Vuosikatsaus 2014

Niin sanottujen suoritusten ja niiden lukumäärien suhteen viime vuosi meni ihan penkin alle. Kirjalista ei kovin pitkä ole, eikä urheilusuoritukset päätä huimaa. Mitä tulee liikuntaan, olenkin huomannut, että joka vuosi laitan aiempaa vuotta alhaisempia tavoitteita ja alitan ne joka tapauksessa. Eli parempi olisi pitää tavoitteet aina korkealla. Tästä innostuneena ehdin jo Heiaheiaankin kirjoittaa nämä tavoitteet: "Treenaan Iron man -kisoja, astronauttiuraa ja olympialaisia varten". Katsotaan mikä noista toteutuu sitten ensimmäisenä.

Tässä lyhyesti vuoden 2014 liikunnat:

Eivät ihan vedä vertoja kahden vuoden takaiselle 422 treenikerralle ja 237 treenitunnille.

Luettujen kirjojen lista näyttää tältä:

1. Hyvä syntymä, Minna Haataja
2. New Spring, Robert Jordan
3. The eye of the world, Robert Jordan
4. Maailman silmä, Robert Jordan
5. Stonehenge – Atlantiksen tuho, Harry Harrison & Leon Stover
6. Idän pikajunan arvoitus, Agatha Christie
7. Antioksidantit vakuutus terveydellesi, Antero Koponen
8. Jumalan moukari, Arthur C. Clarke
9. Valeren torvi, Robert Jordan
10. Ikiyö, Agatha Christie
11. Omin sormin suuhun, Gil Rapley
12. Lohikäärmeviiri, Robert Jordan

 
En pane päätäni pantiksi siitä, että tuossa ovat kaikki lukemani kirjat. Muutamia liikuntasuorituksia saattaa myös puuttua listalta. Sen verran hässäkkää ollut tämä vuosi, että jos joskus olenkin ehtinyt tekemään jotain, niin ei niitä aina ole ehtinyt tai muistanut kirjoittaa ylös.


Mitä sitten olen tehnyt koko vuoden? Alkuvuosi meni lähinnä taapertaessa, sitten pumpatessa ja loppuvuosi imettäessä. Mieli halajaa salille ja usein pyörittelen päässäni tekstejä, joita voisin blogiin kirjoittaa, mutta sinne ne sitten jäävätkin.

Miten joillain on aika pitää vauvablogia, kun se vauva vie kaiken ajan? Eivätkö sellaiset ihmiset nuku koskaan?
No, palataan taas asiaan viimeistään vuoden päästä.

(Olen kyllä haaveillut nyt puolimaratonillekin osallistumista. Sitä varten treenaamisesta olisi ollut kiva saada jotain pohdintoja ja sujumisia talteen tänne, mutta kuinkahan mahtaa käydä.)

UUSI VUOSI

Hyvää uutta vuotta! Tai ainakin loppuvuotta! Onhan sitä tässä vielä vähän yli puolet jäljellä.
Me vietimme uuden vuoden aattoa mm. pelottelemalla lapsia möröllä ja peikoilla. Näitä oli piilossa erilaisissa paikoissa pimeällä ja liukkaalla pihalla. Etsinnöissä auttoivat mm. heijastimet ja taskulamput.

Hirmuinen mörkö, joka toi lumen ja jään.
Vielä edellisenä päivänä oli ollut lumetonta.

Pikkuinen peikko puun alla.

Peikko sillan alla ja muistokynttilät kolmelle pukille.

Juhlinnan kruunasivat herkulliset voileipäkakut.

Joulu

Huomasitteko, että joulukin oli tässä jokin aika sitten? Tällaisia juttuja tuli paketeista, joita minä avasin.

Nämä olivat minulle.

Nämä olivat lahjoissa, joiden päällä luki mm. Ilmeri, vauva tms.

Maalaistollojen ihmettelyä suuressa maailmassa.

Löysin tällaisen keskeneräisen tekstin, joka oli julkaisematta kuvien puutteen vuoksi. Koskapa kuvat ovat miehekkeen kännykässä, niin tuskinpa niitä koskaan saan. Eli ihan sama julkaista tämä raakile, jonka kirjoitin jo joskus maaliskuun alussa. Voitte käyttää omaa mielikuvitustanne. Ne reissukuvat olisivat olleet todella hauskoja.

Ah, kotona taas. Vaikka reissussa oli ihan kivaa, niin kyllähän se voimille otti ja ihan mukava tunne nyt tämä, ettei suurempia suunnitelmia ole tässä lähiaikoina mitään muuta kuin se, että jos sitä synnyttämässä kävisi jossain vaiheessa.
 Miehekkeen kanssa käytiin siis katsomassa sitä Within Temptationissa Helsingissä.
 Hyvin jaksoin sen itse keikan ja sieltä kävelläkin hotellille noin kilometrin matkan. Taxilla menimme vain ne matkat kun oli kaikki matkalaukut mukana.
 Vaikken paljoa ole kävellytkään mitään matkoja noin marraskuun jälkeen, niin näköjään sitten olen edelleen tottuneempi kävelyyn ja jalkojen päällä oloon. Mieshän se nimittäin oli, joka kotona valitteli enemmän kipeitä jalkojaan.

 Naureskelin siihen vain, että kuvittele, että olisi vielä kantanut koko ajan mukanaan 15 extrakiloa. (Siis kiloja, joita tämä talven projekti ja tämän vuoden suuri muutos on tuonut mukanaan.)
 Keikka oli ihan älyttömän hyvä. Ehkä siksikin, että tykkään nyt tästä wt:n uudesta albumista enemmän kuin parista edellisestä ja niitä uusiahan siellä tuli aika paljon. Unohtamatta kuitenkaan niitä vanhoja hyviä. Mieskin tykkäsi kovasti, vaikka tuskin olisi ilman minua tuon bändin keikalle lähtenytkään.
 Hiukan hassua oli olla niin takana katselemassa ja kuuntelemassa. Yleensä minulla on tapana tunkea kaikilla keikoilla eturiviin. Nyt tyydyimme katselemaan kauempaa paikasta, jossa oli muut tärkeät paikat lähellä (minulle vessa, miehelle kaljatiski).
Että ihan varmaksi en osaa kuitenkaan sanoa, että oliko lavalla oikeasti Within Temptation vai tulivatko äänet nauhalta ja lavalla oli oikeasti Kaija Koo kavereineen.
 
 Shoppailun ja syömisen lisäksi keksimme kesken matkan muitakin mielenkiintoisia ohjelmanumeroita. Kävimme katsomassa sitä Chaplin valokuvanäyttelyä. Voin suositella lämpimästi!
 Minä tykkäsin siitä ihan vain siksi, että se oli Chaplinista.  Yllättäen mies viihtyi myös. Eniten taisi tykätä siellä katsella sitä liikkuvaa kuvaa. Itse en niitä filmejä niin pysähtynyt katsomaan, kun onhan noita nähty. Paitsi tietysti niitä kotifilmejä.
 Näyttelyn aktiivisin osuus oli mahdollisuus pukeutua itsekin Chapliniksi ja ottaa sitten itsestään kuva.
 Harmittaa, kun tämän mahan kanssa oli niin vaikea löytää siitä kasasta sopivia vaatteita. Tuntuikin, että näytin ennemminkin Oliver Hardylta Ohukaisesta ja paksukaisesta.

Vieläkö tämän tekstin jälkeen on joku, joka ei ole arvannut sitä tämän vuoden suurta muutosta?

Toinen herkullinen ruokavinkki

1. Paista sipuli, maapähkinät ja cashew-pähkinät.
2. Lisää puolikkaat viinirypäleet.
3. Lisää sinihomejuustoa ja ruokakermaa
4. Keksi joku lisuke, esim. pasta ja valmista se.
5. Herkuttele!

Herkkuruokavinkki

1. Paista pannulla herkkusieniä ja sipulia.
2. Heitä sekaan palanen koskenlaskijaa. Kannattaa pilkkoa pienemmiksi paloiksi, niin ei mene puolta päivää sulamisen odotteluun.
3. Laimenna kastiketta kermalla
4. Keitä spagetttia.
5. Keitä (1-3 min.) kesäkurpitsasuikaleita.
6. Lado näistä kolmesta herkullisesta jutusta kaunis annos.
7. Nauti.

Herkkusienikastikkeeseen sopii hyvin myös tuore ananas, viinirypäleet ja cashew-pähkinät.

Kenkien uudistusta

Loppukesästä sain vihdoinkin hankittua itselleni uudet lenkkarit, vaikka se olikin vaikeaa. Hyviä ei meinannut löytyä millään. Nykyään kootkin ovat kengissä ihan hassuja. Aiemmin minulle lähes täydellinen 39 tuntuu nykyään liian pieneltä, mutta 40 on aivan liian iso laiva. Ostin kuitenkin tuollaiset isot laivat. Mahtuupahan sinne hyvin villasukat ja voin käyttää näitä ympäri vuoden. Halusin kengistäni vielä hiukkasen pirteämmät ostamalla niihin uudet kengännauhat. Paljon paremmat kuin ne tylsät harmaat.

Samalla päätin uudistaa sisäliikuntakenkiäni. Vuosia olen haaveillut uusista kengistä ihan vain siksi kun nuo ovat olleet niin rumat. Suorastaan on harmittanut, että ne ovat kuitenkin ihan ehjät ja jalassa ihan hyvän tuntuiset. Uudet pinkit maastokuvioiset nauhat pelastivat paljon ja heti tuli liikuntaan taas enemmän iloa.

Vuosi 2013

Vuoden 2012 lopussa kirjoitin näin: "Ensivuodella on kova paikka, jos se aikoo päihittää tämän vuoden."
Nyt on aika tarkastella kuinka kävi.

Viimeinen puolisko vuodesta 2013 meni kovin kiireisissä merkeissä. Blogiinkaan ei tullut paljoa kirjoiteltua. Siihen on oikeastaan ihan hyvät syynsä. Syksyn olin erittäin kiireinen ja väsynyt. Kaikki aika meni vain parin projektin parissa tai nukkumisessa. Toinen projekteista oli koulu, josta ei ole mitään mielenkiintoista sanottavaa ja toinen suurempi projekti oli eräs toinen juttu, josta en halunnut täällä vielä mitään mainita. Nokkelimmat pokkelimmat kenties arvaavatkin mistä on kyse, kun ovat lukeneet tämän tekstin loppuun.

No, mitenkäs se vuosi sitten meni minulla?

Kuntoilu

Olin asettanut itselleni tavoitteeksi, että kävisin kuntosalilla vähintään 52 kertaa vuoden aikana. Siinähän olisi vain kerta per viikko ja tavoite oli huomattavasti pienempi kuin mitä olin asettanut itselleni vuotta aikaisemmin. Ilmeisesti minun ei kannattaisi tehdä itselleni mitään tällaisia liian tarkkoja haasteita lukumäärineen. Plörinäksihän se meni. Jossain vaiheessa oli ehkä motivaatiopulaakin itse salitreeneihin ja viimeistään syksyn monen viikon flunssa kaatoi haaveet tuosta 52 kerrasta.

Muutenkin lista liikunnoista, joita olen eniten harrastanut on hämmästyttävän arkinen. Missä sieltä ovat ne kaikki erikoiset ja hauskat ryhmäliikuntatunnit? Eivätkä pyöräilykilometritkään näytä ihan niin hyviltä kuin aiempina vuosina. Jälkimmäinen sentään selittyy sillä, että kertaakaan ei ole tarvinnut käydä töissä. Ensimmäistä voisi selitellä ehkä sillä, että olen käynyt monissa eri jutuissa, eikä viime vuonna mikään ollut erikoisemmin vakiotuntini. Koko listaa katsellessa liikuntasuorituksista löytyy kuitenkin kaikenlaista, mm: tankotanssia, luistelua, vatsatanssia, joogapilatesta, zumbaa, kahvakuulaa ja kaikenlaista jumppaa. Jopa yksi kerta pesiksen peluuta! Myös se monen viikon flunssaillu teki tähän varmasti myös osansa. Ensin en päässyt moneen viikkoon liikkumaan ja sitten en oikein uskaltanutkaan palata liikunnan pariin tai tiennyt, että mitä kaikkea sitä uskaltaisi tehdä. Harjoituksia olen merkannut ylös 260, joista kertyy yhteensä 153 tuntia. Tuosta ei voi kuitenkaan tehdä mitään oikeita johtopäätöksiä sen suhteen mitä liikkumiseni yleensä kestäisi, koska ihan jokaiseen juttuun (esim. uintiin) en ole joka kerta laittanut niitä aikoja. Joskus taas laitan koko päivän pyöräilyt yhteen, vaikka ne olisikin tehty useammassa osassa. Joka tapauksessa luvut kalpenevat edellisen vuoden lukujen 422/237 rinnalla. Tähän keksin äkkiä ainakin kolme (teko)syytä:
1. Se pitkä flunssailu.
2. Koulu ja muut kiireet. (Koko lukuvuonna en ole päässyt niille ryhmäliikuntatunneille, joille haluaisin kaikkein eniten. Paitsi jos on ollut joku vapaapäivä.)
3. Hyötyliikunnan väheneminen. (Nykyään ei tarvitse tehdä niin pitkiä matkoja ja talven olen kulkenut bussilla.)

Kirjallisuus

Innokkain mielin aloitin alkuvuodesta kirjahaasteita. Hyvin pian kuitenkin huomasin, että lukemisesta meinasi tulla pakkopullaa ja hylkäsinkin haasteet kokonaan. Olen kuitenkin ylpeä siitä, että normaalia enemmän luin kirjoja, jotka löytyivät ihan omasta hyllystäni. Vieläkin siellä silti on lukemattomia kirjoja. Kirjastosta lainasin vaihtelevasti kirjoja. Kesällä luin vähän kevyempää, kun työt olivat niin rankkoja (lapsenvahtihommia) syksyllä lainailin enemmän kirjoja, joista toivoin oppivani jotain uutta. Lapsuuden ajan Lotta-kirjoihin oli ihanaa palata pitkästä aikaa. Kenties ensikesänä jatkan siitä mihin jäin. Kyseessä ehdottomasti kesälukeminen. Ei noita nyt talvella olekaan tehnyt mieli lukea.
Osa kirjoista jäi vähän kesken, niin en ihan kaikkia ole viitsinyt tähän listaan kirjoittaa, mutta tässä kuitenkin suurin osa niistä, joita luin:

1. Kuninkaan Salamurhaaja, Robin Hobb
2. Islannin kirjailija, Hallgrímur Helgason
3. Tikapuut Tarinoita, Kari Krapu
4. Monte Criston Kreivi, Alexandre Dumas
5. Lottapa tietenkin, Merri Vik
6. Vitamiinivallankumous, Knut T. Flytlie
7. Niin Lotan tapaista, Merri Vik
8. Lemmikkikaupan tytöt, Snellman, Anja (äänikirja)
9. Laihtumisen säännöt, Bob Harper
10. Palaneen talon salaisuus, Enid Blyton
11. Kadonneen kissan salaisuus, Enid Blyton
12. Lotta on aina Lotta, Merri Vik
13. Käytä järkeäsi Lotta, Merri Vik
14. Kolme etsivää ja kauhujen linna, Alfred Hitchcock
15. Detox PUHDISTA KEHOSI JA LAIHDU, Ulrika Davidsson
16. Rajaton, Jillian Michaels
17. Älä lannistu Lotta, Merri Vik
18. Monty Pythonin maailma, Pythonit & Bob McCabe
19. Murha maalaiskylässä, Agatha Christie
20. Lohikäärmeen surmaajan paluu, R.A. Salvatore
21. Pieni talo preerialla, Laura Ingalls Wilder
22. Liikunnallisen äidin käsikirja, Anneli Päivänsara
23. Harry Potter ja viisasten kivi, J.K. Rowling (äänikirja)
24. Kantamisen kausi Aika raskaudesta sylihoitoon, Malla Rautaparta
25. Harry Potter ja salaisuuksien kammio, J.K. Rowling (äänikirja)
26. Liikkuva äiti, Virva Pisano
27. Marjoja & Maskaraa, Noora Shingler
28. Tykit, taudit ja teräs, Jared Diamond
29. Kirstun arvoitus, Agatha Christie
30. Azkabanin vanki, J.K. Rowling (äänikirja)
31. Salamurhaajan taival, Robin Hobb
32. Darwinin radio, Greg Bear

33. 

    Turkissa, linnoituksella.

    Dath Vader ja poika, Jeffrey Brown
    
    

Käsityöt

Tavoitteenani oli: "Ylipäätään tehdä enemmän käsitöitä ja nimenomaan valmiiksi asti. Tehdä valmiiksi keskeneräiset käsityöt. Korjata takit ompelemalla saumat kiinni ja napit paikalleen tai heittää ne takit kokonaan menemään."
Tässä olen onnistunut siinä mielessä, että kyllähän noita kaikenlaisia juttuja on tullut tehtyä ja jopa ihan valmiiksi astikin. Noita takkiasioita ja muita en vain ole muistanut lainkaan. Olisi varmaan pitänyt tulostaa nämä tavoitteet ja laittaa seinälle johonkin, mistä olisin nähnyt ne säännöllisesti. Katsotaan, jos saisin ne takit korjattua tänä vuonna. Annettakoon anteeksi tämä unohdus ihan jo siksi, että kyseessä ovat talvitakit, enkä ole pystynyt tänä talvena käyttämään normaaleja takkejani.

Muu elämä ja kohokohdat

Tippukiviluolassa, arvatkaa missä.
No, Turkissa.

Mieleen vuodesta jäivät lämmin ja mukava kesä ja kaikki mukavat reissut. Suurimpana reissuna Turkin matka. Kesän kruunasi voitto Kuntoportin menestystarinakisassa. Kiitos vielä kaikille äänestäneille.

Aiempiin vuosiin verrattuna elämä oli paljon rutinoituneempaa. Ensimmäisestä puolesta vuodesta voisi melkein sanoa, että tylsää. Onnellista, mutta tylsää. Siinä ei kuitenkaan ole mitään huonoa. Ihan kiva, että välillä voi rauhoittua rutiineihinkin, eikä elämä ole koko ajan pelkkää draamaa draaman perään ja seikkailuista toiseen hyppäämistä. Välillä on ihan hyvä rauhoittuakin. Hauskaa on silti tullut pidettyä, mutta ihan sellaisten tavallisten asioiden parissa, esim. leffat, kirjat, stand up -illat, koti-illat ja kaikenlainen mukava arkinen puuhailu.

Vuosi 2013 ei tuonut mukanaan niin suuria muutoksia kuin 2012, jolloin kaikki elämässä tuntui muuttuvan. Voisin vaikka lyödä vetoa, että vuosi 2014 tuo tullessaan varmasti ainakin yhden suuren muutoksen.

Heti kun...

Heti kun mulla on aikaa muuhunkin kuin työssäoppimiseen (viimeinen jakso, jiihaaa!), nukkumiseen, opinnäytetyöhön, muihin koulujuttuihin ja nukkumiseen, niin aion:

• siivota ja raivata paremmin
• heittää turhaa tavaraa mäkeen
• kirjoittaa blogiin: uudesta vuodesta, vuoden koosteen ja jotain muutakin
• katsoa mahdollisimman paljon Oscar-elokuvia

En välttämättä aivan tuossa järjestyksessä.

Ainakin työssäoppimisen pitäisi loppua 18.2. Olenkohan siihen mennessä saanut jo opinnäytteen valmiiksi ja pääsenkö sitten lomailemaan? Onko sitten aikaa kaikelle tuolle yllämainitulle ja vähän enemmällekin?
Pidetään peukkuja.

Toivottavasti siihen mennessä elämä on yhtä joutilasta ja rentoa kuin tässä alla olevassa kuvassa.

Turkki 2013

Köh köh KÖH!

Loputtomalta tuntuvan sairastelun lomasta lähetän kaikille terveisiä. Liikuntahinku olisi jo kova, mutta näin pitkään sairastelleena ei varmaan kannata tehdä mitään ainakaan viikkoon vaikka olisi kuinka terve?
Tänään jouduin jo vesisateessa pyöräilemään kouluun ja takaisin, vaikka kova yskä vielä vaivaakin.

Vaihtelun vuoksi tällä kertaa linkitän vähän erilaisia inspiraatiokuvia.
Olkaa hyvä! Tässä tulee drunkspiration!

Toivottavasti vaan mieheke ei käy noita katsomassa ja ota vaikutteita.

Joko saa sanoa, että syksy?

Rutiinit alkavat pikkuhiljaa löytyä, kun koulu on alkanut. Vaikka koulupäivät ovatkin melko lyhyitä, niin silti tuntuu, etteivät tunnit vuorokaudessa riitä mihinkään. Mitenkähän tässä on näin käynyt? Viime aikoina puolet vuorokaudesta onkin kyllä mennyt nukkumiseen. Ehkei se kahvinjuonnin lopettaminen ollutkaan niin hyvä idea?

Eilinen oli mukavan monipuolinen päivä. Kävin ensin Kuntoportilla vähän pomppimassa ja vahvistamassa selkääni. Sen jälkeen kävimme syömässä American Dinerissa. Hirveätä epäterveellistä moskaahan siellä tarjotaan, mutta tahdoin viedä miehekkeen poikansa kanssa tutustumaan tuohon paikkaan. Jyväskylässähän tuo ei ole vielä kauaa ollut. Ravintoarvoista huolimatta ruoka oli hyvää ja täyttävää. Vaikka olimme tuolla lounasaikaan, niin en syönyt seuraavan kerran kuin vasta iltapala-aikaan. Parastahan tuossa ravintolassa on se kuinka lasten ateriat tarjoillaan. Eli pahvisissa avoautoissa. Siitä saa mukavan muiston vielä kotiinkin. Tällä kertaa autot olivat tyylikkään violetteja.

Ruokailun jälkeen harrastin erästä lempijuttuani. Eli menin nukkumaan.

Illalla sitten hauskuutimme itseämme vielä stand upin merkeissä. Esiintyjinä olivat:

IIKKA KIVI – Illan MC, velho ja avain samassa paketissa. I. Kiven kynästä irtoaa pienimuotoisia klassikoita ja monenlaista pärinää. Iikka tulee Pohjois-Pohjanmaalta, jossa myös Oulu sijaitsee. 

JAAKKO SUOMALA – Jyväskylän sopimattomin yläasteilla sijaistava viininpunabaretti. Jaakon hissin kyydissä pysyvät lähes kaikki muumit. 

JOHANNA MACDONALD – Keväällä Naama Näkkärillä –kisan voittanut lunastaa Seisomapaikka-palkintonsa in English! 

TOMI HAUSTOLA – Ensimmäistä kertaa yksin muuttavien, uusien opiskelijanaisten äitien yleisin huolenaihe on poikaystäväkokelaiden hunsvottius. Tomi Haustola saa äidit jälleen hengittämään.

ALI JAHANGIRI – Naurettavin iranilaislähtöinen kauppatieteiden maisteri, jolla on oma radio-ohjelma.

Osa naamoista oli minulle ihan uusia, osan olin nähnyt aiemminkin. Tomi Haustola olikin tuttu naama jo eräältä alkukesän Tampereen reissulta, jossa hän esiintyi yksin koko illan. Silloin yleisössä oli mukana joku todella rasittava "mummo", joka häiritsi aivan liikaa esitystä ja pilasi iltaa. Eli oli vain ihan hyvä, että Tomi kertoi tällä kertaa täsmälleen samat jutut. Tällä kertaa ne kuuli sitten loppuun astikin. Muutenkin hän ehti kertomaan tällä kertaa enemmän juttuja ja ottamaan yleisöäkin mukaan, vaikka aikaa hänellä oli eilen varmasti paljon vähemmän kuin alkukesästä, kun muita esiintyjiä ei ollut lainkaan.

Kokonaisuudessaan Seisomapaikkaklubilla oli hauskempaa kuin etukäteen pelkäsin. Tätä edellisenä kertana kun olin ollut paikalla selvinpäin, niin ilta oli ollut harvinaisen tylsä ja epähauska, välillä jopa vähän ärsyttävä. Päättelin sitten, että iso osa illan hauskuudesta tulee oikeasti siitä kuinka monta olutta on ehtinyt juoda. Tällä kertaa oli kuitenkin hauskaa ilmanki oluita, joten ehkä sillä yhdellä kerralla oli vain harvinaisen huonot esiintyjät. Nimiltä en muista enää muita kuin Ismo Leikolan, joka onkin ollut mielestäni aina yliarvostettu.

Suosittelen näitä Seisomapaikkaklubin iltoja kaikille, jotka eivät vielä ole kokeilleet niitä!

Kesän kymmenen miinusta ja plussaa.

Sain Juoksevan Basiliskin Päiviltä haasteen kirjoittaa kesästä: "Haastetun tulee listata kesän 10 plussaa ja 10 miinusta. Avaa vastauksia myös omin ajatuksin ja kuvin. Jaa haaste eteenpäin kolmelle blogille ja ilmoita haastamisesta ko. bloggaajalle". Muutama päivä tässä tekstin hautomisessa on mennyt, koska hirveän vaikea keksiä kymmentä kohtaa molempiin. Etenkin noihin miinuksiin. Enkä valitettavasti ainakaan heti voi havainnollistaa näitä kuvinkaan, koska en tiedä missä kamerani on. Kuvia siellä kamerassa olisi kyllä ja vaikka kuinka paljon. (Ehkä lisäilen ne tänne jälkikäteen tai esittelen kesäkuviani jossain toisessa kirjoituksessa.)

Tässä siis miinusten ja plussien kautta kooste minun kesästäni.

 

Plussat

Doctor Who

Pitkällisen houkuttelun jälkeen siskoni ryhtyi vihdoinkin katsomaan Doctor Whota ja hurahti siihen lopullisesti. Ehkä jopa vähän liikaakin?

Sukujuhlat

Heinäkuun alussa vietimme tätini syntymäpäiviä ja oli oikein hauskaa nähdä monia sukulaisia pitkästä aikaa. Suurinta osaa heistä en ollut nähnyt vuosiin. Laulu raikasi, juttuja kerrottiin ja hauskaa pidettiin. Osa aikuisista oli aloittanut juhlinnan jo edellisenä päivänä, joten he eivät jaksaneet valvoa kuin noin kolmeen. Me nuoret jatkoimme keskenämme hiukan pitempään. Kaikille riitti paikkoja hyvin, kun pihalle oli järjestetty oma leirintäalue, jossa jokainen porukka nukkui omassa teltassaan.

Telttailu

Ensimmäistä kertaa 15 tai 20 vuoteen nukuin pitkästä aikaa teltassa. Ainakin kolmessa eri paikassa ja yhteensä kahdessa eri teltassa tuli nukuttua. Mukavaa vaihtelua sisällä nukkumiseen. Pitäisi useamminkin nukkua teltassa ihan vaan huvikseenkin, jollei mitään parempaa syytä ole.

Reissut

Tänäkin kesänä tuli reissattua paljon kaikkialla. Oli se sitten omissa sukulaisissa tai miehekkeen sukulaisissa, Ähtärin eläinpuistossa tai Turkissa, niin hauskaa oli. Aika vähän tuli oltua kotona koko kesänä.

Tankotanssitreenit

Tankotanssitreeneissä oli hauska käydä ja tuntui, että pitkän tauon jälkeen edistyikin ihan eri tavalla. Tai ylipäätään jonkinlaista kehitystä oli havaittavissa. Hyvinä päivinä, kun kaikki sujuu hyvin ja tuulee oikeasta suunnasta ja tähdet ovat kohdillaan, osaan jo invertoidakin eli seistä tangolla pää alaspäin. Siitä en rupea puhumaan näyttääkö se hyvältä vai kömpelöltä. Pääasia, että se vihdoinkin on onnistunut!

Aurinko

Tänä kesänä on lämpöä ja aurinkoa riittänyt mukavasti. Saisi aina olla vähintään näin hyviä kesiä, ellei jopa vähän parempia. Olisihan tämä toki voinut kestää vähän pitemmälle. Tai ehkä saamme syyskuussa vielä jotain yllättäviä aurinkopäiviä? Kesä alkoi jo toukokuun alussa tai puolessavälissä ja kesti elokuulle. Kuulemma jossain vaiheessa oli yksi kylmä viikko, mutta me olimme juuri silloin Turkissa nauttimassa lähes 40 asteen helteistä.

Painolukemat

Kesän aikana ehdin käväistä alhaisemmassa painossa pitkään aikaan. Vähän aikaa vaaka näytti 68,1 kg. Eli vain 100g "ylipainoa". Ylipäätään se, että painoin alle 70 kg oli ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2005. Heti sen perään vain sattui tulemaan näitä kesäkiloja, joiden kyllä odotan tippuvan ihan vain sillä, että tulin taas kotiin rutiinien pariin.

Lukeminen

Kesällä oli paljon aikaa lukea. Tein sitä mm. automatkoilla, lentokoneessa, rannalla, riippumatossa, takapihalla. Kesän kunniaksi luin muutamia lyhyitä lasten/nuortenkirjojakin. Ne olivat mukavan kevyttä lukemista. Etenkin silloin kun olin lastenvahtihommissa, enkä olisi jaksanut rasittaa aivojani yhtään millään haasteellisemmalla. Luin mm. Lotta-kirjoja ja Enid Blytonin Salaisuus-sarjaa. Loppukesästä kotosalla lukaisin myös kirjan Pieni talo preerialla. Joskus pikkutyttönä olen lukenut sarjan ensimmäisen osan Pieni talo metsässä, mutten jostain syystä koskaan lukenut niitä jatko-osia.

Marjat ja mehut

Koska tänä kesänä en ollut oikeissa töissä, niin olin heti lähtövalmiina, kun äiti soitteli, että marjat olisivat kypsiä. Vajaan viikon verran siis keräsin marjoja, joita pakastimme sellaisinaan ja marjoja mehuihin. Lopulta marjoja ja mehuja tuli enemmän kuin omaan pakastimeeni olisi mahtunutkaan. Kyllä tänä talvena kelpaa.

Menestystarinakisa 

Yksi koko kesän parhaista jutuista oli tietenkin se kun voitin Kuntoportin menestystarinakisan ja voitin vuoden ilmaiset treenit. Nyt minulla on ensivuonna varaa syödä muutakin kuin vanhoja kengänpohjia ja pikkukiviä. Vieläkin saa hymyn huulilleni. Kiitos vielä kaikille äänestäneille!

Miinukset

Tässä kirjoituksessa kesti ihan älyttömän kauan siksi, kun en meinannut keksiä mitään miinuksia. Tämä kesähän oli aivan mahtava ja täydellinen. Ei kai tässä mitään huonoja juttuja ole ehtinyt tapahtumaan. Yritetään nyt kuitenkin jotain keksiä.

Blogit

Lomaillessa ja kesästä nauttiessa en ehtinyt lukea muiden blogeja niin paljon kuin olisin halunnut. Kirjoittamaankaan en kovin paljoa ehtinyt. Alkukesälle olin ajastanut kirjoituksia, niin niitä tuli jonkin aikaa säännöllisesti, mutta sen jälkeen en paljoa ehtinyt koneella käväistäkään. Nyt olenkin ihan pihalla siitä mitä kaikille kuuluu ja mitä on tapahtunut. Ei tässä oikein ehdi kaikkien vanhoja kesäkirjoituksia näin jälkikäteenkään lueskella.

Salitreenit ja kuntoilu

Pitkään tuntui siltä, etten ole liikkunut kesällä lainkaan ja siitä piti ruveta nyt valittamaan. Tajusin kuitenkin, että eihän tässä nyt ihan sohvaperunana ole tullut koko kesää vietettyä. Nykyään vain liitän Kuntoportin niin vahvasti liikuntaan, että unohdan laskea kaiken muun mukaan. Kyllähän minä olen mm. käynyt tankotanssitunneilla, uinut, harrastanut kaikenlaista hyötyliikuntaa, kuten: kävely, pyöräily ja lasten kanssa riehuminen.

Koikkuliinin poissaolo

Koira ei käynyt luonani koko loman aikan. Tämä oli varmasti isoin miinus ja ehkä tällä voisi korvata muutaman, jos en keksi näitä tarpeeksi.

Kengät

Monet kengät ovat menneet rikki. Olenkohan koko elämäni aikana aiemmin heittänyt niin monia kenkiä roskiin, kun nyt olen heittänyt vuoden sisään. Isoin osa tästä roskiinheittelystä on tapahtunut nyt kesän aikana. Monet hyvät ja nätit kesäkengät meni ihan säpäleiksi syystä tai toisesta ja kahdet lenkkaritkin olen joutunut hyvästelemään. Olisikohan nyt jotain hyviä alennuksia, joista löytäisin hyviä ja kapeita kesäkenkiä vai joko on siirrytty syyskenkiin?

Lotto

Vieläkään ei tärpännyt. Jokohan se pääpotti sitten talven mittaan tulisi.

Koulu

Kesä oli/on vielä ihan kesken ja piti mennä kouluun. Mitä peliä se tämmöinen oikein on? Kysynpähän vaan! Koulujen pitäisi alkaa vasta syksyllä, eikä kesällä.

Lyhyys

No, oishan se ihan kiva, jos vuodenajat menisivät näin: kesää 8 kk, syksyä 2 kk ja talvea 2 kk. Vaikka säiden puolesta kesä onki vaikuttanut pitkältä, niin tuskinpa näitä kelejä sinne joulukuuhun asti kestää.

Mansikoiden puute

En ehtinyt ostaa tai kerätä paksteeseen lainkaan mansikoita. Eipä sinne kyllä mitään enää mahtuisikaan, jos jostain yhtäkkiä niitä saisi.

Kynnet

Kerrankin kun olisi ollut luvallista käyttää kynsilakkaa ja pitää kynnet nättinä, niin muistin lakata niitä aika harvoin. Nyt taas kaikki kynsilakat odottavat kaapissa turhana koko talven ajan ja kuivettuvat sinne.

Ötökät

Niitäkin on vissiin ollu välillä ja vaikka missä.



Olen kesällä lukenut niin vähän blogeja, etten tiedä jos vahingossa haastankin jonkun sellaisen tähän, joka on tämän jo tehnyt. Siitä huolimatta haastan seuraavat ihmiset ja blogit:

Luen ja kirjoitan - blogin Paula.

Shamrock garagen Juusto(, koska todellakin haluan nähdä mitä tästä listasta saa aikaan piirtämällä. Melkoinen urakka varmasti edessä, jos jaksaa lähteä mukaan.)

Kolmantena haastan Dieetti Diili -blogin Katarinan.

Lykkyä tykö urakkaan! Innolla odotan kuulevani teiltä etenkin niitä plussia!

Lomaltapaluupostaus

Niin se vaan aika rientää ja lomat loppuu. Mihin ihmeeseen se aika oikein menee? Toivottavasti kesää kuitenkin riittää vielä pitkään, vaikka koulunpenkki kutsuukin jo.

Muistan kun kesäloman alkaessa mietin, että teen koulu/työvaatteilleni oikein superhyvän tehopesun ja hyvissä ajoin heti alkukesästä. Niistä kun ei ole aiemmin saanut irti niitä kaikkia tahroja ja jälkiä. Miten sitten kävi? No, siellähän ne lojuivat pyykkikorissa muutaman viikon ja vihoviimeisenä lomapäivänä pistin ne ämpäriin veden ja pesuaineiden kanssa. Jospa tuo liotus auttaisi edes hiukan tuossa likaisuusongelmassa.

Loma on ollut mukava ja on tullut käytyä vaikka missä aina sukujuhlista, Ähtäriin ja Turkkiinkin. En tiedä mikä muistihäiriö minulla on tai sitten kaikilla muilla on, mutta en muista, että ainakaan kymmeneen vuoteen (tai ikinä?) olisi ollut näin lämmintä kesää. Parilta viimevuodeltakin muistan sen, että koko ajan oli kylmää, mutta sitten loppukesästä oli noin viikon verran kunnon hellettä. Tänä kesänä lämmöt alkoivat jo silloin toukokuussa ja jo silloin ihmettelin, miten ne olivat kestäneet yhtäjaksoisesti niin pitkään. Tämän kesän aikana on tainnu olla yksi kylmempi viikko ja juuri sen viikon onnistuimme miehekkeen kanssa olemaan Turkissa. Hyvin tähdätty loma. Kai tuolla nytkin aurinko lämpimästä paistaisi, mutta jostain syystä istun vain tässä koneella.

Harmittavin seikka tässä kesälomassa onkin ollut ehkä se, että ei ole ehtinyt lueskella kovinkaan paljon niitä blogeja, joita seurasin talvella säännöllisesti. Pitäisi laittaa kaikille kesälomapakko kirjoitteluun.

Hitsi vieköön, pitääköhän tästä lähteä vielä nauttimaan tuosta viimeisestä loma-auringosta.

*Oisin laittanu tähän jonkun kivan kesäkuvan, mutta en löydä mun kameraa mistään.*

KIITOS!

Kiitos kovasti kaikille äänestäneille! Voittohan sieltä tuli. Nyt on juhlinnan aika!

Kilpailijoita tässä Kuntoportin menestystarinakisassa oli kaikenkaikkiaan 20. Yhteensä ääniä annettiin yli 700 ja näistä äänistä minä sain hurjat 25,51% .  Ihan mukavasti siis.

Jossain höperyyksissäni menin lupaamaan, että julkaisen sensuroimattoman painotaulukkoni, jos voitan. Kai se on sitten tehtävä. Kaikkea sitä lupaakin. Tässä siis taulukot tältä vuodelta ja koko siltä ajalta kun olen näitä painoja merkinnyt ylös.

Tässä yllä ensin tuo pitemmän ajan taulukko. Siellä on kovasti sahattu pikkuhiljaa ylöspäin ja alaspäin. Liikaa en kuitenkaan tuijottaisi näitä painonumeroita nyt, kun tuli kehonkoostumusmittauksista niin outoja tuloksia.

Noinkin hurjasta painonpudotuksesta huolimatta nämä lappuset väittävät, että lihasmassaa minulla olisi yli 20 kg enemmän.

Löysin eräänä päivänä joitain vieläkin vanhempia kehonkoostumusmittauslappusia. Niitä vertaamalla huomasin myös, että silloin kun olen ollut oikein korkeissa painolukemissa, niin muut tulokset (lihasprosentti, rasvaprosentti jne.) ovat olleet parempia verrattuna siihen, että pari vuotta aiemmin oli ollut hiukkasen kevyempi.

Tässä sitten vielä tätä taulukkoa kuluvalta vuodelta. Suunta on ollut mukavasti alaspäin kunnes tuli kesäloma. Reissatessa ja lomaillessa on tullut jokunen kilo lisää, mutta uskon, että nyt kun tässä vietän ensimmäistä viikkoa kotona, niin elämä on vähän normaalimpaa ja varmasti jo seuraava punnitus antaa pienempiä lukemia. Tänään onkin viimeinen lomapäivä ja huomenna vielä enemmän rutiinien pariin opiskelujen merkeissä.

Äänestys!

Vielä on hetkinen aikaa äänestää meikäläistä (eli Erjaa) menestystarinakisassa.
Tarkemmin sanottuna kolme tai neljä päivää riippuen siitä milloin tarkalleen tuon sulkevat. Äänestyslinkistä on tehty nyt hiukkasen selkeämpi ja se pitäisi löytyä nyt helposti.

Nyt vielä kaikki sankoin joukoin antamaan ääniä, niin meitsille tulee hyvä mieli ja vuoden ilmaiset treenit.
Mahdollisen voiton tullessahan lupasin paljastaa sensuroimattoman painotaulukkoni. Näin kesän jälkeen tuollainen vähän jänskättääkin. Viikon loma Turkissa turvotti minua lukemiin, joita en ole nähnyt maalis-huhtikuun jälkeen.

Lisää reissukuulumisia ja muuta sitten kun ehdin kunnolla palata lomilta. Nyt tässä on vielä kaikenlaista.

Hyvää loppukesää ja kaikkea muuta mukavaa kaikille! :)

Kuva: Marika Nurmela

Paluu tangolle.

Yläkaupungin yöstä. Ei oikeasti tunnilta.

Yli puolen vuoden tauon jälkeen olen nyt palannut tankotanssiharjoitusten pariin. Tauko on tainnut tehdä ihan hyvääkin sillä monet asiat ovat sujuneet nyt paljon paremmin. Huonoja puoliakin pitkässä tauossa on ollut. Herkkä nahkani oli ehtinyt tottua hellään käsittelyyn ja hempeisiin otteisiin ja nyt pidot tangolla tuntuvat taas aivan karmaisevilta. Ensimmäisen tunnin jälkeen iho oli hellänä vielä seuraavana päivänäkin.

Tauon jälkeen aloitin tasosta: alkeet 1, mutta ehdin jo käydä alkeet 2 -tunnillakin. Sen tason tunneilla harjoitellaan aina sitä interventiota, inverttiä? tangolla seisomista pää alaspäin. Koskaan aiemmin en ole siinä onnistunut

Tälläkään kertaa en onnistunut tekemään sitä normaalisti (tai loppujen lopuksi en normaalia tapaa edes kokeillut), mutta jonkinlaista edistystä tapahtui. Ainakin osittain siihen vaikutti uusi opettaja ja erilainen tapa opettaa. Ensimmäistä kertaa kokeilin nimittäin niin, että alkuasento oli lattialla polvillaan. Siitä sitten nostin jalkani ylös ja roikuin tangolla pääalaspäin. Kuuma kelin hiostama tanko vain oli kovin liukas ja hyvin nopeasti liuin maahan ja pää koskikin jo lattiaan. (Jos eksyit blogiini etsimällä tietoa siitä millaisia opettajia Ready Set Polella on, niin täytyy tähän lisätä, että ainakin kaikkia minua opettaneet ovat olleet hyviä. Keskenään erilaisia, mutta hyviä. Parasta ehkä onkin se, että ovat hiukan erilaisia. Jos kävisi aina saman ohjaajan tunnilla, niin kenties oppiminenkin jäisi hyvin yksipuoliseksi.)

Periaatteessa nyt sen asennon ja siihen menon pitäisi olla tuttu ja jatkossa pitäisi onnistua tuon tekeminen oikeallakin tavalla. Molempien jalkojen pohkeisiin kyllä otti se jalan heittäminen tangolle. Kuuluikohan se asiaan? Hetken säikähdin jo reväyttäneeni ne, mutta ei tässä ainakaan jälkikäteen ole pohkeiden kanssa ollut mitään ongelmia. Jos taas jostain kumman syystä se oikea tapa ei ala onnistua, niin sitten vain lisää lihasta ja sitäkin enemmän uskallusta! Ehkä se onkin koko ajan ollut se uskallus, joka on jarrutellut? Eihän siinä ole mitään järkevää tai luonnollista roikkua pää alaspäin pelkkien jalkojensa ja pienen tangon varassa!

Tankotanssituntien jälkeen olen ollut kauniilla mustelmilla ja yllättävän, mutta ihanan kaikkialta lihakset ovat olleet kipeät. Ihanan siksi, että ainakin nyt olen huomannut, että nuo tunnit kehittävät kaikkia mahdollisia lihaksia, eikä tässä kuitenkaan nuo kivut liikkumista ole haitanneet. Toisin kuin kyynärpää, jonka löin täysiä yöpöytään. Sitä varoessani en ole uskaltanut lähteä salillekaan vielä.

Kunhan kävin huojumassa ja joku räpsi kuvia.
Olisi muuten kivaa sekin, jos saisi joskus kuvia
niiltä oikeilta tunneilta. Näkisi paremmin, että
miten päin mäntyä tai täydellisesti itsellä menee.

Iso kartano ja oma tanko on pyörinyt paljon mielessä. Nyt kun on pari kertaa ollut mahdollisuuksia käyttää tankoa ihan vapaasti ja pitkän tauon jälkeen tullut taas tunneille, niin olen huomannut että kyllähän sitä osaisi vaikka mitä ja joitain juttuja oppii todella nopeastikin kun näytetään. Ne vai katoavat mielestä lähes yhtä nopeasti. Sitten kun ei vähään aikaan ole ollut tunnilla ja saisi mahdollisuuden käyttää jotain tankoa vapaasti, niin pää lyö ihan tyhjää. (Onneksi ei kuitenkaan seinää tai lattiaa.) Ainahan jotain omaa voi improvisoida, mutta ideat loppuvat nopeasti, eikä niitä oikeita ja hienoja juttuja yhtäkkiä muistakaan. Etenkin kun joka tunnilla on kuitenkin eri juttuja, eikä niin että hiottaisiin aina vain sitä yhtä ja samaa. Tuntien lisäksi kun saisi vaikka kerran viikossa treenata itsekseen, niin ehkä ne jäisivätkin paremmin mieleen.

Kyllähän Ready Set Polella on niitäkin tunteja, että saa mennä vapaasti treenaamaan, mutta silloin kannattaisi olla jäsen. Tuntuisi tuhlaamiselta, että tältä kymmenen kerran kortiltani tuhlaisin yhden kerran sellaiseen.

Vaadin Jyväskylään enemmän leikkikenttiä, joissa on tangon tapaisia juttuja! Vinkatkaa, jos tiedätte jossain olevan!

Menestystarinakisa!

Kuva: Marika Nurmela

Tekstissä Kuulumisia kerroin olleeni Kuntoportilla kuvauksissa, mutten vielä paljastanut sen enempää. Nyt on koittanut se päivä, kun mysteerit avataan ja salaisuudet tulevat julki.

Kyseessä oli siis kuvaukset menestystarinakisaa varten. Kuntoportin omilta sivuilta pääset lukemaan tarkemmin tarinani ja äänestämään.

Sivuilla teksti: "Äänestä suosikkiasi tästä!" on linkki, jota klikkaamalla pääset äänestämään minua eli Erjaa.

Äänestysaikaa on 31.7. saakka.Äänestysaikaa on lyhennetty ja se loppuu jo 25.7!


Vaatteet sain lainaan Gazoz Shopista Jyväskylästä

Hiukset ja meikki tehtiin Stailissa.

Kuvat otti Marika Nurmela

Kiitoksia Kuntoportille ja yllämainituille yhteistyökumppaneille. Oli ihanan piristävää osallistua tällaiseen ja päivä oli mukava.

Jos tässä ei ollut sinulle vielä tarpeeksi salaisuuksien paljastamista, niin heitetään mukaan vielä yksi houkutin.

Lupaan, että jos voitan tämän kisan, niin julkaisen täällä blogissani sensuroimattoman painotaulukkoni. Siis taulukon, jossa näkyy korkeimmat painoni ikinä ja siitä nykyiseen (tai sen hetkiseen) tilanteeseen. Kaikki tämä siis niin, että ne numerotkin näkyvät siinä ja ihan oikeasti! Kenties tämä lupaus pitää minut itsenikin jossain kurissa. Heti tuli lisäpaineita, ettei saisi kesän aikana painon antaa nousta, jos ne lukemat joutuukin antamaan kaikkien näkyviin.

Kuva: Marika Nurmela

Lopullinen paastoprojektin raportointi näin jälkikäteen.

Alkuperäiset päätössanat paastoprojektin loppumisesta voit lukea aiemmasta tekstistäni, johon pääset tästä klikkaamalla.

Kaikki paastopäivitykset löytyvät kun klikkaat tunnistetta: "paasto".

Halusin tähän loppuun vielä sanoa muutaman sanasen siitä miten kävi ihan virallisen viimeisen päivän jälkeen ja mitä kuuluu nyt.

Sitten kun tein sen lopullisen punnituksen, kun viimeinenkin virallinen projektipäivä oli mennyt ohi, niin sain taas erilaisia tuloksia. Takana oli siis paastopäivän jälkeen vielä yksi normaalipäivä ja sitten tuli punnituspäivä. Senhetkinen tilanne oli, että kiloja oli projektin aikana lähtenyt 3,9kg.

Sitten tulikin parin viikon tauko tähän paastoiluhommaan. Reissussa söin ja liikuin hyvin eritavoin kuin kotona ja viimeiset päivät huipentuivat mm. sipsiherkutteluihin. Niinpä nyt kotiin tullessa paino oli taas lähtenyt nousuun.

Hirveän porsastelun vuoksi ja kotiinpaluun kunniaksi ajattelin pitää tällä viikolla ainakin yhden paastopäivän. Se oli eilen. Tänään on ollut harvinaisen huono olo ja vaikka olin tarkkaan suunnitellut nämä normipäivänkin ruoat, niin niistä piti jo lipsua, vaikka on vasta aamu. Ehkä tuo paasto ei sitten sovikaan minulle niin hyvin? Mutta miksi se oli aluksi niin vaivatonta ja nyt kun on pitänyt useampia 5:2 -viikkoja, niin onkin ilmennyt erilaisia vatsavaivoja. Eikös kaikilla muilla se ollut juuri toisinpäin? Aluksi vaivoja ja ongelmia ja sitten alkoi helpottaa?

Nälänsiedon yms. kannalta paastoilu olisi jatkossa minulle ihan helppo juttu ja mielelläni sitä jatkaisin, mutta jos nämä huonot olot ym. johtuvat juurikin paastoilusta, niin sitten ei huvita enää jatkaa.

Nyt tuntuu itsestäkin siltä, että tästä tuli varmaan tylsin ja kuivin blogikirjoitukseni ikinä, mutta pitihän nämä viimeisetkin raportit antaa ihan vaan siltä varulta, jos joku tahtoi tietää ne oikeat ja lopulliset tulokset. Ehkäpä piristän lukijoita tähän loppuun jollain ihan muulla.

Kaikkien nettisuosikki: kissa.

Runoutta kirjahyllystä

Muistan joskus nähneeni, että tällainen haastekin liikkui joskus jossain. Minua tähän ei ole kukaan haastanut, enkä tiedä oliko alkuperäisessä jotain tarkempiakin sääntöjä. Haastan kaikki innokkaat lukijat mukaan tähän!

Runoutta kirjahyllystäsi eli mitä runoja tai tarinoita voi saada aikaan kirjojen nimistä. Minä tein (tällä kertaa) vain yhden. Tässä se tulee:

Kipin, kapin koulutietä.
Tikapuut, se ainoa oikea salamurhaajan taival.
Mielessä vain se, kun kyyhkyset katosivat lähimetsässä.

Kirpputorilöytöjä

Ristiriitaiset tunteet. Pitikin mennä käväisemään kirpputorilla. Tottakai sinne meni paljon rahaa. Toisaalta enpä ole todella pitkään aikaan käynyt, niin kai sitä voi välillä käydäkin. Tuli kuitenkin aika ihania löytöjä tehtyä ja uskon oikeasti käyttäväni noita vaatteita. Jos oikein muistan, niin en ole tänä vuonna (ehkä jopa yli vuoteen?) ostanut itselleni mitään muita vaatteita kuin treenivaatteita. Joten, kenties saan synninpäästön?

JEEE!

Täytyy toivoa, että tänä kesänä tulisi edes muutamampi viileämpikin päivä, niin voisin käyttää uutta mekkoani ja noita paitoja. Tai sitten toivon, että syksy on niin lämmin, että tarkenen noilla.

Mahtava löytö oli myös nuo That '70s Show -boksit. Neljä viimeistä kautta minulta puuttuikin ja sain nuo neljällä eurolla kappale. Toivottavasti toimivat. Nyt vain ensimmäiset neljä minulla ovat ilman suomenkielistä tekstiä ja viimeiset neljä suomenkielisellä tekstillä. Vaan jospa en sen takia yöuniani menettäisi.

Pahoittelut sumeudesta. Kiireessä itse leikin kameran ajastuksilla yms. kun ei ollut ketään, joka olisi kuvan ottanut minusta.

Kuosi mekossa on tällainen. Ei oikein tuosta toisesta kuvasta näe.