Maanantaisoturi jatkaa..

Tein sen minkä lupasin ja luin kokonaan kirjan Maanantaisoturit (Laakso, Kukka ja Tavi, Varpu). Alkuosan ahmin (heh heh, maanantaisoturin onkin parempi ahmia kirjoja kuin ruokaa). Loppuosa oli minulle vähän turhempaa ja tylsempää tekstiä, mutta koko kirja oli loppujen lopuksi niin lyhyt, että siinähän se meni. Kaiken kaikkiaan kokonaisuutena lukukokemus oli miellyttävä ja mielenkiintoinen. Alkuosuus siis käsitteli lähinnä ravintoon liittyviä asioita ja jälkiosuus käsitteli liikuntaa kahvakuulaharrastusnäkökulmasta. Omalla tavallaan oli ihan kiva lukea kahvakuulailusta, mutta ei siinä itselle herännyt mitään intoa, että nyt olisi pakko päästä itsekin harrastamaan sellaista.

Ravinto-osuudessa oli paljon sellaisia asioita, jotka saivat minut miettimään enemmänkin ja paljon sellaisia asioita, joista olen itsekin jankuttanut monille. Tämän hyvän kohdan aiheesta nälkä ja tunnenälkä voisin jakaa kanssanne.

1. Oikea nälkä kehittyy pikkuhiljaa. Se alkaa pienenä murinana mahanpohjassa, ja kasvaa vähitellen oikeaksi, isoksi näläksi. Tunnenälkä syntyy salamannopeasti.

2. Oikea nälkä ei pakota syömään heti. OIkea nälkä jaksaa odottaa jonkin aikaaa. Tunnenälkä vaatii tyydytystä heti, sillä ei ole kärsivällisyyttä odottaa hetkeäkään.

3. Oikea nälkää syntyy tavallisesti aikaisintaan kolmen tunnin päästä edellisestä syömiskerrasta. Tunnenälkä voi syntyä milloin tahansa.

4. Oikea nälkä on ylipäätään ruoan kaipuuta. Tunnenälkä on jonkin tietyn ruoan kaipuuta.

5. Oikea nälkä katoaa syömällä. Tunnenälkää ei tyydytä mikään ruoan määrä.

6. Kun olet syönyt oikeaan nälkään, tunnet olosi rauhalliseksi ja tyytyväiseksi. Syötyäsi tunnenälkään tunnet vain syyllisyyttä ja ehkä ähkyä.

Nämäkin kohdat oli itse asiassa lainattu kirjaan alunperin jostain muusta lähteestä niinkuin monet muutkin kohdat. Kirjassa olikin hyvin koottu eri tietoja eri lähteistä. Plussana myös useat Tyler Durdenin (Fight Club) sitaatit.

This is your life, and it's ending one minute at a time.

Suosittelen kirjaa kaikille jojotteluun kyllästyneille, ravinnosta kiinnostuneille, kahvakuulailua aloitteleville ja lukutoukille, jotka haluavat kartuttaa lukukokemuksiaan kaikilla mahdollisilla erilaisilla teoksilla.

Mitäs omaan ruokailuuni nykyään kuuluu? Olen ilmeisesti ihan puolihuomaamattomasti ollut nykyään todella vähällä sokerilla. Luulin aiemminkin, etten sitä paljon käytä, mutta suurin osa saamastani sokereista taisikin olla niitä piilosokereita. Mitenkään erikoisen tarmokkaasti en ole (ainakaan tarkoituksella) vähentänyt sokeria. Valmiiksi maustettuja jogurtteja en ole syönyt kuukausiin (paria poikkeusta lukuunottamatta), mutta en kai aiemminkaan niitä niin paljon syönyt?

Eilen sitten kävi niin, että söin iltapalaksi ananasrahkaa, jonka olin ostanut niin, että vasta myöhemmin tajusin, että siinähän on ihan oikeaa sokeria ja ilmeisesti vieläpä aika paljon. Tapanani ei ole heittää elintarvikkeita koskaan roskiinkaan, joten iloisin mielin ryhdyin sitä syömään. Kyllähän se hyvää oli. Ehkä vähän liian makeaa kuitenkin. Hetken päästä alkoi sitten sydän käymään ylikierroksilla ja hakkaamaan hullun lailla. En keksi muutakaan selitystä kuin tuon sokerin. Eikö sitten paljon sokeria nauttiville tule tuollaisia vai onko se vain niin jatkuva tila, ettei sitä tiedosta?

Taidan jättää tästä lähin kaupan hyllylle kaikki nuo valmiiksi sokeroidut tuotteet, niin kenties säästyn sydänkohtaukselta. Tai ehkä jonkun baari-illan viinat voisikin korvata sillä, että vetäisi hirveät sokeriähkyhumalat? ;)