jaksanut tehdä normaalia enemmän ja raskaamilla ja vaikka kuinka. Järki kuitenkin sanoi, että ei vielä saa käyttää kaikkea energiaansa, koska ryhmäliikuntatunnit ovat vielä edessä päin. Onneksi olin myös sen verran viisas, että jätin jalkaliikkeet kokonaan välistä. Niitä kyllä sai loppuillasta tehdä vielä mielin määrin ohjatuissa liikunnoissa. Koska aikaa oli vielä paljon, niin yllätin itseni ja osallistuin Shape-tunnillekin. Joskus aiemmin olen pari kertaa niillä käynyt, enkä tykännyt kauheasti. Tällä kertaa olikin ihan erilaista ja tykkäsin todella paljon. Teimme mm. aika paljon juttuja kahvakuulan kanssa, eikä mukana ollut steppilautaa, jolla on joskus pompittu. Shapen jälkeen oli sitten vihdoin se päätunti, jota olin odottanut koko päivän. Eli Dance-tunti Burleski-teemalla. Sanoinkuvaamattoman ihanaa.

Burleskin jälkeen ensimmäinen ajatukseni oli: "Nyt varmaankin kuolen". Toinen ajatukseni oli: "Nyt jos kuolisin, niin ainakin kuolisin onnellisena". Niin naatti olin ja samaan aikaan hyväntuulisena. Jälkikäteen mietittynä tämä treenausputki meni todella hyvin. Välillä väsytti kyllä kamalasti, mutta kaikki tuntui onnistuvan hyvin ja koko ajan oli sellainen olo, että: "PRKL, jaksoi tai ei, niin nyt vedetään kunnolla ja lujaa!" Mikä sitten mahtoi olla tuohon syynä? Uudet hienot vaatteet? Se, että olin syönyt tänään lounaalla hyvin? Välillä naukkailemani proteiinijuoma? Jokin muu? Jos se oli ne uudet hienot vaatteet, jotka tuon sai aikaan, niin ehkä minun pitää sittenkin ostaa jossain vaiheessa ne uudet kengät. Vielä en ole antanut itselleni lupaa, koska vanhoissa kengissä ei ole muuta vikaa kuin se, että ne ovat tylsät ja rumat. Varmasti treenaisin paljon lujempaa, jos kenkäni olisivat hienot ja pirteän väriset. Jos taas proteeiinijuoma auttoi saamaan aikaan näin hyvän treenin, niin sehän on sitten ollut paras ostokseni pitkään aikaan. En tiedä onko niiden juomiseen jotain erittäin tarkkoja ohjeita tai ehdottomia kieltoja tai käskyjä jonkinlaiseen käyttöön. Saisiko kesken treenin siemailla sellaista? Onko sillä mitään merkitystä mihinkään? Olin kuitenkin pakotettu naukkailemaan sitä, koska muuten olisin vetänyt liian vähällä ravinnolla ja treeniputkeni oli melko pitkä, eikä siinä välissäkään ehtinyt tai pystynyt oikein mitään muuta syömään. Tähän mennessä kokeilemistani "treenieväistä" parhaita ovatkin olleet pähkinät ja proteiinijuomat. Helppoa energiaa ilman ähkymäistä oloa. Vai onko kyseessä vain jonkinlainen placebo-vaikutus?

Säästelin tänne aivan loppuun palkinnoksi päivän tärkeimmän kuvan. Jännitys on tiivistynyt huippuunsa ja koko sepostuksen lukeneet palkitaan. Olkaa hyvä, tässä alla kuva niistä uusista treenivaatteistani.

Pääni sisällä käymä keskusteluni:
"Ovatko nuo käsissäni lihaksia vai väääristääkö tämä kamera jotenkin
tai kuvittelen muuten vaan?"

"Sitä näkee mitä haluaa.."

Sattuu, sattuu.

Väsy on kova ja joka paikkaa särkee. Ehkä viikon lepo ei ollutkaan hyvä ratkaisu tai sitten tuli vedettyä muuten vain rankkoja treenejä. Sunnuntaina kävin pitkästä aikaa taas tankotanssitunnilla ja tänä aamuna kävin salilla. En tiedä kumpi niistä nyt enemmän sattuu paikkoihini. Vai jo se lauantain treenailu? Ehkä kaikki nämä yhdessä? Ai niin, kävinhän eilen uimassakin. Nyt voisin ottaa oikein kunnon hieronnan, kiitos.



Tankotanssitunnilla oli jälleen kerran hauskaa, vaikken niin täydellisesti kaikkea osannutkaan. Yllättävän hyvin kuitenkin mielestäni, Ainoa asia, mikä ei lähtenyt lainkaan sujumaan oli se invertio, eli tangolla seisominen pää alaspäin. Monet muut ovat saaneet sen jotenkuten onnistumaan jo ensimmäisellä yrityksellä, mutta minä en onnistu siinä vieläkään, vaikka jo kolmatta kertaa yritin. Vähän paremmin kuitenkin jo sujui. Jalkani pysyivät ilmassa kauemman aikaa kuin normaalisti. Parhaiten kyllä onnistui tämän kolmannen kerran ensimmäinen yritys. Säikähdin jo, että tällä kertaa koko juttu onnistuu. Seuraavat yritykset eivät kuitenkaan sujuneet niin hyvin. Ehkä siinä alkoi jo jonkinlainen väsymyskin vaivata.

Lopuksi leikimme vielä hauskaa leikkiä, jossa käskystä piti aina vaihtaa asentoa ja piti pysyä tangolla mahdollisimman pitkään koskematta lattiaan. Heti sai erilaista motivaatiota siihen, että oikeasti pysyykin siellä tangolla. Sinnikkäästi yritin pysyä tangolla ja lopultaan olinkin valunut niin alas, että takapuolihan siinä osui ensimmäisenä lattiaan. Olen ylpeä siitä, että en luovuttanut ja antanut jalkojen koskea ensimmäisenä.

Enää olisikin vain yksi kerta tuolla kortilla. En ole vielä päättänyt, että pidänkö nyt pientä taukoa vai ostanko heti uuden kortin vai odottelisinko tuoko joulupukki lahjakortin tähän harrastukseen. Koko loppuelämäkseni en tätä ainakaan suostu lopettamaan. Ei tästä kyllä ole varaa ottaa koko loppuelämän säännöllistäkään harrastusta. Muuten varmaan pitäisin pitemmänkin tauon tässä välissä, mutta luulen, että on pakko ostaa uusi kortti, jos mahdun johonkin näistä erikoisemmista intensiivitunneista. Valitettavasti en päässyt alkeet 2 -intensiivitunnille, kun en ollut tarpeeksi nopea. Silloin pidettäisiin siis kaksi tuntia peräkkäin. Tulossa olisi myös jonkinlainen parin tunnin Flow & Floorwork, jonne voisi yrittää päästä. Mukavaa olisi paneutua normaalituntia pitempi aika näihin hommiin.

Levon jälkeistä treeniä ja muuta elämätä.

Pahoittelut niille, jotka käyvät joka päivä katsomassa josko olisin kirjoittanut jotain uutta. En halua väkisin käydä keksimässä tänne tekstiä, jos ei ole mitään asiaa ja kirjoittelen mieluumin vain silloin kun on asiaa. Nyt en ole kamalasti kirjoitellut tänne, kun aluksi ei ollut mitään asiaa ja sitten sen jälkeen on kyllä ollut asiaa, muttei ole ollut aikaa kirjoitella tänne. Harmillista on sekin, että jos en jonkun tapahtuman X jälkeen tule välittömästi kirjoittamaan siitä, niin todennäköisesti teksti jää kokonaan kirjoittamatta tai sitten teen vain laiskan kuvapäivityksen, enkä jaksa keskittyä itse siihen kirjoittamiseen kunnolla.

Nyt ajattelin tiivistää tähän kirjoitukseen koko viikon tapahtumia, joten teksti sisältää laidasta laitaan melko erilaisia asioita, mutta sehän vain sopii koko blogin nimeen. Nyt pistetään kaikki mahdollinen sekaisin. Teksti sisältänee ainakin asiaa levosta, liikunnasta, lihaksista (<3), ravinnosta, proteiinijauheista, treenivaatteista, Halloween-bileistä ja murhamysteeristä ja peli-illasta. Jos nämä asiat eivät kiinnosta sinua, niin klikkaa oikealla puolella olevasta kyselystä aiheet, jotka sinua kiinnostavat ja tule ensiviikolla katsomaan, josko tänne olisi ilmaantunut jotain jännittävämpää.

Onnistuin nyt olemaan yli viikon pitäen lepopäiviä. Ainoa liikuntani on ollut vain hyötyliikuntaa. Eli lähinnä pyöräilyä ja kävelyä koulun ja kodin väliä. Mukavan vaihtelevaahan se tämäkin on ollut, mutta kyllä on salillekin ollut kova ikävä. On myös tullut todettua, että taitaa se pitää paikkaansa, että lihas kasvaa levossa. Keskiviikkoillan vietin esitellen käsivarsiani ja pussaillen hauistani. Osittain äkilliseen lihaksenkasvuuni on saattanut vaikuttaa ravintokin. Pitkään aikaan kun ei tuntunut tapahtuvan minkäänlaista kehitystä. (Eipä nuo vieläkään isot ole, mutta juuri ja juuri sen kokoiset, että niitä voi jo salaa ihailla ja tunnustella.) Pitkään kun olin huolissani tarpeellisesta proteiininsaannista, kun kerran "kasvissyöjä" olen ja koulussakin opettaja jo pelotteli, että ei ole olemassa mitään kasvista, josta saisi samalla kaikkia aminohappoja ja lihaksenkasvuun tarvitaan niitä kaikkia. Onneksi kuitenkin minun tapauksessani tuo kasvissyöjän määritelmä on kuitenkin melko laaja ja syön mm. kananmunaa ja kalaa. Niistä saa kaikkia noita aminohappoja. Huh huh. Nyt olen yrittänyt katsoa aiempaakin tarkemmin syömisiäni ja proteiininsaantia. En kuitenkaan ole mitään alkanut laskeskelemaan tai punnitsemaan vaan ihan kokeillen ja testaillen vain yrittänyt löytää jonkinlaista tasapainoa syömisieni kanssa. Pitkällisen mietinnän ja hyvän tarjouksen sattuessa kohdalleni sorruin myös ostamaan proteiinijauhetta. (Mikä ihme minua nykyään vaivaa, kun suurimmat rahareiät ovat kaikki asioita, jotka jollain tavalla liittyvät liikkumiseen?) Aiemmin näin nuo ihan turhina myrkkyinä, mutta nykyään tulee aivan liian usein treenattua niin, etten pääse syömään välittömästi treenien jälkeen, joten olihan nuo otettava kokeiluun. Jos jossain vaiheessa huomaan ne ihan turhiksi tai jopa haitallisiksi, niin ainahan voin syöttää ne miehekkeelle, joka on proteiinijauheita harrastanut jo pitempäänkin. Samallla kun olen etsinyt näistäkin asioista tietoa, niin olen päässyt valistamaan ja neuvomaan myös miehekettä siinä, että ihan turhaan niitä proteiinijuomia täällä kotona enää ottaa vaan tehokkaampaa ja hyödyllisempää se on ottaa mukaan sinne salille ja nauttia jo siellä.

Tänään sitten vihdoinkin lopetin lepäilyni ja kävin spinningissä ja salilla. Tauko oli tehnyt hyvää. Salitreeni tuntui hyvältä ja tein yhtä raskailla painoilla kuin viimeksi, mutta useammilla toistoilla. Olen kyllä huomannut senkin, että spinningin jälkeen salillakin sujuu aina paremmin. Se on siis oiva lämmittely, vaikka minua joskus kehotettiinkin, että ensin pitäisi tehdä salitreenit ja sitten vasta ryhmäliikunnat, koska toisinpäin ei muka jaksa keskittyä siihen, että tekee liikkeet oikein. Tuli samalla testattua uusin treenipaitani. Oli muuten täydellinen spinningiin. Niin hyvin ilmastoitu, että jossain vaiheessa jouduin kokeilemaan, että onko paita noussut vahingossa niskaan, kun tuntui, ettei olisi ollut sitä päällä enää lainkaan.

Jos näitä paitoja oli muitakin väriä kuin musta ja pinkki,
niin on pakko käydä ostamassa näitä lisää.

Lyhyesti vielä yhdestä liikkumiseen liittyvästä asiasta, pyöräilystä. Onneksi pyöräilykelit tulivat vielä uudelleen. Melkein viikon olin jo kulkenut jalkaisin, mutta perjantaina pääsi taas pyöräilemään. Tämän vuoksi sain kuin sainkin tämän vuoden pyöräilytavoitteeni suoritettua. Eli olen nyt pyöräillyt enemmän kun 666 km. Viime vuonna pyöräilin 888km, mutta silloin sainkin käydä töissä kesälläkin.

No, mitäs muuta elämää minulla on ollut? Siihenhän se on suurin osa ajasta tainnut mennä, että suunnittelimma Halloween-bileiden yllätysohjelmanumeroa ja yksi ilta meni siellä bileissä. Taidan kuitenkin olla ilkeä ja pitää teitä jännityksessä ja kirjoittaa siitä ohjelmanumerosta ihan oman kirjoituksen, enkä paljastakaan nyt yhtään enempää. häh häh hää.

Yksi ilta sitten menikin lähestulkoon vain pelatessa. Pelinä oli Paranoia. Jännittävä scifipöytäroolipeli, josta en paljoa uskalla kertoa enempää, koska samaa peliä on pelaamassa eräs toinenkin porukka ja osa tästä toisesta porukasta saattaa eksyä lukemaan blogiani. En viitsi pilata heidän peliään kertomalla liikaa meidän seikkailustamme.

Hei! Olen Cari ja vastuualueeni on vehkeet
ja räpläily!

Eräänä päivänä teimme koulussa wienereitä.
Kolmas taikina onnistui.

 Harvinaisen vilkkaan sosiaalisen elämän ja lepäilyn lisäksi loppuaika onkin sitten mennyt koulun parissa.

(Lopultaan tämäkin teksti taisi mennä vain kuvien lätkimiseksi. Liian paljon kerrottavaa, liian vähän aikaa.)